Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan uudessa julkaisussa tarkastellaan ulkomaalaisten mahdollisuuksia puunhankintaan Venäjällä lainsäädännön sekä hallinto- ja oikeuskäytännön valossa.
Metsät ovat Venäjällä pääasiassa valtion omistuksessa ja metsälainsäädäntö koskee juuri näiden valtion metsien vuokraamista ja hakkuita. Metsiä voi olla myös yksityisessä omistuksessa ja puuta hankitaan yhä enemmän yksityistetyillä maatalousmailla kasvaneista metsistä.
Metsänvuokrasopimukset ovat Venäjällä pitkäaikaisia, jopa 50 vuodeksi solmittuja vuokrasopimuksia. Myös suomalaisyritykset ovat alkaneet vuokrata Venäjällä suuria metsäalueita puunhakkuutarkoituksiinsa.
- Metsänvuokrasopimukset eivät ole Venäjällä nimestään huolimatta sopimuksia, vaan viranomaisten yrityksille antamia lupauksia saada vuosittain hakkuulupia tietyillä alueilla. Metsänvuokrasopimusten määrä- ja hintaehdot ovat vain viitteellisiä ja ne täsmentyvät kulloistenkin lakien ja viranomaismääräysten mukaan, Venäjän oikeuden tutkimusjohtaja Leena Lehtinen sanoo.
Lehtinen tutki useiden satojen metsien käyttöä koskevien oikeusjuttujen asiakirjat. Asiakirjat paljastivat, että Venäjän metsälainsäädäntö on sekavaa, epävarmaa ja tulkinnaltaan vaihtelevaa. Puunhakkuuta harjoittava yritys joutuukin rämpimään oikeudellisessa rämeikössä.
- Lainsäädännön ja muun normiston epäselvyys ei mahdollista metsänkäytön asianmukaista valvontaa yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta ja tämä koskee myös laittomia hakkuita, Lehtinen huomauttaa.
Lehtinen kiinnittää huomiota myös niihin ehtoihin, joilla rajoitetaan metsää vuokranneen yrityksen oikeuksia käyttää ja myydä hakkaamiaan puita. Myynnille on asetettu myös hintamääräyksiä.
- Menettely on ristiriidassa jopa Venäjän kilpailulainsäädännön kanssa, eikä se ole hyväksyttävää puunjalostusteollisuuden markkinaehtoisen kehittämisen kannalta, Lehtinen toteaa.
Yllättäviä ovat myös uusien metsänvuokrasopimusten monenlaiset velvollisuudet toimittaa puuta ilmaiseksi tai suorittaa eri tahoille lisämaksuja tavanomaisen vuosivuokran ohella. Tällaisilla ja vastaavilla investoinneiksi kutsutuilla lisävelvoitteilla ratkaistaan kilpailuissa se, kenelle valtion metsää vuokrataan.
- Tällaiset paikalliset kilpailuehdot ovat Venäjän metsä- ja budjettilain vastaisia ja kyseenalaisia myös markkinaehtoisen puunhankinnan kannalta. Lisäksi ne tarjoavat puitteet viranomaisten lahjonnalle.
Tutkimuksen käynnistyessä vuonna 2003 arvioitiin uuden metsälain ennättävän astua voimaan työn aikana. Lukuisia lakiehdotuksia on toki ollut tutkailtavina. Kokonaisvaltaista uutta metsälakia ei ole voitu Venäjällä säätää, sillä maassa ei ole olemassa selkiytynyttä metsäpolitiikkaa eikä selkeitä tavoitteita metsätalouden kehittämiselle, Lehtinen sanoo.
Tutkimuksen on tehnyt kauppatieteiden tohtori, oikeustieteiden lisensiaatti Leena Lehtinen, joka on toiminut Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa Venäjän oikeuden tutkimusjohtajana 1.5.2005 lukien. Tutkimushanke perustuu maa- ja metsätalousministeriön ja lakitoimisto Lex Leena Lehtinen T:mi väliseen tutkimussopimukseen v. 2003-2005.
Lisätietoja:
Kauppatieteiden tohtori, oikeustieteen lisensiaatti, tutkimusjohtaja Leena Lehtinen
Puhelin 016 341 3948, 040 511 9333
LaY/Viestintä/Olli Tiuraniemi