Koulu nähdään usein turvallisena ympäristönä, jossa lapset oppivat, kasvavat ja harjoittelevat yhdessä toimimista. Samalla koulun arki sisältää tilanteita, joissa kohdataan voimakkaita tunteita, kuormitusta ja haastavaa käyttäytymistä. Viime vuosina keskustelu koulun turvallisuudesta ja opettajien työhyvinvoinnista on lisääntynyt, mutta opettajien omat kokemukset väkivallasta jäävät edelleen melko vähälle huomiolle.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin luokanopettajien kokemuksia oppilaiden harjoittamasta fyysisestä ja henkisestä väkivallasta. Haastattelin tutkimusta varten neljää luokanopettajaa, jotka kuvasivat kokemuksiaan väkivaltatilanteista, niihin liittyvistä tunteista ja tilanteiden vaikutuksista omaan työhönsä. Tutkimuksen tavoitteena ei ollut etsiä syitä väkivallalle tai mitata ilmiön yleisyyttä, vaan ymmärtää, millaisena väkivalta näyttäytyy opettajien kokemana.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että väkivalta näyttäytyy opettajien työssä monin eri tavoin. Erityisesti henkinen väkivalta koettiin osittain arkipäiväisenä osana koulun arkea. Opettajat kuvasivat henkisen väkivallan ilmenevän esimerkiksi nimittelynä, uhkailuna ja huutamisena. Fyysinen väkivalta puolestaan liittyi usein tilanteisiin, joissa oppilaan kuormitus kasvoi liian suureksi ja tunteiden säätely vaikeutui. Opettajat kuvasivat fyysisen väkivallan konkreettisina tekoina, kuten lyömisenä, potkimisena ja tavaroiden heittämisenä.

Tuloksissa korostui myös opettajien pyrkimys ymmärtää väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla olevia syitä. Taustalla nähtiin muun muassa tunne-elämän haasteita, neuropsykiatrisia vaikeuksia sekä puutteita tunteiden säätelyssä. Oppilaita ei kuvattu ensisijaisesti väkivaltaisina, vaan lapsina, joilla ei aina ollut keinoja toimia tilanteissa toisin. Tämä teki tilanteista opettajille ristiriitaisia. Vaikka tilanteet herättivät pelkoa, turhautumista ja epävarmuutta, opettajat kokivat samalla myötätuntoa oppilaita kohtaan.

Haastatteluissa nousi vahvasti esiin myös opettajien kokema vastuu. Moni opettaja kuvasi, että väkivaltatilanteissa huomio kohdistui nopeasti muiden oppilaiden turvallisuuden varmistamiseen. Tilanteissa täytyi pysyä rauhallisena ja hallita oma toiminta, vaikka tilanne olisi ollut kuormittava tai pelottava. Väkivaltatilanteiden vaikutukset eivät kuitenkaan jääneet vain itse tilanteisiin. Opettajat kuvasivat lisääntynyttä valppautta, jatkuvaa tilanteiden ennakointia sekä vaikeutta palautua työpäivien jälkeen. Osa kertoi pohtivansa tilanteita vielä kotona. Samalla kokemukset lisäsivät ymmärrystä turvallisuuden, vuorovaikutuksen ja tunnetaitojen merkityksestä koulun arjessa.

Tulokset osoittivat myös, että tuen merkitys oli opettajille suuri. Erityisen tärkeäksi koettiin kollegoilta saatu tuki ja mahdollisuus käsitellä tilanteita yhdessä. Sen sijaan kokemukset johdon tuesta vaihtelivat. Osa opettajista koki saavansa tilanteisiin ymmärrystä ja konkreettista apua, kun taas osa jäi kokemuksensa mukaan melko yksin.

Tutkimukseni perusteella opettajiin kohdistuva väkivalta on ilmiö, joka vaikuttaa koko kouluyhteisöön. Väkivallan ehkäisy edellyttää yhteisiä toimintatapoja, toimivia rakenteita ja riittävää tukea opettajille. Samalla tarvitaan avointa keskustelua siitä, millaista opettajan työ nykykoulussa todella on.

Mea Laihola
Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma
Blogikirjoitus perustuu Mea Laihola pro gradu -tutkielmaan ”–ammattirooliin liittyy vahva odotus siitä, että kaiken pitäisi pysyä hallinnassa” Luokanopettajien kokemuksia oppilaan harjoittamasta väkivallasta