Terttu Utriainen

Olen juuri saanut päätökseen kolme vuotta kestäneen tutkimusprojektin raiskausrikoksista. Työn tuloksena syntyi melko paksu monografia otsikolla Raiskaus rikosoikeudellisena ongelmana. Olemme Lapin yliopistossa rikosoikeudessa keskittyneet jo useamman vuoden ajan seksuaali- ja väkivaltarikoksiin ja minun osalleni tulivat raiskaukset.

Useat seikat kuitenkin yllättivät minutkin tutkimusta tehdessäni. Sellainen ei kuitenkaan ollut tutustuminen menneiden vuosisatojen rikosoikeudellisiin ajatuksiin. Ei voi olla ihailematta sitä historian ja filosofian tuntemusta, mikä valistuksen ajan ajattelijoilla oli. He pohdiskelivat hyvin avoimesti ja monipuolisesti sitä, mitä ja kenen intressejä rikosoikeudella pitäisi suojella. Tämän seurauksena esimerkiksi vuoden 1734-lain raiskaussäännös kattoi sekä mielisairaiden että lasten raiskaukset. Jotkut olivat myös sitä mieltä, että myös nukkuvan voi raiskata, koska voihan nukkuvalta varastaakin.

Tässä mielessä 1700-luvulla oltiin jo paljon edellä nykyistä vuonna 1998 voimaan tullutta rikoslain 20 lukua, sillä vasta nyt oikeusministeriö on tullut siihen johtopäätökseen, että raiskaussäännöksen tulisi kattaa myös tiedottomassa tilassa olevat uhrit. Mallia ei suinkaan kuitenkaan haeta 1700-luvulta, vaan paljon lähempää eli Ruotsin vuonna 2005 tehdystä raiskaussäännöksen muutoksesta.

Oikeusministeriö esitti myös juuri ilmestyneessä mietinnössään, jonka nimenä on Lasten suojeleminen seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä, rangaistuksen korottamista lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä sukupuoliyhteyden mainitsemista törkeässä tekomuodossa. Tässäkin suhteessa vuoden 1734-lain rangaistussäännös oli selkeämpi, kun se lakonisesti vain mainitsi, että raiskauksen kohteena voi olla alle 12-vuotias lapsi.

Lasten raiskausten sisällyttäminen lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaan säännökseen on tavallaan törkeän rikoksen piilottamista nimikkeeltään liiankin positiivisia mielikuvia herättävään pykälään. Meillä ei ole oikeata nimikettä lasten raiskauksille. Ruotsissa on lainkohta, jonka nimikkeenä on Våldtäkt mot barn ja Englannissa Rape against child under 13. Ne ovat statuuttiraiskaussään¬nöksiä, joissa suostumus ei ole rikoksen tunnusmerkki.

Mutta mitkä seikat sitten varsinaisesti yllättivät minut? Ne liittyivät fyysisen väkivallan raakuuteen ja brutaalisuuteen. Seksuaaliseen väkivaltaan on usein liitetty seksuaalisen teon määritelmässäkin esiintynyt ajatus siitä, että tekijä tavoittelee “seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä”. Raiskausrikokset kuvastavat aivan jotain muuta. Uhreja on kuristettu, tapettu, uhattu silmien ja nenän puhkomisella, heitelty seinään ja aiottu heittää parvekkeelta alas. Kysymyksessä ei ole ollut mikään romanttinen seksin tavoittelu, vaan raaka väkivalta ja halu nöyryyttää toista ihmistä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

Jotkut näyttivät myös seksinsä kanssa sekoilevan aivan täydellisesti. Tällaisia tapauksia löytyi ennen kaikkea mielentilalausunnoista, jotka yleensä keskittyivät hyvin väkivaltaiseen seksiin, jolloin uhrina saattoi olla myös hyvin pieniä lapsia. Kaikkeen tottuneet sosiaaliviranomaisetkin kohtasivat käyttäytymistä, josta aluksi todettiin, että tällaista ei voi todellisuudessa tapahtua. Ihmisten eroottisella mielikuvituksella ei ilmeisesti ole mitään rajoja. Niinpä tässäkin tutkimuksessa uhrien ikäjakautuma oli alle vuoden ikäisestä lapsesta lähes 90-vuotiaaseen vanhukseen.

Rikosoikeuden kannalta oleellista on tietysti erottaa lievät ja törkeät teot toisistaan. Tässä suhteessa rikoslain säännökset eivät toimi niin kuin niiden pitäisi toimia. Kaikki törkeänä raiskauksena tuomitut teot olivat todella törkeitä, mutta monet myös ns. tavallisina raiskauksina tuomitut teot olivat myös sellaisia. Oikeuskäytäntö rangaistuksen mittaamisessa oli latistunut 1,5–2,5 vuoden vankeusrangaistuksiin. Todellinen rangaistuksen mittaaminen tapahtui siinä, määrättiinkö rangaistus ehdolliseksi vai ei.

Rangaistuskäytäntöön on osaltaan vaikuttanut päätösten salaisuus. Tuomioistuimet määräävät jutut automaattisesti salaisiksi aina, kun sana ”seksuaalisuus” esiintyy jutussa. On kuitenkin muistettava, kenen intressejä salassapitosäännöksillä suojellaan. Sillä suojellaan ihmisten ja ennen kaikkea rikoksen uhrin intimiteettiä eikä rikoksia sinänsä.

Lisätietoja:
Rikosoikeuden professori Terttu Utriainen
Puhelin 040 484 4046
etunimi.sukunimi@ulapland.fi

Julkaisun tiedot ja tilaukset:
Terttu Utriainen: Raiskaus rikosoikeudellisena ongelmana. Rovaniemi: Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta 2010. ISBN 978-952-484-369-0.
Hinta: 42 € + alv. (9 %) + postikulut 10 € + alv. (9 %)
Tilaukset: otkirja(at)ulapland.fi tai puh. 040 484 4033