Osallisuus ei tarkoita vain fyysistä mukana olemista. Se rakentuu tilanne- ja paikkakohtaisesti ja on ensisijaisesti yksilöllinen kokemus.  (Raivio & Karjalainen 2013, 12-14.) Siihen, millaisiiin ryhmiin ihminen on osallinen, vaikuttavat esimerkiksi elämäntilanne ja se, millaiset asiat ovat henkilölle tärkeitä. Aina ulkopuolisuus ei kuitenkaan ole oma valinta, vaan sitä voivat aiheuttaa erilaiset osallisuuden esteet. Esteet voivat olla fyysisiä, jolloin esimerkiksi pyörätuolilla kulkeva henkilö ei voi osallistua toimintaan tilassa, jonne ei ole esteetöntä pääsyä. Sosiaaliset esteet voivat tarkoittaa esimerkiksi henkilöön kohdistuvia ennakkoluuloja etnisen taustan vuoksi. Syrjintä ja ulossulkeminen eivät ilmene aina aktiivisina tekoina, vaan myös valtaväestölle huomaamattomat arkiset käytännöt tai tavat voivat sulkea ulos joitakin ihmisryhmiä. Näitä syrjinnän muotoja kutsutaan rakenteelliseksi syrjinnäksi. Suomessa rakenteellinen syrjintä ilmenee esimerkiksi rasismina, syrjintänä sukupuolinormien tai seksuaalisuuden pohjalta sekä syrjintänä vamman tai toimintakyvyn pohjalta. (Artemjeff & Sheikh 2023, 59-60.)

Tarkastelin Pro gradu -tutkielmassani vähemmistöön kuuluvien henkilöiden positiivisia osallisuuskokemuksia ja niiden rakentumista suhteessa ympäröivään yhteisöön. Tutkimus toteutettiin narratiivisena haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin neljää erilaisiin vähemmistöryhmiin kuuluvaa henkilöä. Tutkimukseen osallistuneet jakoivat yhden tai useamman muiston tilanteista, joissa he kokivat tulleensa huomioiduksi osana yhteisöä vähemmistöryhmänsä näkökulmasta. Aineiston analyysissa hyödynnettiin kulttuurihistoriallista toiminnan teoriaa. Kertomuksia tarkasteltiin erilaisina osallisuutta edistävinä käytäntöinä ja tulkittiin osallisuuden, toiseuden ja toimijuuden käsitteiden näkökulmista.

Tutkimuksen tulokset tuovat esille, miten osallisuuskokemukset kietoutuvat osaksi yhteisön toimintaa. Useat kokemukset liittyivät erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin muiden yhteisön jäsenten kanssa. Kaikki tutkimukseen osallistuneet nimesivät yhdeksi merkittäväksi postiiiviseksi tekijäksi yksilönä kohtaamisen. Usein ihmisryhmistä tehdään oletuksia stereotypioiden perusteella, vaikka todellisuudessa vähemmistöryhmät ovat moninainen joukko erilaisia ihmisiä. Myös muiden yhteisön jäsenten tavat ottaa vastuuta osallisuuden mahdollistumisesta koettiin tärkeänä. Se, että esimerkiksi työnantaja kysyy oma-aloitteisesti muutostarpeista, tekee osallisuudesta yhteisen asian ja silloin sen eteen tehtävä työ ei jää vain vähemmistöön kuuluvan henkilön harteille. Useampi tutkimukseen osallistunut kuvasikin, että usein oma aktiivisuus on välttämätöntä.

Myös muutokset ympäristössä ja erilaiset apuvälineet toimivat osallisuuden mahdollistajina tutkimukseen osallistuneiden kertomuksissa. Tällaisia muutoksia olivat esimerkiksi toisenlainen työtuoli tai tehtävät, jotka eivät välttämättä vaadi suomen kielen hallintaa. Nämä esimerkit muistuttavat, että osallisuus on sidoksissa ympäröiviin resursseihin. Usein myös ympäristöä muokkaamalla voidaan saada tila  tai toiminta sellaiseksi, että se lähtökohtaisesti huomioi ihmisten moninaisuuden. Lisäksi yhteisön sisäisten normien haastaminen vaikutti positiivisten kokemusten rakentumiseen. Se ilmeni esimerkiksi erilaisuuden ongelmakeskeisen näkökulman haastamisena sekä monimuotoisemman kielen käyttämisenä.

Tutkimukseen osallistuneiden positiiviset kokemukset rakentuivat erilaisissa arjen ympäristöissä ja kohtaamisissa. Tulokset osoittavat, että ihmisten moninaisuus on mahdollista nähdä osana monenlaisia yhteisöjä ja eri vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden kokemuksia yhdistävät useat tekijät. Tutkimukseni keskeinen johtopäätös on, ettei osallisuuden eteen tehtävän työn tulisi perustua usein ulkopuoleltakin tuotettuihin kategorioihin ja oletettuun samankaltaisuuteen, vaan ihmisten väliset erot tulisi nähdä osana yhteisön toimintaa. Usein keskiössä on pyrkimys osallistaa jokin tietty ryhmä osaksi yhteisöä joka on olemassa tietynlaisena. Ehkä näkökulma tulisikin olla siinä, miten voi luoda yhteisön jossa erot eivät ole este.