Koronapandemia vauhditti etäkuntoutuksen käyttöönottoa Suomessa. Samalla paljastui, että teknologia yksin ei ratkaise etäkuntoutuksen onnistumista. TtM Tuija Partanen osoittaa väitöstutkimuksessaan, että etäkuntoutuksen onnistuminen riippuu teknologian, tehtävien, asiakkaiden, ammattilaisten ja toimintaympäristön yhteensopivuudesta. Tuloksissa korostuvat toimintaympäristön merkitys, läheisten kaksoisrooli sekä ammattilaisten monitehtävä- ja moniosaamisen vaatimukset.

Etäkuntoutus on osa sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalista murrosta, joka muuttaa kuntoutuspalveluiden toimintaympäristöä, käytäntöjä sekä asiakkaiden ja ammattilaisten osaamisvaatimuksia. Tuija Partasen väitöstutkimuksessa tarkastellaan, miten etäkuntoutus otettiin käyttöön Suomessa COVID-19-pandemian alkuvaiheessa ja millaiset sosiotekniset tekijät vaikuttivat sen onnistumiseen.

Partasen tutkimuksessa tarkastellaan etäkuntoutuksen käyttöönottoa yksilöterapiaa toteuttavien ammattilaisten kokemana. Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksella keväällä 2020 fysioterapeuteilta, toimintaterapeuteilta, puheterapeuteilta, musiikkiterapeuteilta, neuropsykologeilta ja psykoterapeuteilta.

Yli puolet kyselyyn vastanneista ammattilaisista otti etäkuntoutuksen käyttöön pandemian ensimmäisen aallon aikana, mutta käyttöönotossa oli eroja eri ammattiryhmien välillä.

– Tulosten perusteella etäkuntoutus voi integroitua luontevasti osaksi asiakkaan arkea sekä vahvistaa osallistavaa, ohjauksellista ja yhteistyöhön perustuvaa työotetta, mikä mahdollistaa läheisten monipuolisen osallistamisen kuntoutukseen, Partanen kuvailee.

Samalla se luo uusia mahdollisuuksia kuntoutuksen toteuttamiseen asiakkaan omassa toimintaympäristössä ja voi lisätä kuntoutuksen kytkeytymistä jokapäiväiseen elämään.

Tekniset ja sosiaaliset tekijät määrittävät yhdessä kuntoutuksen käytännöt

Tutkimus osoittaa, että etäkuntoutuksen käyttöönottoa ei voida ymmärtää tarkastelemalla teknologiaa, yksilöä, tehtävää tai ympäristöä erillisinä tekijöinä.

– Ratkaisevaa on niiden välinen yhteensopivuus, Partanen tiivistää.

Partasen mukaan etäkuntoutus näyttäytyy sosioteknisenä sopeutumisprosessina, jossa tekniset ja sosiaaliset tekijät muovaavat toisiaan ja yhdessä määrittävät kuntoutuksen käytännöt.

Tuloksissa painottuu digitaalisen ympäristön merkitys, sillä se muuttaa ammattilaisten työn sisältöä sekä asiakkaan ja ammattilaisen välistä vuorovaikutustilannetta ja läsnäolon kokemusta.

– Tutkimuksen mukaan etäkuntoutus perustuu jaettuun toimintaan asiakkaan, läheisten ja ammattilaisen välillä. Läheisillä on etäkuntoutuksessa usein kaksoisrooli: he ovat sekä asiakkaan tukijoita että kuntoutuksen käytännön mahdollistajia. Samalla etäkuntoutus asettaa ammattilaisille uusia vaatimuksia, sillä heidän tulee hallita yhtä aikaa kuntoutuksen ohjaus, verkkovuorovaikutus ja teknologian käyttö.

Tutkimus tuottaa uuden sosioteknisen selitysmallin etäkuntoutuksen tarkasteluun: FITTIO-viitekehyksen (Fit between Individual, Task, Technology, Interactive Sociotechnical Environment, and Organizational and Sociopolitical Context). Uuden viitekehyksen avulla voidaan tunnistaa aiempia viitekehyksiä tarkemmin, miten teknologia, ihmiset, tehtävät, vuorovaikutus ja toimintaympäristö yhdessä vaikuttavat etäkuntoutuksen onnistumiseen.

– Etäkuntoutus ei ole vain tekninen ratkaisu vaan sosiotekninen käytäntö, joka muuttaa kuntoutuksen toteuttamisen tapoja, vuorovaikutustilannetta ja osallistumisen mahdollisuuksia.

Tietoa väitöstilaisuudesta

TtM Tuija Partasen väitöskirja Etäkuntoutus sosioteknisenä käytäntönä – Kuntoutusammattilaisten näkemykset yksilöterapioiden toteutuksesta digitaalisessa toimintaympäristössä tarkistetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 21. elokuuta 2026 kello 12 alkaen luentosalissa B127 (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii professori (emerita) Marja Mikkelsson ja kustoksena yliopistonlehtori Jari Lindh Lapin yliopisto.

Väitöstilaisuutta voi seurata myös etänä osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoja väittelijästä

Tuija Partanen työskentelee tutkijana Kelan tutkimusyksikössä. Hänen tutkimusaiheitaan ovat etäkuntoutus, kuntoutuspalveluiden kehittäminen sekä kuntoutumisen ja osallistumisen mahdollisuudet. Viimeisimmissä tutkimuksissaan hän on tarkastellut erityisesti etäkuntoutuksen käyttöönottoa ja toimivuutta sekä etäkuntoutusta sisältävien kuntoutuspalveluiden kehittämistä.

Lisätietoja

Tuija Partanen, tuija.partanen@kela.fi

Tietoa julkaisusta

Tuija Partanen (2026) Etäkuntoutus sosioteknisenä käytäntönä – Kuntoutusammattilaisten näkemykset yksilöterapioiden toteutuksesta digitaalisessa toimintaympäristössä. Tutkimuksia171/2026, Kela.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-284-245-9