YTM Teemu Loikkanen tarkastelee sosiologian väitöskirjassaan yksilöiden muuttuvaa roolia jätehuollossa, jota määrittää kiertotalouden aika. Yksilöiden roolia tarkastellakseen Loikkanen rakentaa tutkimuksessaan jätekansalaisuuden käsitteen. Tutkimuksen perusteella jätteiden lajittelun korostaminen estää osaltaan sitä, että kuluttamisen vähentäminen nousisi keskeiseksi kansalaisiin kohdistuvaksi odotukseksi.

Euroopan unionin jätepolitiikassa kiertotalouteen siirtymisellä tavoitellaan sekä jätteiden tuottamisen vähentämistä että lajittelun ja kierrättämisen lisäämistä. Kotitalouksissa ja palveluissa syntyvien yhdyskuntajätteiden vähentäminen ja niiden lajittelu kierrätystä varten on Suomessa pääasiassa yksittäisten ihmisten varassa.

Teemu Loikkanen tarkastelee väitöstutkimuksessaan yksilöiden muuttuvaa roolia nykyisessä jätehuollossa, jota määrittää kiertotalouden aika. Yksilöiden roolia tarkastellakseen Loikkanen rakentaa tutkimuksessaan jätekansalaisuuden käsitteen.

– Jätekansalaisuus muodostuu odotuksista, joita kansalaisiin kohdistetaan kiertotaloudessa. Sen lähtökohtana on jätelain määrittelemä, kaikkia koskeva kansalaisvelvollisuus toimia jätteidensä kanssa kiertotalouden jätehierarkiaa noudattaen, Loikkanen kuvailee.

Jätehierarkian eli etusijajärjestyksen ylimmällä portaalla on jätteiden välttäminen ja uudelleenkäyttö, tämän jälkeen kierrätys materiaaleittain ja vasta sitten jätteiden hyödyntäminen energiana.

Tutkimuksen ajankohtaisuutta lisää se, että tällä hetkellä Suomessa valmistellaan uutta kiertotalouslakia, jonka on tarkoitus korvata nykyinen jätelaki.

– Näin jätteistä pyritään eroon niin konkreettisesti kuin symbolisestikin, käytännön ja teorian tasolla.

Tutkimuksessa on haastateltu jäte- ja kiertotalousalan toimijoita

Jätteiden kierrätys materiaaleittain on sidottu EU:n kiristyviin tavoitteisiin, joista monet valtiot, myös Suomi, ovat jäljessä.

Suomessa muutos yhdyskuntajätteiden käsittelyssä on tarkoittanut sitä, että kaatopaikat on pääasiassa suljettu ja jätteiden energiapolttamisen määrä on lisääntynyt. Sen sijaan tavoitteet jätteiden vähentämisestä ja kierrätyksen lisäämisestä ovat jääneet toistaiseksi saavuttamatta.

– Tutkimukseni kiinnittyy aiempiin keskusteluihin ympäristökansalaisuudesta ja ilmastokansalaisuudesta, joissa on tarkasteltu yksilön roolia kestävyysmurroksen toteuttamisessa. Uutta on näiden keskusteluiden yhdistäminen yhteiskuntatieteelliseen jätetutkimukseen.

Teoreettisesti jätekansalaisuus ymmärretään tavanomaisena hallintana, joka tarkoittaa hallinnan kiinnittymistä arkipäiväisiin asioihin, kuten jätteiden lajitteluun.

Kansalaisten sijaan tutkimuksessa on haastateltu jäte- ja kiertotalousalan toimijoita. Tutkimuksen pääasialliset haastatteluaineistot on kerätty Lapissa ja etenkin Rovaniemellä, joka on tutkimuksen aikana ottanut kiertotalouden osaksi strategista kehittämistään. Tutkimusainestoina on lisäksi hyödynnetty jätelain muutokseen ja kiertotalouteen siirtymiseen liittyviä media- ja eduskuntakeskusteluja.

Jätteiden ahkera lajitteleminen näyttää riittävän hyvään jätekansalaisuuteen

Jätekansalaisuudessa painottuvat kansalaisten velvollisuudet ja hyveet esimerkiksi kansalaisoikeuksien sijasta.

Ideaalissa jätekansalaisuudessa kansalaisten odotetaan tuottavan mahdollisimman vähän jätettä kuluttamistaan rajoittamalla. Infrastruktuurisessa jätekansalaisuudessa puolestaan lajitellaan jätteitä kiertotalouden käyttöön. Kansalaisen rooliksi muodostuu työ, jota jätteiden lajittelu edellyttää, kuten jätteiden käsittely, puhdistaminen, roskikseen lajitteleminen ja kierrätyspisteeseen kuljettaminen.

– Näin jätekansalaisuudessa yhdistyy kaksi toisinaan ristiriitaista odotusta, jotka ovat samanaikaisesti läsnä mutta joista toinen korostuu eri tilanteissa toisen kustannuksella. Toisessa keskeistä on toimia eettisesti tuottaen mahdollisimman vähän jätteitä, ja toisessa keskeistä on tuottaa resursseja kiertotalouden käyttöön lajittelemalla jätteensä tarkasti, Loikkanen sanoo.

Kun jätteiden vähentäminen ja lajittelu ovat kiertotaloudessa osa samaa strategiaa, pelkkä jätteiden ahkera lajitteleminen näyttää riittävän hyvään jätekansalaisuuteen. Tämä jättää alleen tavoitteet jätteiden vähentämisestä ja ylläpitää kiertotalouden poliittista hyväksyttävyyttä, koska jätteiden lajittelun korostaminen estää kuluttamisen vähentämistä nousemasta keskeiseksi kansalaisiin kohdistuvaksi odotukseksi.

– Kun kiertotalous ymmärretään uuden arvon luomisena jo syntyneistä jätteistä, jäävät jätteiden vähentämiseen kytkeytyvät tavoitteet sivuun ja talouskasvun tavoittelu nousee kiertotalouden päätavoitteeksi. Jätekansalaisuus kiertotalouspolitiikkana yhdistää nämä tavoitteet samaan pakettiin, joka tuottaa epäselvyyttä kansalaisten roolista.

Loikkasen mukaan tilanne herättää kysymään, olisiko mahdollista eriyttää toisistaan kansalaisten ohjaaminen jätteiden tuottamisen vähentämiseen ja niiden lajitteluun.

– Tällöin kansalaisia valistettaisiin tuottamaan vähemmän jätteitä haitallisten ympäristövaikutusten vuoksi, ja jätteiden lajittelusta kotitaloudet voisivat saada taloudellista hyötyä, mikä kannustaisi tarkkaan lajitteluun. 

Tietoa väitöstilaisuudesta

YTM Teemu Loikkasen akateeminen väitöskirja Jätekansalaisuus kiertotaloudessa tarkistetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 29. toukokuuta klo 12:00 alkaen salissa B127 (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii professori Taru Peltola Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Jarno Valkonen Lapin yliopistosta.

Väitöstilaisuutta voi seurata myös etänä osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä

YTM Teemu Loikkanen on valmistunut sosiologian maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2019. Hän aloitti väitöstutkimuksensa Suomen Akatemian rahoittamassa Jätteen yhteiskunta -hankkeessa ja on tehnyt väitöskirjaansa Lapin yliopiston tutkijakoulun ja Esko Riepula -apurahan sekä Suomen Kulttuurirahaston tuella. Lisäksi hän on toiminut tutkijajäsenenä monitieteisessä Puistokatu 4 -yhteisössä. Tällä hetkellä Loikkanen työskentelee tutkijana Tampereen yliopistossa.

Lisätietoja

Teemu Loikkanen

teemu.loikkanen@tuni.fi

Tietoa julkaisusta

Teemu Loikkanen (2026) Jätekansalaisuus kiertotaloudessa.  Acta electronica Universitatis Lapponiensis 436. ISBN 978-952-337-544-4, ISSN 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-544-4