Millaista on olla vaihdossa Akureyrissa Islannissa, ja miksi vaihtoon kannattaa ylipäätään lähteä?

Saavuin ensimmäisen kerran vaihtokohteeseeni Akureyriin Googlen Street View -ukkona. Kuljin koulumatkan yliopistolle kymmenen metrin tökkivinä nykäyksinä ja yritin kuvitella itseni vuoristoiseen maisemaan. Kun kävelin saman reitin ensimmäisenä koulupäivänä, olin jo unohtanut virtuaalisen taivallukseni. Ympärilleni oli tarttunut muutamassa päivässä ihmisiä, joiden kanssa koulumatka taittui silmänräpäyksessä. Samassa vaihdon suurin huolenaiheeni, yksin jääminen, painui taka-alalle.

Akureyrissa vaihtokupla on tiivis. Vaihtarit asuvat yhdessä ja täyttävät luentosalit. Paikallisia opiskelijoita näkee kampuksella vain pakollisina lähiopetusviikkoina. Akureyrin yliopisto on etäilyn edelläkävijä: suurin osa opetuksesta toteutetaan täysin hybridimuodossa ja luennolle voi saapua kauko-ohjattavana robottina. Järjestely on kieltämättä ihanteellinen pitkien välimatkojen maassa – etenkin vaihtarille, joka kiipeää mieluummin torstaina vuorelle kuin istuu luennolla.

Valitsin Akureyrin kurssivalikoimasta Islannin kieleen, luontoon ja kulttuuriin painottuvia opintoja gradun näpyttelyn ohelle. Vaihtokurssit ovat kuljettaneet merelle bongaamaan ryhävalaita ja kalastamaan turskaa, kirjastoon perehtymään islantilaissaagoihin sekä paikalliseen kahvilaan tilaamaan kahvin islanniksi.

Jäinen maisema.
Kuva: Jenni Katermaa

Ajoitin vaihdon tarkoituksella opintojeni loppuun, koska halusin keskittyä tenttien ja esseiden sijaan Islannin näkemiseen ja kokemiseen. Kalliin maan kokeminen on nostanut ihmissuhteet tärkeäksi resurssiksi: jaettu ilo on kaksinkertainen ilo mutta myös edullisempi ilo. Jos haluaa nähdä vuonoja ja vesiputouksia, vuokra-auton hinta on paras jakaa viiteen pekkaan.

Rauhaa rakastavana olen kokenut oloni kotoisaksi parinkymmenentuhannen asukkaan kaupungissa. Aika tuntuu kuluvan hitaammin, erityisesti jos ulkona pauhaava lumimyrsky pakottaa pysyttelemään sisätiloissa. Toisinaan yksinäisyys kutittelee niskaa silmänkantamattomiin jatkuvan meren ja karujen vuoristoisten ylänköjen puristuksessa. Silloin suuntaan islantilaisten tapaan uimahallin geotermisiin kylpyihin kuuntelemaan paikallisten keskusteluita. Höyryn keskellä tunnen olevani sattuma suuressa sopassa. Ymmärrän sanan sieltä täältä. Allt í lagi.

Jenni Katermaa ja islanninhevonen.
Kuva: Jenni Katermaa