Asun paikassa, jossa puolet vuodesta päivät ovat lyhempiä kuin yöt ja toiset puolet vuodesta yöt lyhempiä kuin päivät tai lähes olemattomia. Kummassakin tapauksessa on kyse VALOSTA. Olen taiteilija ja käytän ensisijaisesti valokuvausta välineenä visuaalisessa viestinnässä. Olen myös taidekasvattaja ja mikä tahansa valoa koskeva asia on minuun alaani ja alaa, jonka kanssa myös opiskelijoitteni on opittava tulemaan toimeen.
Niistä 27 vuodesta, jotka olen asunut Suomessa, melkein kaksikymmentäviisi olen viettänyt pohjoisessa lähellä napapiiriä. Paikka tuntuu olevan merkityksellinen erityisesti vaihto-opiskelijoillemme, joista monet ovat päätyneet tänne jonkinlaisesta mystisestä uteliaisuudesta, ehkä samasta, joka minut näille pituuspiireille toi ensimmäistä kertaa vuosia sitten.
Opetan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa valokuvausta kaikille, joiden tutkintovaatimuksiin se kuuluu tai jotka ovat kiinnostuneita valokuvauksen ilmaisullisista mahdollisuuksista. Me TaKu:ssa (Taide- ja kulttuuriopinnot) yritämme parhaamme toimia paikallisesti yleismaailmallisella tavalla sekä ajatella ja toimia glokaalisti. Tämä asenne taidetta ja opetusta kohtaan on antanut minulle inspiraatiota omiin taiteellisiin kokeiluihini, jotka taas vuorostaan inspiroivat opetustyötäni.