Tanja Joonan tutkimuksen taustalla on Suomessa pitkään käyty keskustelu Lapin historiallisista maaoikeuksista ja siihen limittyvä keskustelu Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäiskansoja koskevan sopimuksen No. 169 ratifioinnista. Tutkimuksen keskiössä on ILO-sopimuksen artikla 14, joka käsittelee maan omistus- ja hallintaoikeutta, sekä kysymys siitä, keitä oikeudet Suomessa koskisivat.

Suurimpana ongelmana ILO-sopimuksen kohdalla on nähty sen vaatimus omistus- ja hallintaoikeuden tunnustamisesta alkuperäiskansojen perinteisesti asuttamille alueille. Sopimuksen on toistaiseksi ratifioinut 22 valtiota, joista suurin osa sijaitsee Etelä-Amerikassa. Pohjoismaista sopimuksen ovat ratifioineet Norja ja Tanska, mutta eivät Suomi ja Ruotsi. Kun valtio ratifioi ILO-sopimuksen, se sitoutuu samalla raportoimaan työjärjestön asiantuntijakomitealle, miten alkuperäiskansan oikeuksissa on edistytty käytännön ja lainsäädännön tasolla. Nämä raportit ovat olleet osa Joonan tutkimusaineistoa.

Suomessa alkuperäiskansan maakysymysten on ajateltu koskevan vain pohjoisinta Lappia eli valtion maita Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sekä Sodankylän pohjoisosissa.

– ILO-sopimuksen näkökulmasta aluerajaus on ongelmallinen. ILO-sopimuksen mukaan valtioiden tulee määritellä ne alueet, jossa alkuperäiskansa asuu joko yksin tai yhdessä muun väestön kanssa. Meillä tällaista aluemäärittelyä ei ole tehty, alue voi olla kuitenkin ajateltua suurempi, Joona sanoo.

Joonan mukaan näkemystä puoltaa se, että myös Ruotsissa ILO-sopimusta koskeva alue on ymmärretty suuremmaksi, kysymys on koko poronhoitoalueesta. Sopimuksen ratifioineessa Norjassa valtion maihin liittyviä omistusoikeuskysymyksiä on alettu tutkia valtion varoin. Tämä on koskenut kuitenkin toistaiseksi vain Finnmarkin aluetta, vaikka saamelaisalue Norjassa ulottuu etelämmäksi.

ILO-sopimuksen artiklassa 1 määritellään alkuperäiskansa, jota sopimus koskee. Sopimuksen mukaan alkuperäiskansaan kuuluu henkilö, joka polveutuu alueen alkuperäisväestöstä, on säilyttänyt joitakin kulttuurisia tunnusmerkkejä ja tuntee itse olevansa alkuperäiskansaa. Sopimuksen maaoikeudet puolestaan edellyttävät, että henkilön tulee käyttää maata edelleen, jatkumona sukupolvelta toiselle. Suomessa on lähdetty siitä, että saamelaiskäräjien vaaliluetteloon merkityt henkilöt ovat alkuperäiskansaa ja siten myös ILO-sopimuksen subjekteja.

– ILO-sopimuksen yhteydessä ongelmaksi voi muodostua se, että on henkilöitä, jotka eivät ole saamelaiskäräjien vaaliluettelossa mutta jotka täyttävät ILO-sopimuksen kriteerit. Rekisterissä voi puolestaan olla henkiöitä, jotka eivät maaoikeuksien osalta täytä kriteereitä eli heidän suhteensa maahan on katkennut.

Joonan tutkimuksen perusteella ILO-sopimuksen ratifioiminen asettaa valtiolle haasteen, miten saada kaikki sopimuksen piirissä olevat henkilöt olemaan tietoisia oikeuksistaan.

Joonan mukaan ILO-sopimuksen ratifioiminen on merkittävä ihmisoikeuskysymys. Hänen mukaansa sitä ei tulisi nähdä vastakkainasetteluna.

– Sopimus on mahdollisuus Lapille, alkuperäiskansalle ja myös alkuperäiskansaan kuuluville henkilöille, jotka eivät ole saamelaiskäräjien vaaliluettelossa. Se voisi antaa merkittävää suojaa perinteisille elinkeinoille, kuten poronhoidolle, metsästykselle ja kalastukselle. Myös muita alkuperäiskansan oikeuksia voitaisiin kehittää. On kuitenkin tärkeä huomioida sopimuksen sanamuodot ja kansalliset lähtökohtamme. Näiden kysymysten huomioon ottaminen on erityisesti valtion vastuulla.

Joonan poikkitieteinen väitöskirja kuuluu kansainvälisten suhteiden ja kansainvälisen oikeuden piiriin. Se koostuu viidestä jo julkaistusta artikkelista ja yhteenveto-osasta.

Tietoja väitöstilaisuudesta:
Yhteiskuntatieteiden maisteri Tanja Joonan väitöskirja ILO Convention No. 169 in a Nordic Context with Comparative Analysis: An Interdisciplinary Approach tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa lauantaina 25. helmikuuta 2012 klo 12 Arktikumin Polarium-salissa (Pohjoisranta 4, Rovaniemi). Vastaväittäjänä on kansainvälisen oikeuden professori Gudmundur Alfredsson Strasbourgin ja Akureyrin yliopistoista. Kustoksena on professori Monica Tennberg Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta. Tervetuloa!

Taustatietoja väittelijästä:
Tanja Leena Joona (os. Tirronen, s. 1975 Vaasassa) on kirjoittanut ylioppilaaksi Vaasan yhteiskoulun lukiosta vuonna 1994. Hän on opiskellut kansainvälisiä suhteita ja kansainvälistä oikeutta ja valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta vuonna 2000.

Ylitornion Raanujärvellä asuva Joona on työskennellyt tutkijana erilaisissa saamelais- ja alkuperäiskansaoikeuksiin liittyvissä hankkeissa vuodesta 2000 lähtien Lapin yliopiston Arktisen keskuksen Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutissa (PYVI). Hän on myös saanut rahoitusta neljä vuotta Arktis-tutkijakoulun jatko-opiskelijana. Tutkijantehtävien ohella hän on mm. luennoinut ja toiminut vuosina 2009–2011 projektikoordinaattorina Pohjoismaisen ministerineuvoston rahoittamassa alkuperäiskansahankkeessa. Vuodesta 2010 hän on ollut tutkijana EU-rahoitteisessa tutkimushankkeessa ”Tieto ympäristön käytön suunnittelussa ja päätöksenteossa”. Joona on osallistunut lukuisiin kansallisiin ja kansainvälisiin seminaareihin ja konferensseihin sekä julkaissut alkuperäiskansakysymyksiin liittyviä artikkeleita.

Taustatietoja vastaväittäjästä:
Vastaväittäjä professori Gudmundur Alfredsson on Harvardista valmistunut oikeustieteen tohtori. Hänellä on virka Strasbourgin yliopistossa sekä yhteiskunta- ja oikeustieteiden tiedekunnassa Akureyrissa Islannissa. Professori Alfredsson on erityisen ansioitunut vähemmistö- ja alkuperäiskansoihin liittyvissä ihmisoikeuskysymyksissä. Hän on toiminut aikaisemmin lukuisissa luottamus- ja erityisasiantuntijatehtävissä mm. YK:n sihteeristössä New Yorkissa sekä Genevessä sijaitsevassa Ihmisoikeuskeskuksessa (Centre for Human Rights). Professori Alfredsson on myös Raoul Wallenberg Ihmisoikeusinstituutin entinen johtaja ja toiminut vuosina 2004–2006 asiantuntijajäsenenä YK:n ihmisoikeuksien alakomiteassa. Hän on nykyisin Grönlannin itsehallinnon nimittämä Grönlanti-Tanska-itsehallintokomission jäsen.

Lisätietoja:
Tutkija Tanja Joona, Arktisen keskuksen Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutti, puh. 040 484 4283, tanja.joona(at)ulapland.fi
Väitöskirjan lehdistökappaleet ja valokuva väittelijästä ovat saatavissa Lapin yliopiston viestinnästä: tiedotus(at)ulapland.fi tai p. 040 571 1960

Julkaisun tiedot:
Tanja Joona: ILO Convention No. 169 in a Nordic Context with Comparative Analysis: An Interdisciplinary Approach. Juridica Lapponica 37. Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi 2012. ISBN 978-952-484-517-5. ISSN 0783-4144.

Julkaisun myynti:
Tiede- ja taidekirjakauppa Tila (Lapin yliopiston pääkirjasto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi), p. 040 821 4242, julkaisu(at)ulapland.fi, verkkotilaukset: www.ulapland.fi/lup

LaY/AK/ Marjo Laukkanen