Ilmastonmuutos ja ilmastolainsäädäntö muuttavat pysyvästi arktisen alueen matkailua, mutta vaikutukset kohdistuvat maantieteellisesti epätasaisesti. Sääntely vaikuttaa Pohjois-Suomeen ja etenkin saamelaisalueelle eri tavoin kuin Keski-Eurooppaan, sillä näiden alueiden matkailussa on tällä hetkellä niukalti vaihtoehtoja lentoliikenteelle. Tämä tulee ilmi Juho Kähkösen väitöstutkimuksessa.

Juho Kähkönen tarkastelee monitieteisessä oikeustieteen väitöstutkimuksessaan, miten ilmastonmuutos sekä kasvihuonekaasupäästöjä hillitsevä lainsäädäntö vaikuttavat matkailuun Pohjois-Suomessa. Tutkimus sijoittuu ilmasto-oikeuden, polaarioikeuden ja kansainvälisten suhteiden rajapintaan.

Matkailuelinkeinon toimintaympäristöä arktisella alueella, mukaan lukien Suomen Lapissa, muokkaavat niin muuttuva ilmasto kuin päästöjen vähentäminenkin. Matkailu tuottaa nyt kahdeksan prosenttia maailman kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Liikenne puolestaan muodostaa suurimman osan matkailun päästöistä.

Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpano edellyttää merkittäviä vähennyksiä myös liikenteen kasvihuonekaasupäästöihin. Euroopan unionin tavoite on vähentää liikennesektorin päästöjä 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

– Ilmastonmuutoksen lainsäädännölliset hillintäkeinot kohdistuvat yhä voimakkaammin liikkumisesta aiheutuviin päästöihin niin Euroopan unionissa ja Suomessa kuin myös kansainvälisissä sopimusjärjestelmissä. Esimerkiksi lentoliikenteeseen kohdistuu uutta sääntelyä, koska sektorin päästöt jatkavat kasvuaan, Kähkönen kertoo.

Lainsäädäntö ohjaa saastuttajan maksamaan, mutta kenelle päätyy loppulasku?

Euroopan unionissa päästövähennykset nojaavat niin kutsuttuun saastuttaja maksaa -periaatteeseen. Kun päästöjä aiheuttavat yritykset joutuvat hankkimaan päästöoikeuksia, päästöille syntyy taloudellinen kustannus. Nousevat kustannukset ohjaavat vähentämään päästöjä.

– Lentoliikenteen ja -yhtiöiden kustannuksia nostavat päästökaupan lisäksi esimerkiksi kestävien lentopolttoaineiden käyttöönottoa edistävä ReFuelEU Aviation -asetus sekä maailmanlaajuisen lentoliikenteen päästöjärjestelmä CORSIA:n vuonna 2027 voimaan astuva toinen vaihe, Kähkönen sanoo.

Euromääräisiä arvioita kustannusten noususta on kuitenkin aiempaa vaikeampi tehdä, sillä epävakaa maailmantilanne sekä uusiutuvan lentopolttoaineen kysyntään, tuotantoon ja tarjontaan liittyvät kysymykset lisäävät epävarmuustekijöitä.

Yritysten nousevat kustannukset heijastuvat kuitenkin ajan myötä kuluttajahintoihin. Esimerkiksi kalliimmat lentoliput voivat lisätä junaliikenteen suosiota. Lainsäädännön vaikutukset ovat siksi erilaisia alueilla, joille ei ole vaihtoehtoisia liikennemuotoja.

– Jos esimerkiksi lentoliikenne Lappiin ja Kreikan saarille jatkuu kuten aiemmin, nousevat kustannukset maksavat loppuviimein matkustajat. Jos nousevat hinnat puolestaan vähentävät lentämistä, haitat jakaantuvat käytännössä matkailutoimijoille ja aluetaloudelle. Kaikille huonoin vaihtoehto olisi tietenkin silti se, ettei ilmastonmuutosta hillitä, Kähkönen havainnollistaa.

Sääntely vaikuttaa Pohjois-Suomeen ja etenkin saamelaisalueelle eri tavoin kuin Keski-Eurooppaan

Oikeudellisen sääntelyn vaikutukset kohdistuvat myös maantieteellisesti epätasaisesti eri alueille.

– Lapin matkailun näkökulmasta haasteena on, että lentoliikenteelle on niukalti vaihtoehtoja, toisin kuin Euroopan tiiviisti asutuilla alueilla. Nykyisenkaltainen matkailu nojaa lentäen saapuviin asiakkaisiin, ja vähäpäästöisemmät liikennetavat tarkoittavat pitkiä matkustusaikoja, Kähkönen toteaa.

Lentoliikenteen päästökauppa ja nouseva jakeluvelvoite voivat vähentää runsaspäästöisiä pitkiä lentoja, mistä syystä Kähkönen nostaa erityisenä kysymyksenä esiin saamelaisten kotiseutualueen erityispiirteet. Alueen muut elinkeinot ovat aiempaa vahvemmin sidoksissa matkailutuloon, mikä lisää taloudellista haavoittuvuutta. Jos matkailijamäärä pienenee, kielteiset vaikutukset ikään kuin kertaantuvat.

Kähkönen pohtii sitä, voisiko EU:n syrjäisimpien alueiden järjestelmä (Outermost Regions) tarjota saamelaisten kotiseutualueelle sen olosuhteisiin paremmin soveltuvia oikeudellisia ja poliittisia ratkaisuja. Syrjäisimpien alueiden järjestelmä perustuu alueiden poikkeuksellisiin olosuhteisiin ja tarjoaa resursseja ja joustomekanismeja, esimerkiksi liikennesektorille.

– Syrjäisimpien alueiden järjestelmä huomioi matkailuun liittyviä kysymyksiä, koska siihen kuuluu Azorien, Kanarian saarten ja Madeiran kaltaisia alueita. EU tarjoaa työkaluja alueiden jaettujen haasteiden ratkaisemiseen ja lainsäädännössä huomioi näiden olosuhteita. Syrjäisimmillä alueilla on myös vakiintuneet kanavat etujensa edistämiseksi, ja unioni on rahoittanut esimerkiksi irtaantumista fossiilisista polttoaineista, Kähkönen tiivistää.

Suomi ei ollut EU:n jäsen, kun järjestelmä luotiin, mutta Suomen liittyessä unioniin Ahvenanmaan olosuhteet huomioitiin erityismenettelyin. Kähkösen mukaan nyt voisi olla saamelaisalueen vuoro.

– Parhaillaan uudistetaan Itä- ja Pohjois-Suomen haastaviin olosuhteisiin perustuvaa EU:n aluekehitysrahoitusta. Jos rahaa jaetaan tulevaisuudessa uusin perustein, on syytä pohtia, olisiko tarkoituksenmukaista ratkoa saamelaisalueen haasteita erillisenä kysymyksenä, Kähkönen pohtii.

Ilmastokriisi muuttaa pysyvästi arktisen alueen matkailua

Juho Kähkösen mukaan ilmastolainsäädäntö ei vielä ohjaa merkittävästi matkailun kehitystä Pohjois-Suomessa. Sen sijaan ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset tulevat muovaamaan matkailuelinkeinoa ajan myötä yhä voimakkaammin. Lapissakin lumipeite on jo aiempaa vähäisempi ja lyhentynyt talvi on heikentänyt tulovirtaa. Kehitys heijastaa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin António Guterresin esittämää arviota siitä, että maailma on ajautumassa kohti ”ilmastohelvettiä”.

– Liikenteen oikeudelliselle sääntelylle on ominaista se, että se kiristyy asteittain ja melko hitaasti. Nopeampia muutoksia saatetaan kuitenkin nähdä, kun ilmastoriskit voimistuvat. Eurooppaa piinanneet helteet ovat tästä tuore muistutus. Päästövähennyksistä hyötyy myös talvimatkailu, koska pohjoinen lämpenee nopeammin kuin mikään muu alue maailmassa, Kähkönen arvioi.

Kähkönen on koostanut tutkimuksensa loppuun toimenpidesuosituksia arktisten alueiden matkailutoimijoille ja päätöksentekijöille. Ne pohjautuvat kansainvälisiin tutkimuksiin ja hänen tekemiinsä haastatteluihin matkailun sidosryhmille.

– Matkailualan tulee ratkaista, miten toimia muuttuneessa kehyksessä, jossa lainsäädäntö ohjaa vähähiilisyyteen. Samanaikaisesti riskejä kannattaa hajauttaa. Päätöksentekijöiden kannattaa käydä samanlaista pohdintaa aluetalouden tulevaisuudesta, Kähkönen tiivistää.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Yhteiskuntatieteiden maisteri Juho Kähkösen akateeminen väitöskirja Climate Hell, Law, and Arctic Tourism: Low-Carbon Accessibility in Northern Finland tarkistetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 4. syyskuuta 2026 klo 12.00 alkaen Esko ja Asko -salissa (Lapin yliopiston päärakennus, F-talo, 1. krs, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii professori Kees Bastmeijer Groningenin yliopistosta ja kustoksena professori Soili Nystén-Haarala Lapin yliopistosta.

Väitöstilaisuus on englanninkielinen. Väitöstilaisuutta voi seurata myös etänä osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä

Juho Kähkönen on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi kansainvälisten suhteiden alalta Lapin yliopistosta vuonna 2020. Valmistumisensa jälkeen hän johti yhteistyötä EU-konsortiossa, joka edisti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa.

Kähkönen teki väitöskirjansa Lapin yliopiston tutkijakoulun ja Suomen Kulttuurirahaston tuella. Väitöskirjan ohella Kähkönen osallistui arvostettuun Fulbright Arctic Initiative -tutkimusohjelmaan, joka ratkoo pohjoisten alueiden turvallisuushaasteita.

Lisätietoja

Juho Kähkönen
etunimi.sukunimi (at) ulapland.fi
P. 040 195 4765

Tietoa julkaisusta

Juho Kähkönen (2026) Climate Hell, Law, and Arctic Tourism: Low-Carbon Accessibility in Northern Finland. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 442. ISBN 978-952-337-565-9, ISSN 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-565-9