Hyvä ohjaus vaatii toteutuakseen kunnioitusta, rakentavaa kohtaamista ja dialogista vuorovaikutusta. Ohjaus tukee opiskelijan toimijuutta eli kykyä tehdä itseään koskevia päätöksiä, asettaa tavoitteita omalle toiminnalleen ja säädellä omaa toimintaansa.  Ohjaus auttaa opiskelijaa katsomaan tulevaisuuteen ja edistää toiveikkuutta.  

Opiskelija ja ohjaaja yhdessä määrittävät ohjauksen tavoitteet ja huomioivat ohjattavan elämän kokonaistilanteen tarvittavassa laajuudessa. Ohjaaja auttaa opiskelijaa tutkimaan erilaisia vaihtoehtoja, etsimään tietoa ja arvioimaan sitä kriittisesti. Ohjaaja voi tarvittaessa jakaa oleellista asiantuntijuuteen perustuvaa tietoa tai neuvoja. Opiskelija kuitenkin tekee aina itseään koskevat valinnat.   

Valmistumisen tavoiteaika alemmasta ja ylemmästä korkeakoulututkinnosta on viisi lukuvuotta, mutta opiskelijan tavoitteena on omasta elämäntilanteestaan johtuen hitaampi opiskelurytmi ja pitempi opiskeluaika. Ohjaaja voi tässä tilanteessa keskustella opiskelijan suunnitelmista erilaisista näkökulmista käsin ja tarjota tietoa esimerkiksi kurssien suoritusjärjestyksestä ja näin auttaa opiskelijaa suunnittelemaan opintojaan. Opiskelija tekee oman päätöksensä opiskelutahdista. 

Ohjauksen keskiössä ovat opiskelijan tavoitteet. Jos opiskelijan tavoitteet ovat ristiriidassa yliopiston tai yhteiskunnan tavoitteiden kanssa, ohjaaja tuo tasapuolisesti esiin faktat (esim. hallinnolliset säännöt ja lait) ja vaihtoehdot opiskelijan päätöksenteon tueksi. Ohjaaja kunnioittaa opiskelijan valintoja myös tilanteissa, joissa hänen oma näkemyksensä on erilainen. 

Opiskelija voi tuoda ohjauskeskustelussa esille, että haluaa vaihtaa koulutusohjelmaa tai yliopistoa. Vaikka ohjelman ja yliopiston intresseissä on opiskelijan valmistuminen omasta yksiköstä, on ohjaajan tehtävänä tukea opiskelijan päätöksentekoprosessia sekä auttaa eteenpäin hänen valitsemansa polun mukaisesti.  

Opiskelijan kokonaistilanteen huomioiminen ja tukeminen voi edellyttää opiskelijan ohjaamista eteenpäin, toisen ohjaajan konsultointia tai ohjausyhteistyötä muiden ohjaustoimijoiden kanssa. Jos ohjaajalla herää huoli opiskelijasta, hän ottaa huolen puheeksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ohjaa opiskelijan tarvittaessa eteenpäin tai auttaa opiskelijaa selvittämään muuta tilanteeseen sopivaa tukea.  

Lapin yliopiston www-sivuille on koottu sekä yliopiston omia tukipalveluita opiskelijoille että myös yhteistyökumppaneiden tarjoamia palveluita.  

Ohjaustilanteeseen voi pyytää mukaan esimerkiksi tiedekunnan opintopäällikön, korkeakoulukuraattorin sekä opintopsykologin. Yliopiston toimijat ovat myös usein mukana YTHS:n järjestämissä opiskeluterveysneuvotteluissa, jonka tarkoituksena on yhdessä tukea opiskelijan opiskelukykyä ja opinnoissa edistymistä. 

Ohjaajan velvollisuus on kohdella kaikkia opiskelijoita tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti (ks. tasa-arvolaki 8.8.1986/609 ja yhdenvertaisuuslaki 1325/2014).  Tasa-arvoinen ja yhdenvertainen kohtelu tarkoittaa sitä, että ohjaaja kiinnittää huomiota tasa-arvon edistämiseen sekä pyrkii ehkäisemään yksilön ominaisuuteen (esimerkiksi ikä, etninen tai kansallinen alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto tai vakaumus, mielipide, vammaisuus, terveydentila, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli, sukupuoli-identiteetti, sukupuolen ilmaisu) perustuvaa syrjintää. Ohjaaja tunnistaa rakenteellisia eriarvoisuuksia ja pyrkii toimimaan tasa-arvoisesti positiivisen erityiskohtelun periaattein.  

Positiivisen erityiskohtelun periaatteen mukaisesti voidaan ajatella, että joku opiskelija voi tarvita enemmän tai erilaista tukea kuin joku toinen opiskelija ja ohjausta voidaan näin ollen tarjota enemmän tai eri tavalla tarpeen mukaan. Esimerkiksi jos opintotietojen perusteella huomataan, että osalla opiskelijoista opinnot eivät ole edenneet suunnitellusti, voidaan näille opiskelijoille tarjota systemaattista ohjausta opintojen edistämisen tueksi. 

Osa koulutusaloista on vahvasti sukupuolittuneita ja ohjaajan on hyvä olla tietoinen segregaation vaikutuksista. Alalla vähemmistösukupuoleen kuuluva opiskelija voi kohdata sukupuolittuneita toimintatapoja tai oletuksia. Sukupuolittuneisuus näkyy yliopistossa myös vertikaalisena segregaationa eli naisten vähäisempänä osuutena korkeimmissa tehtävissä. Ohjaajan tulee kiinnittää huomiota segregaation vaikutuksiin sekä mahdollistaa tasa-arvoinen eteneminen opinnoissa ja akateemisella uralla. 

Ohjaus on luonteeltaan arvostavaa, kunnioittavaa ja sensitiivistä suhteessa opiskelijan arvomaailmaan. Ohjaaja huomioi opiskelijan yksilöllisesti avoimin mielin pidättäytyen tekemästä opiskelijan taustaan tai ominaisuuksiin liittyviä päätelmiä.  

Ohjaaja pyrkii tunnistamaan mahdolliset omat ennakko-oletuksensa ja toimimaan opiskelijan yksilöllisestä tilanteesta käsin. Esimerkiksi ohjaaja voi huomaamattaan painottaa tai jättää huomiotta erilaisia asioita opiskelijan taustan mukaan. Ohjaaja pyrkii tuomaan erilaisia mahdollisuuksia esille yhdenvertaisesti opiskelijan esittämiin toiveisiin ja tavoitteisiin perustuen. Ohjauksessa voidaan pyrkiä keskustellen laajentamaan opiskelijan toimintahorisonttia eli ajatusta siitä, mikä on itselle mahdollista, ottamalla erilaisia näkökulmia tilanteeseen.  

Ohjaus on saavutettavaa ja esteetöntä. Ohjausta mukautetaan yksilöllisesti ohjattavan tarpeiden, tilanteen ja toimintakyvyn mukaan toimintaympäristön (esim. opetussuunnitelma ja -aikataulut, järjestelmät, resurssit) mahdollisuuksien puitteissa.  

Ohjausta tarjotaan yliopistossa monenlaisin tavoin (esimerkiksi lähi- ja etätapaamisina, sähköpostitse, yksilö- ja ryhmätapaamisina) saavutettavuuden ja esteettömyyden lisäämiseksi. Ohjauksessa voi tarvittaessa olla paikalla tukihenkilö (esimerkiksi tulkki tai henkilökohtainen avustaja). Ohjaukseen liittyvä tiedottaminen (esimerkiksi ohjesivut ja tiedotussähköpostit) tehdään saavutettavasti. 

Ohjaaja pyrkii aktiivisesti tiedostamaan ohjaukseen mahdollisesti vaikuttavat omat käsityksensä, arvonsa ja odotuksensa sekä yhteiskunnasta ja kulttuureista kumpuavat arvot, normit ja intressit.   

Ohjaaja tiedostaa edustavansa instituutiota, jolla on tavoitteita ohjaukselle, esim. opiskelijoiden sujuva opiskelu ja tavoiteajassa valmistuminen. Hän tunnistaa valta-asetelman ohjaajan ja opiskelijan välillä ja ymmärtää, että valta-asetelma sekä yliopiston tavoitteet voivat vaikuttaa ohjaussuhteeseen. Valta-asemaa ei tule käyttää väärin. 

Erilaisissa yliopiston ohjausrooleissa ohjaajalla on valtaa suhteessa ohjattavaan liittyen esimerkiksi opintojen tai tutkielman arviointiin tai ohjattavan mahdollisuuteen edetä opinnoissaan ja urallaan. Tarvittaessa ohjaaja ottaa osana ohjausprosessia esille valta-asetelman tai selventää, miten hän toimii eri rooleissa. Ohjaaja osaa myös kertoa muista neutraaleista ohjaus- ja tukitahoista, joita opiskelija voi hyödyntää sekä kertoa, mitkä ovat yliopiston toimintatavat ja opiskelijan oikeudet mahdollisissa valta-aseman väärinkäyttötapauksissa. 

Ohjaaja kunnioittaa opiskelijan tekijyyttä ja tekijänoikeuksia, eli ei ilman opiskelijan lupaa hyödynnä hänen työpanostaan tai opintosuorituksiaan omassa toiminnassaan. (ks. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa (tenk.fi) ja Tieteellisten julkaisujen tekijyydestä sopiminen (tenk.fi)) 

Hyvä ohjaus perustuu luottamukseen. Siksi ohjauskeskustelut ovat luottamuksellisia ja ohjaaja pyrkii toiminnallaan luomaan turvallisempaa tilaa sekä yksilö- että ryhmätilanteissa. Opiskelijan yksityisyyttä ja henkilötietoja tulee suojata, eikä ohjaaja jaa tarpeettomasti opiskelijaa koskevia tietoja. 

Jos opiskelijan esilletuomista asioista on tarpeellista keskustella muiden ohjaajien, asiantuntijoiden tai koulutusohjelman edustajan kanssa, keskustelu käydään ensisijaisesti siten, ettei opiskelijaa voi tunnistaa tiedoista. 

Ohjaajille monesti kertyy palautetta opiskelusta ja tietoa opiskelijoiden todellisuudesta. Jotta konkreettisiin rakenteellisiin haasteisiin (esim. ohjelman kuormittavuus) voidaan löytää ratkaisuja, ohjaajan on tärkeää viedä merkitykselliset asiat eteenpäin esim. esihenkilölle, ohjelman johdolle tai opintoasiainpäällikölle. Jos opiskelijaa tai opiskelijoita ei voi tunnistaa palautteen lähteenä, asiasta voi kertoa eteenpäin ilman opiskelijan lupaa. Tilanteessa, jossa tunnistettavuudesta ei voi olla varma, ohjaajan on hyvä kysyä opiskelijalta, saako asiasta kertoa eteenpäin mainitsematta opiskelijan nimeä. 

Opiskelijan asiaa edistääkseen ohjaaja saa käyttää opiskelijan nimeä keskustellessaan muiden ohjaustoimijoiden kanssa neutraaleista opiskeluun liittyvistä asioista. Näitä ovat esimerkiksi opiskelijan henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS), opinnäytetyön prosessi, vaihtoon hakeutuminen tai lisäajan tarve. 

Ohjauskeskustelussa voi myös tulla esiin salassa pidettäviä tietoja opiskelijasta, jotka kuuluvat vaitiolovelvollisuuden piiriin. Jos näitä tietoja on tarpeen kertoa muille ohjaustoimijoille, niin siihen tarvitaan opiskelijan suostumus. Tällaisia tietoja voivat olla julkisuuslain (621/1999) nojalla esimerkiksi: 

• opiskelijan terveydentilaa, vammaa ja hänen saamiaan terveydenhuollon tai kuntouksen palvelua koskevat tiedot  

• opiskelijan saamaa sosiaali- tai työttömyysetuutta ja -palvelua koskevat tiedot 

• tiedot opiskelijan elintavoista, osallistumisesta yhdistystoimintaan, vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä sekä muusta näihin verrattavista henkilökohtaisista oloista   

Lisäksi opinnäyteohjauksen yhteydessä ohjaajan tietoon voi tulla myös muita tahoja koskevia salassa pidettäviä tietoja, esimerkiksi: 

• opinnäytetyön perusaineisto 

• opinnäytetyön toimeksiantajan liikesalaisuudet  

Vaitiolovelvollisuus ei kuitenkaan ole ehdoton kaikissa tapauksissa. Kun kyseessä on vahva huoli opiskelijan terveydentilasta tai toimintakyvystä, ohjaaja voi kertoa opiskelijan tilanteesta nimellä ilman opiskelijan lupaa opintoasiainpäällikölle tai opintopsykologille tilanteen ratkaisemiseksi. Epäselvässä tilanteessa ohjaaja voi aina olla yhteydessä opintopäällikköön ja kuvailla tilannetta saadakseen toimintaohjeita. Akuutissa turvallisuusuhassa noudatetaan yliopiston ohjeita. (Ks. Yliopistolaki 90a §) 

On hyvin harvinaista, että opiskelija ei anna lupaa nimensä kertomiseen, jos ohjaaja sitä pyytää tilanteen ratkaisemiseksi. Joskus vahva huoli opiskelijan terveydentilasta saattaa nousta vasta ohjauskeskustelun jälkeen, jolloin opiskelijan lupa on jäänyt kysymättä, ja ohjaajan on tarve viedä asia eteenpäin. Tällöin opiskelijan tilanteen voi tuoda opintopäällikön, korkeakoulukuraattorin tai opintopsykologin tietoon niin, että he tietävät, kuka opiskelija on kyseessä. Ohjaajan ei ole tarkoitus jäädä yksin vaikeassa tilanteessa, vaan apua kannattaa pyytää matalalla kynnyksellä. 

Eri ohjaustilanteet ovat osa opiskelijan opintopolkua. Lähtökohtaisesti tieto siitä, että opiskelija on käynyt ohjauskeskustelun ohjaajan kanssa (esim. opintosuunnitelmasta, opinnäytetyöstä tai urapohdinnoista), ei ole salassa pidettävää. Ohjaajan tulee kuitenkin noudattaa yliopiston antamia ohjeita tietosuojasta ja ohjauksesta kertyneen tiedon tallentamisesta ja säilyttämisestä.  

Ohjaaja kehittää omia taitojaan tutkimalla toimintatapojaan kriittisesti reflektoinnin ja palautteen perusteella. Ammattitaidon kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi ohjaaja tutustuu yliopiston tarjoamaan tukimateriaaliin, osallistuu ohjaajille tarkoitettuihin tilaisuuksiin ja hakeutuu tarpeenmukaisiin koulutuksiin mahdollisuuksien mukaan. Ohjaaja huolehtii välittämänsä tiedon ajankohtaisuudesta, oikeellisuudesta ja monipuolisuudesta.   

Yksi tapa reflektoida omaa ohjaustaan on keskustelu ja kokemusten vaihtaminen muiden ohjaajien kanssa tai keskustelu ammatillisissa verkostoissa. 

Ohjaaja tunnistaa oman roolinsa opiskelijan prosessin (esimerkiksi opintojen suunnittelu, opinnäytetyön tekeminen) tukena ja oman asiantuntemuksensa rajat. Ohjaaja kertoo myös opiskelijalle, missä asioissa voi opiskelijaa tukea, missä ei ja mihin muuhun tahoon opiskelija voi olla yhteydessä, kun omat rajat tulevat vastaan.  

Ohjaajan ja opiskelijan välisessä ohjauskeskustelussa käy ilmi, että opiskelijalla on pitempään ollut vaikeuksia suoriutua opintojaksoista, koska materiaalin lukeminen on hänelle hidasta. Opiskelija epäilee itsellään lukivaikeutta. Ohjaaja ja opiskelija keskustelevat opiskelijan tilanteesta ja ohjaaja neuvoo opiskelijaa ottamaan yhteyttä opintopsykologiin/erityisopettajaan. Ohjaaja tiedustelee myöhemmin, miten tilanne on edennyt. 

Ohjaus on yhteistoimintaa eikä ohjaajan tarvitse selvitä tilanteista yksin. Ohjaaja tietää omat tehtävänsä osana ohjauksen ja tuen kokonaisuutta. Ohjaajan asiantuntemukseen kuuluu yliopiston ohjaus- ja tukipalveluiden tunteminen ja yhteistyön tekeminen näiden kanssa. Tarvittaessa ohjaaja auttaa opiskelijaa etsimään myös muita opiskelijan tilanteeseen sopivia tukipalveluita.   

Yliopiston tehtävänä on mahdollistaa hyvän ohjauksen toteutuminen huolehtimalla ohjauksen puitteista, perehdytyksestä, koulutusmahdollisuuksista, ohjaajan vertaistuesta ja hyvinvoinnista, työnjaon selkeydestä, resursseista sekä ohjeista. 

Nämä ohjauksen eettiset periaatteet yliopistoissa on valmisteltu ohjauksen kehittäjien asiantuntijaverkostossa. Verkostoon kuuluvat Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Lapin yliopisto, Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto, Maanpuolustuskorkeakoulu, Oulun yliopisto, Taideyliopisto, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto, Vaasan yliopisto ja Åbo Akademi. 

Taustateoksena käytetyt lähteet:  

• Eettiset periaatteet – Suomen opinto-ohjaajat – SOPO ry  

• IAEVG – Ethical guidelines  

• Yhdenvertaisuus | Yhdenvertaisuusvaltuutettu  

• OPH: Hyvän ohjauksen kriteerit  

• Laadukkaan ohjauksen periaatteet, Jyväskylän yliopisto  

• Kunkin yliopiston eettiset periaatteet  

• Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas: yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus, Helsinki.    

• Vuorinen, R., Kasurinen, H., Kettunen, J., Kukkaneva, E. & Ruusuvirta-Uuksulainen, O. (2023). Ohjausalan ammattilaisten osaamiskuvaukset. Ehdotus kansalliseksi osaamiskehykseksi. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9815-8 )