Muistan, miten seisoin 15-vuotiaana yläkoulun pihalla kirkuvankeltainen villakangastakki päälläni. Toppavuori hehkui viininpunaisena. Muistan häpeän ja ylpeyden tunteeni, mitä koin tuota huutomerkkiä, spontaanisti valitsemaani, katkerasti katumaani kangasvalintaa kohtaan. Kaikki se suunnittelu- ja ompelutyö, huolelliset saumat, persoonalliset yksityiskohdat, päämäärätietoisuuteni saada takki valmiiksi. Muistoon kiteytyy palanen siitä, mitä tapahtuu taiteellisessa ajattelu- ja ongelmaratkaisuprosessissa.
Taiteelliseen toimintaani sisältyy niin suurpiirteistä kuin pikkutarkkaa työskentelyä. Värikylläiset akvarellit ovat itselleni luonteenomaisia. Viimeaikaisimmat teokseni ovat useimmiten olleet yksittäisiä ja materiaaleja kokeilevia, eräänlaista leikkiä. Olen vapaavirkannut, yhdistellyt ready made -esineitä ja maalannut meikkituotteilla. Teoksissani on usein viitteitä elämän hetkellisyyteen ja ajattomuuteen.
Kuvataidekasvattajan työni painottuu yliopisto-opetukseen, mutta teen myös tutkimusta. Tällä hetkellä se liittyy lasten piirustuksiin, vesivärimaalauksiin ja paperileiketöihin vuosilta 1946 ja 1947. Kuvia tutkimalla avautuu kulttuurihistoriallista, yhteiskunnallista ja sosiaalista tietoa tuon ajan lasten elämismaailmasta ja aikakauden eetoksesta. Lasten töissä on lukuisia viitteitä heihin vaikuttaneeseen kuvastoon. Nämä 70 vuotta vanhat jälleenrakennusajan lasten kuvat voivat osaltaan auttaa meitä tekemään huomioita aikamme kuvakulttuurista.