Saamelaisopetuksen kehittäminen saamen kieltä ja kulttuuria tukevaksi edellyttää laajoja rakenteellisia ja asenteellisia muutoksia, ilmenee KM Rauna Rahko-Ravantin väitöstutkimuksesta. Saamelaisopetuksen asema on heikko Suomen kouluissa, ja saamelaisopetuksen kehittäminen on tällä hetkellä yksittäisten opettajien varassa. Kehittämistyö tulisi nähdä koko koulun yhteisenä asiana.
Tuore väitöstutkimus valottaa ensimmäistä kertaa saamelaisopetuksessa toimivien opettajien kokemusten kautta saamelaisopetuksen tilannetta Suomessa. Saamelaisopetuksessa historiallinen painopiste aikojen saatossa on ollut opettaa saamelaislapsille suomen kieltä. Maailman muuttuessa painopiste saamelaisopetuksessa on keskittynyt kielen säilyttämiseen ja opettamiseen.
Kielen opettamisen lisäksi opetukseen on sisällytetty kulttuurisia elementtejä, kuten saamen käsityötä, musiikkiperinnettä, poronhoitoa, kalastusta, marjastusta – sitä, mitä kukin opettaja on kokenut tärkeäksi, mikä on ollut yksittäisen opettajan vahvuus ja mihin opetussuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen lisäksi on ollut aikaa.
Rauna Rahko-Ravantin väitöstutkimuksen perusteella saamelaisopetuksen kehittämisen haasteena on, että saamelaisopettajat voivat vaikuttaa työhönsä omaa panostaan lukuun ottamatta hyvin vähän.
Rakenteet ja asenteet esteinä
Saamelaisopettajien kokemusten mukaan opetuksen haasteena ovat heterogeeniset opetusryhmät, opetusmateriaalien ja resurssien puute sekä liian tiukkaan sidotut tuntijärjestelyt.
– Opetuksen keskiössä tulisi olla saamen kieli, saamelaiskulttuurin pohjautuva opetusmateriaali, paikallisuus sekä saamelainen aika-, paikka- ja tilakäsitys. Opettajat tiedostavat saamelaisopetuksen sisällöllisen kehittämisen tärkeyden ja pyrkivät siihen, mutta törmäävät aika-ajoin rakenteisiin ja asenteisiin, jotka eivät tue saamelaisopetuksen kehittämistä, Rauna Rahko-Ravantti sanoo.
Vaikka saamelaisopettajien työ on välillä raskasta ja yksinäistä, löytyy opettajilta syvä halu ja innostus tehdä työtänsä saamelaisopetuksen parissa.
– Iloa opettajien arkeen toivat oppilaat ja oppilaiden ylpeys omasta saamelaisesta identiteetistä. Lisäksi tapaamiset toisten saamelaisopettajien kanssa olivat opettajien mukaan voimaannuttavia kokemuksia, Rahko-Ravantti toteaa.
Kehittämistyö koko koulun yhteiseksi asiaksi
Saamelaisopetuksen kehittämisessä on kyse saamelaisten itsemääräämisoikeudesta, mahdollisuudesta vaikuttaa oman kansansa opetusasioihin. Kyse on saamelaisten perustuslaillisesta oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin.
Jotta koulukulttuuri ja totutut toimintamallit joustaisivat saamelaisopetukselle ominaiseen, saamelaispedagogiikkaan pohjautuvaan lähestymistapaan, edellyttäisi se Rauna Rahko-Ravantin mukaan saamelaisopetuksen kehittämiseltä rakenteellisten muutosten lisäksi myös koulujen sisällä käytävää avointa keskustelua. Saamelaisopetuksen kehittäminen tulisikin nähdä koko koulun yhteisenä asiana:
– Saamelaisten itsemääräämistä opetuksen saralla tulisi lisätä. Tärkeää olisi myös se, että saamelaisopetuksen kehittämistä tapahtuisi paikallisella tasolla, Rahko-Ravantti sanoo.
Saamelaisopetuksen kehittämisen lähtökohtia tulisi hänen mukaansa pohtia enemmän. Uuden opetussuunnitelman perusteet painottavat interkulttuurisia käytänteitä sekä osallisuutta ja yhdenvertaisuutta:
– Koulujen tasolla olisi pohdittava saamelaisopetuksen asemoitumista koulun käytänteisiin ja käytävä avointa arvokeskustelua yhdenvertaisuudesta, mikä ei tarkoita samanlaisuutta ja samanlaisia käytänteitä kaikille, vaan lähtökohdan ja kulttuurin huomioimista, Rahko-Ravantti painottaa.
Tietoja väitöstilaisuudesta:
Kasvatustieteen maisteri Rauna Rahko-Ravantin väitöskirja Saamelaisopetus Suomessa – Tutkimus saamelaisopettajien opetustyöstä suomalaiskouluissa tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 14.10.2016 kello 12 luentosalissa 2, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii dosentti Tere Vadén Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta. Tervetuloa!
Tietoja väittelijästä:
Rauna Rahko-Ravantti (synt. 1981 Rovaniemi) on kirjoittanut ylioppilaaksi Lyseonpuiston lukiosta vuonna 2000. Hän on valmistunut luokanopettajaksi Saamelaisesta korkeakoulusta Koutokeinosta vuonna 2005 ja kasvatustieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2012.
Rahko-Ravantti on työskennellyt vuosina 2007–2011 mm. Saamelaiskäräjillä sekä opettajana niin saamenkielisessä kuin suomenkielisessäkin opetuksessa. Vuodesta 2012 lähtien Rahko-Ravantti on työskennellyt Lapin yliopistossa kasvatustieteiden tiedekunnassa saamen kielen ja kulttuurin yliopisto-opettajana.
Lisätietoja:
Rauna Rahko-Ravantti
rauna.rahko-ravantti(at)ulapland.fi
p. 040 7533406
Julkaisun tiedot:
Rauna Rahko-Ravantti: SAAMELAISOPETUS SUOMESSA. Tutkimus saamelaisopettajien opetustyöstä suomalaiskouluissa. Acta Universitatis Lapponiensis 332. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi. 2016. ISBN 978-952-484-922-7. ISSN 0788-7604. Verkkoversio (pdf): Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 200. ISBN 978-952-484-923-4. ISSN 1796-6310.
LaY/Viestintä/RJ