Sosiaalialan ammattilaisten työssään kohtaama lasten suru kietoutuu lasten erilaisiin elämäntilanteisiin, perheen toimintatapoihin ja palvelujärjestelmän käytäntöihin. YTM Paula Vainikan väitöstutkimus osoittaa, että lasten surun tunnistaminen ja tukeminen edellyttävät ammattilaisilta kontekstuaalis-situationaalista surutietoa, joka rakentuu aina lapsen yksilöllisen tilanteen, ihmissuhteiden ja elinympäristön ymmärtämisestä.

Vainikan väitöstutkimuksessa tarkastellaan sosiaalialan ammattilaisten näkemyksiä työssään kohtaamasta lasten surusta. Tutkimuksen mukaan lasten surua ei voida ymmärtää pelkästään yksilöllisenä psykologisena kokemuksena, vaan se ilmenee ja saa merkityksensä erilaisissa sosiaalisissa, kulttuurisissa ja institutionaalisissa yhteyksissä.

Tutkimuksen keskeisenä tuloksena Vainikka muodostaa kontekstuaalis-situationaalisen surutiedon käsitteen. Se kuvaa ammattilaisten tarvitsemaa ymmärrystä siitä, miten lapsen suru rakentuu ja näyttäytyy juuri kyseisessä elämäntilanteessa, perheessä, yhteisössä ja palvelukontekstissa.

– Lasten surun tukeminen edellyttää herkkyyttä tunnistaa surun moninaiset ilmenemismuodot sekä kykyä tarkastella lapsen kokemusta osana hänen arkeaan, ihmissuhteitaan ja elämäntilannettaan. Surua ei voida kohdata irrallaan siitä kontekstista, jossa lapsi elää, Vainikka toteaa.

Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä ryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä 17 sosiaalialan ammattilaista.

Lapsikeskeinen surutyöskentely rakentuu lapsen tilanteen ymmärtämisestä

Tutkimus osoittaa, että kontekstuaalis-situationaalinen surutieto on keskeinen osa lapsikeskeistä surutyöskentelyä. Lapsikeskeisyys tarkoittaa ammattilaisten pyrkimystä nähdä lapsi aktiivisena toimijana sekä huomioida hänen yksilölliset tarpeensa, kokemuksensa ja tavat ilmaista surua.

Ammattilaiset kuvasivat lasten surun ilmenevän usein epäsuorasti esimerkiksi käyttäytymisen muutoksina, vetäytymisenä, levottomuutena tai vaikeutena sanoittaa omia tunteita. Tällöin lapsen tilanteen ymmärtäminen edellyttää laaja-alaista tiedon kokoamista sekä yhteistyötä lapsen läheisten ja muiden ammattilaisten kanssa.

Tutkimuksen mukaan lapsikeskeinen surutyöskentely ei ole yksittäinen menetelmä vaan tapa kohdata lapsi hänen omista lähtökohdistaan käsin. Tällainen työskentely edellyttää aikaa, ammatillista reflektiota ja valmiutta huomioida surun vaikutukset lapsen arjessa.

– Lasten surun kohtaaminen edellyttää ammattilaisilta sekä tietoa että kykyä toimia tilanteissa, joissa suru on usein monimutkaisesti kietoutunut muihin lapsen ja perheen elämäntilanteisiin. Lapsikeskeinen surutyöskentely rakentuu ennen kaikkea lapsen tilanteen kokonaisvaltaisesta ymmärtämisestä, Vainikka sanoo.

Tutkimus tuo esiin, että lasten surun kohtaaminen kuuluu monien sosiaalialan ammattilaisten työhön, mutta suruun liittyvä osaaminen ja käytännöt eivät aina ole näkyvä osa palvelujärjestelmää.

– Tulokset korostavat tarvetta vahvistaa lasten suruun liittyvää tietoperustaa sekä kehittää toimintatapoja, jotka tukevat lapsikeskeistä surutyöskentelyä erilaisissa palveluissa, Vainikka toteaa

Tietoa väitöstilaisuudesta

YTM Paula Vainikan sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja Lapsen surun tunnistaminen ja kohtaaminen sosiaalityössä – ammattilaisten näkökulmia lapsen suruun tarkastetaan Lapin yliopistossa 11.9.2026 klo 12 alkaen Castrén-salissa D194 (Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Anu-Riina Svenlin Jyväskylän yliopistosta, Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta, ja kustoksena professori Merja Laitinen Lapin yliopistosta.

Väitöstilaisuutta voi seurata myös etänä osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä

Paula Vainikka valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2020. Tällä hetkellä hän työskentelee projektipäällikkönä hyvinvointialueen kehittämishankkeessa, jossa sujuvoitetaan vammaisten lasten ja heidän perheidensä palveluprosesseja. Aiemmin hän työskenteli tutkijana mm. Lasten ja nuorten suru perhe- ja läheissuhteissa -tutkimushankkeessa, jossa myös väitöskirja on tehty.

Lisätietoja

Paula Vainikka, paula.h.vainikka@gmail.com

Tietoa julkaisusta

Paula Vainikka (2026) Lapsen surun tunnistaminen ja kohtaaminen sosiaalityössä – ammattilaisten näkökulmia lapsen suruun. Acta electronica Universitatis Lapponiensis (440), Lapin yliopisto, Rovaniemi.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-562-8