Varhaiskasvatuksen opettajan työ edellyttää jatkuvaa ammatillista kehittymistä. Yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat erilaisin tavoin varhaiskasvatustyöhön ja luovat uusia vaatimuksia ammatilliselle osaamiselle sekä yksilö- että tiimitasolla. Jotta sekä yksilöt että tiimit voivat kehittyä työssään, tarvitaan aikaa ja tarkoituksenmukaisia resursseja kehittymisen tueksi. Vertaisryhmämentorointi on Suomessa kehitetty menetelmä, jonka avulla ammatillista kehittymistä voidaan edistää. Sen tavoitteena on tukea ammatillista oppimista ja kehittymistä sekä opettajien työssäjaksamista uran eri vaiheissa.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin vertaisryhmämentorointia ammatillisen kehittymisen näkökulmasta. Keräsin aineiston haastattelemalla kuutta varhaiskasvatuksen opettajaa. Tutkimukseen osallistuneet olivat työskennelleet varhaiskasvatuksen opettajina jo useita vuosia. Heillä jokaisella oli tuore kokemus vertaisryhmämentorointiin osallistumisesta. Analysoin haastatteluaineiston tulkitsevan fenomenologisen analyysin keinoin. Tutkimukseni tulokset jakautuivat ammatillista kehittymistä tukevaan ilmapiiriin sekä yhteisiin, jaettuihin kokemuksiin.

Ammatillista kehittymistä tukevaan ilmapiiriin kuuluivat rauhoittumisen mahdollisuudet vertaisryhmämentoroinnin aikana, avoimuuden kokemukset sekä yhdessä rakennetut keskustelut. Rauhoittuminen tarjosi konkreettisen tauon hektisestä arjesta ja mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan omaan työhön liittyviä tärkeitä kysymyksiä. Kokemukset avoimesta ja luottamuksellisesta ilmapiiristä mahdollistivat rehellistä kollegiaalista keskustelua omasta työstä. Yhdessä rakennettujen aiheiden kautta löydettiin oman työn kannalta tärkeitä ja merkityksellisiä kehittämiskohteita.

Yhteiset kokemukset ammatillisessa kehittymisessä käsittivät vertaisryhmämentoroinnin mahdollistaman reflektion, jaetut näkökulmat ammatillisen kehittymisen tukena sekä konkreettiset keinot ammatillisessa kehittymisessä. Reflektion kokemukset sisälsivät esimerkiksi omien vahvuuksien pohtimista, mikä nähtiin tärkeänä osana opettajuutta ammatin eri vaiheissa. Jaetut näkökulmat rakensivat yhteistä tietoa ja ymmärrystä sekä mahdollistivat vertaisilta oppimista. Varhaiskasvatuksen opettajista osa kuvasi vertaisryhmämentorointiin osallistumisen kokemusta ”samassa veneessä” -vertauskuvalla, jossa yhteinen keskustelu toi uusia ajatuksia ja loi näkökulmia omaan työhön ja ammattiin liittyen.  Vertaisryhmämentoroinnin yhtenä keskeisenä periaatteena onkin keskustelun kautta tapahtuva yhteinen tiedon rakentaminen ja toisilta oppiminen. Yhdessä jaetut konkreettiset käytännön esimerkit sekä asiakirjatyön käsittely ja arjessa hyödynnettävä materiaalit koettiin hyödyllisenä osana vertaisryhmämentoroinnin toimintaa.

Kuluneen vuosikymmenen aikana varhaiskasvatuksen opettajan työnkuvassa on tapahtunut muutoksia. Muutokset luovat väistämättä vaatimuksia myös ammatilliselle kehittymiselle. Tutkimuksen tulosten perusteella vertaisryhmämentoroinnin ilmapiiri sekä mahdollistettu aika, tila ja paikka kollegiaaliselle keskustelulle mahdollistivat ammatillista kehittymistä niin yksilön kuin yhteisön tasolla. Varhaiskasvatuksen opettajan ammatillinen kehittyminen vaatii useita erilaisia tarkastelukulmia, jossa pelkkä yksilön vastuu tai hallinta omasta ammatillisesta kehittymisestä ei riitä. Olisikin siis tarpeen edistää kansallisen tason kehittämistoimenpiteitä, joiden avulla voidaan lisätä laajempia rakenteellisia keinoja mentoroinnin toteuttamisen tueksi.

Työnantajia ei velvoiteta mentoroinnin järjestämiseen. Kansallisella tasolla tarkasteltuna mentorointi ja sen eri muodot ovat toteutuneet pääsääntöisesti erillisten hankkeiden ja rahoitusten avulla.  Aiempien tutkimusten tulosten valossa mentorointiin osallistuminen tukee kasvatusalan työntekijöiden työhyvinvointia ja työssä oppimista uran eri vaiheissa. Tämän pro gradu -tutkielman tulokset vahvistavat ymmärrystä siitä, millaiset tekijät vertaisryhmämentoroinnissa mahdollistavat jo alalla pidempään työskennelleiden varhaiskasvatuksen opettajien ammatillista kehittymistä.

Ella Iljana
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ”Samassa veneessä ollaan” – Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia vertaisryhmämentoroinnista.