Simulaatio-oppiminen on yksi menetelmä hoitotyön ja terveydenhuollon koulutuksissa. Simulaation erilaisia variaatioita kehitellään, jotta saataisiin oppiminen mahdollisemman tehokkaaksi, taloudelliseksi sekä mahdolliseksi osallistua simulaatio-oppimistapahtumaan etänä. Ennen kaikkea oppimisympäristön tulisi olla mielekäs oppijan oppimisen kannalta.  

— Hoitotyön koulutuksessa on simulaatio-oppiminen rantautunut vakiintuneeksi menetelmäksi, jotta hoidon erilaisia toimintatapoja, ja ei teknisiä menetelmiä voidaan harjoitella turvallisessa ympäristössä.  Tekniikan kehittymisen myötä hoitotyön ja terveydenhuollon simulaatioihin haetaan erilaisia teknisiä ratkaisuja esimerkiksi simulaatio-oppimisella tietokonepohjaisessa oppimisympäristössä, Poikela kertoo.

Teoria avuksi oppimisympäristön kehittämisessä

Tutkimuksen tulos osoittaa, että tietokone-pohjaisen oppimisympäristön kehittämisen taustalla pitäisi olla teoreettinen pohja, jotta ympäristöstä kehittyisi mielekäs oppijan näkökannalta. 

Tietokonepohjaisen simulaatio-oppimisympäristön analyysin tuloksena saatiin niin kutsuttu KSSO –malli. Verrattaessa sitä olemassa oleviin terveydenhuollon simulaatiomalleihin, KSSO –mallista on selvästi erotettavissa käyttöön otto, simulaatioon tutustuminen, skenaario ja oppimisen reflektointi. Tutkimukseen osallistui 124 opiskelun eri vaiheessa olevaa hoitotyönopiskelijaa ja 10 sosiaalialan ammattilaista.  

Väitöstutkimus osoittaa, että tietokonepohjainen simulaatio-oppimisympäristö pitäisi kehittää teoriapohjaiseksi ja siihen voidaan rakentaa sisälle ”trialoginen lähestymistapa”, jolloin oppimisympäristö tukee tiedon yhteisöllisyyttä ja tiedon luomista, sekä jakamista ja hiljaisen tiedon saamista näkyväksi ja jaettavaksi laajemminkin opiskelu- ja työyhteisössä.

— Tutkimuksen tulokset tuottavat uutta tietoa kehittäjille, kouluttajille sekä tietokonepohjaisten simulaatio-oppimisympäristöjen loppukäyttäjille, miten ympäristöjä pitäisi kehittää, jotta ne täyttäisivät tiedon luomisen ja oppimisen mielekkyyden kriteerit. Tämän lisäksi tutkimus tuottaa myös uutta tietoa siitä miten paljon opiskelijat tarvitsisivat tukea saavuttaakseen oppimisen tavoitteet tietokonepohjaisessa simulaatio-oppimisympäristössä, Poikela toteaa.

Tietoja väitöstilaisuudesta:

FM Paula Poikelan väitöskirja Rethinking Computer-Based Simulation: Concepts and Models tarkastetaan kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 24.maaliskuuta 2017 kello 12.00 alkaen Lapin yliopiston luentosalissa 2, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii dosentti Sami Paavola Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Heli Ruokamo Lapin yliopistosta. Tervetuloa!

Tietoja väittelijästä:

FM Paula Kristiina Poikela (s.1954) on kirjoittanut ylioppilaaksi Rantavitikan iltalukiosta vuonna 1979. Hän on valmistunut sairaanhoitajaksi 1982 Lapin sairaanhoito-oppilaitoksesta, erikoisairaanhoitajaksi 1985 Oulun sairaanhoito-oppilaitoksesta ja samasta oppilaitoksesta sairaanhoidon opettajaksi 1992 ja filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta vuonna 2000.

Poikela on toiminut sairaanhoitajana Lapin keskussairaalassa sekä 2000-luvulla vuoden Tromsan yliopistollisessa sairaalassa, Kirkkoniemen keskussairaalassa (Norja) ja Luleån keskussairaalassa (Ruotsi). Hoitotyön opettajana hän on toiminut vuodesta 1992 Lapin sairaanhoito-oppilaitoksessa, Rovaniemen ammattikorkeakoulussa ja nykyään Lapin ammattikorkeakoulussa. Hän on toiminut mm. projektipäällikkönä simulaatio-oppimisympäristöjen ja -pedagogiikan kehittämistiimeissä. Vuosina 2012- 2014 hän oli tutkijana Lapin yliopistossa ja vuoden 2013 tutkijana Stanfordin yliopistossa, simulaatiokeskuksessa, Centre for Immersive and Simulation-Based Learning.  

Lisätietoja:

Julkaisun tiedot:

Paula Poikela: Rethinking Computer-Based Simulation: Concepts and Models. Acta Universitatis Lapponiensis 344. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi. 2017. ISBN 978-952-484-959-3, ISSN 0788-7604. Verkkoversio (pdf): Acta electronica Universitatis Lapponiensis 212. ISBN 978-952-484-960-9. ISSN 1769-6310.