Maisemavalokuvan aitous ei tarkoita kuvan muokkaamattomuutta eikä sitä, että valokuvan pitäisi näyttää täsmälleen samalta kuin maisema näyttää ihmissilmälle. TkT Esa Pekka Isomursu tarkastelee väitöstutkimuksessaan sitä, miten aitous rakentuu Pohjoisen luonnon maisemavalokuvassa. Kysymys aitoudesta on erityisen ajankohtainen aikana, jolloin digitaalinen kuvankäsittely, sosiaalinen media ja tekoäly muuttavat käsityksiämme siitä, millaiseen kuvaan voimme luottaa.

TkT Esa Pekka Isomursun väitöstutkimus haastaa luontokuvaukseen liittyvän vahvan odotuksen siitä, että aidon kuvan pitäisi näyttää maailma sellaisena kuin ihminen sen omin silmin näkee. Käytännössä jo tavallinen valokuva poikkeaa ihmisen näköhavainnosta monin tavoin.

Esimerkiksi objektiivin polttoväli, valotusaika, kameran kennon ominaisuudet, rajaus ja kuvankäsittely vaikuttavat kaikki siihen, millaisena maisema kuvassa näyttäytyy. Dokumentaariselta näyttävä kuva voi johtaa katsojaa harhaan, ja toisaalta paljassilmäisestä näköhavainnosta voimakkaastikin poikkeava kuva voi olla totuudellinen.

Esa Pekka Isomursun teos Solar Wind Power. Teoksessa etualalla alaviistosta kuvatun tuulivoimalan lapojen liike taustallaan taivaalla olevien revontulten värit.
Maisemavalokuvan aitous ei edellytä, että kuva vastaa täsmälleen paljain silmin havaittua näkymää. Revontulten värit ja tuulivoimalan lapojen liike tallentuvat kameraan eri tavalla kuin ihmissilmä ne havaitsee. | Solar Wind Power. Oulu. Yksittäisvalotus. Esa Pekka Isomursu.

– Kun luontokuvan aitoudesta keskustellaan, kysytään helposti ensimmäiseksi, onko kuvaa käsitelty. Tutkimukseni perusteella tämä on liian yksinkertainen kysymys. Olennaisempaa on kysyä, millainen suhde kuvalla on kuvattuun todellisuuteen, miten kuva on tehty ja kerrotaanko sen syntytavasta katsojalle rehellisesti, Isomursu toteaa.

Isomursu erottaa maisemavalokuvan aitoudessa kaksi toisiinsa kietoutuvaa ulottuvuutta: totuudellisuuden ja todentuntuisuuden. Totuudellisuus liittyy kuvausprosessin rehellisyyteen, eettisiin rajoihin sekä siihen, että kuvan syntytapa on tarvittaessa jäljitettävissä ja perusteltavissa. Todentuntuisuus puolestaan tarkoittaa kuvan kokemuksellista uskottavuutta – esimerkiksi sitä, kykeneekö kuva synnyttämään katsojassa läsnäolon tuntua tai herättämään tilanteeseen liittyviä tunteita.

Esa Pekka Isomursun teos Infrapunasateenkaari. Teoksessa tunturimaisema, taivaalla oleva pilviverho ja pilvistä maahan lankeava sateenkaari, jotka infrapunavalossa kuvattuina näyttäytyvät harmaan, keltaisen ja valkoisen väriskaalassa.
Infrapunavalossa kuvattu sateenkaari havainnollistaa, kuinka valokuva voi kuvata luontoa totuudellisesti myös tekemällä näkyväksi ihmisen näköaistin ulkopuolelle jääviä ilmiöitä. Tällaisen kuvan totuudellisuuden arvioinnissa olennaista on myös se, että sen syntytapa kerrotaan katsojalle. | Infrapunasateenkaari. Syöte. Modifioitu kamera ja IR-kaistanpäästösuodin. Esa Pekka Isomursu.
Aitous rakentuu kuvaajan, paikan, tekniikan ja katsojan suhteissa

Tutkimuksessa yhdistyvät valokuvataiteellinen työskentely, teoreettinen tarkastelu ja kaksi valtakunnallista kyselyaineistoa. Kyselyaineistot osoittavat, että käsitykset aidosta maisemakuvasta eivät ole yhtenäisiä.

Katsojien ja valokuvaajien suhtautuminen esimerkiksi kuvankäsittelyyn, ihmisen jälkiin maisemassa ja luoviin kuvaustekniikoihin vaihtelee suuresti. Aitouden arviointiin vaikuttavat myös aikaisemmat kokemukset ja kulttuuriset käsitykset siitä, miltä Pohjoisen luonnon oletetaan näyttävän. Aitous ei siten ole kuvan sisäinen ominaisuus, vaan se rakentuu kuvaajan, paikan, kuvaustekniikan, kuvan esitystavan ja katsojan välisissä suhteissa.

Isomursu jäsentää tutkimuksessaan maisemavalokuvan aitouden viiteen kategoriaan: subjektiiviseen, laajennettuun, fyysiseen, emotionaaliseen ja metafyysiseen aitouteen. Kategoriat kuvaavat sitä, kuinka aitouden kokemus voi perustua esimerkiksi kuvaajan ja katsojan omiin tulkintoihin, teknologian avulla laajennettuun havaintoon, keholliseen kokemukseen, tunteisiin tai luonnon ja todellisuuden olemusta koskeviin kysymyksiin.

Maisemavalokuvat rakentavat käsitystä Pohjoisesta

Tutkimuksessa Pohjoinen (isolla alkukirjaimella) tarkoittaa arktisen ja subarktisen alueen valtiorajat ylittävää kokonaisuutta ja siihen liittyviä kulttuurisia merkityksiä. Maisemavalokuvat muokkaavat osaltaan sitä, millaisena tämä Pohjoinen kuvitellaan ja millaisia maisemia pidetään näkemisen ja kuvaamisen arvoisina. Sosiaalisessa mediassa samojen tunnettujen kuvauspaikkojen toistuminen vahvistaa käsityksiä siitä, miltä ”aidon Pohjoisen” kuuluu näyttää. Tutkimuksessa ilmiötä kuvataan Instagram-trofeen käsitteellä: tunnettu maisema muuttuu kuvasaaliiksi, josta matkailija haluaa oman otoksensa lukemattomien aiempien, samanlaisten kuvien jatkoksi.

– Maisemavalokuva voi toistaa valmiita maisemastereotypioita, mutta se voi myös tehdä ympäristön ilmiöitä näkyviksi uusilla tavoilla ja tukea vastuullisempaa luontosuhdetta. Se ei siis vain esitä luontoa, vaan osallistuu siihen, millaisena luonto ymmärretään ja mitä siinä pidetään arvokkaana, Isomursu toteaa.

Visuaalinen haiku tuo esiin aitoutta tunnetasolla

Isomursun väitöstutkimuksessa taiteellinen työskentely on keskeinen osa tutkimuksen tekemistä. Taide on keino tuottaa, jäsentää ja tehdä näkyväksi sellaista tietoa ja kokemusta, jota on vaikea pukea sanoiksi.

Tutkimuksessaan Isomursu kehitti muun muassa visuaalisen haikun valokuvakonseptin, jonka avulla hän tarkasteli, miten emotionaalisia ulottuvuuksia voidaan tuoda esiin dokumentaarisesta esitystavasta poikkeavalla valokuvalla. Samoin kuin perinteisessä haikussa kaksi havaintoa tai mielikuvaa asetetaan jännitteiseen suhteeseen, visuaalisessa haikussa kamerassa tehtävä kaksoisvalotus törmäyttää kaksi kuvallista havaintoa. Törmäys voi synnyttää uuden, yllättävän merkityksen tai tunteen – kokonaisuuden, joka on enemmän kuin osiensa summa.

Esa Pekka Isomursun teos, visuaalinen haiku.
Visuaaliset haikut edustavat emotionaalisen aitouden kategoriaa: niissä aitous voi rakentua katsojassa heräävän tunnekokemuksen kautta. | Visuaalinen haiku. Syöte. Kaksoisvalotus. Esa Pekka Isomursu.

Lisäksi Isomursu on käyttänyt työssään infrapuna-, ultravioletti- ja spektroskooppikuvausta sekä muita tavanomaisen ihmishavainnon rajoja laajentavia kuvausmenetelmiä tarkastellakseen niiden vaikutusta maisemavalokuvan aitouteen.

Tutkimuksen taiteelliseen osaan kuuluu Syötteen luontokeskuksessa vuonna 2024 esitetty Tulkintoja maisemakuvan aitoudesta -näyttely sekä sitä täydentävä näyttelyjulkaisu.

Tietoa väitöstilaisuudesta

TkT Esa Pekka Isomursun akateeminen väitöskirja Maisemavalokuvan aitous: Kuvallisen todellisuuden kerrostumia Pohjoisessa tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa perjantaina 16. lokakuuta 2026 klo 12 Esko ja Asko -salissa (Lapin yliopiston päärakennus, F-talo, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä toimii FT Juha Ridanpää Oulun yliopistosta ja kustoksena emeritusprofessori Timo Jokela Lapin yliopistosta.

Väitöskirjan taiteellisen osan taltiointi on nähtävissä näyttelykatalogin muodossa Lapin yliopiston Esko ja Asko -salissa väitöspäivänä kello 11.00–12.00.

Väitöstilaisuutta voi seurata myös etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland.

Tietoa väittelijästä

Esa Pekka Isomursu on valokuvaaja-tutkija, kulttuurialan yliopettaja, dosentti ja tekniikan tohtori. Hän työskentelee Oulun ammattikorkeakoulussa. Isomursu on ollut väitöskirjatutkijana Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa 2020–2026.

Isomursun taiteellisessa työssä yhdistyvät valokuvataide, teknologia ja pohjoisen luonto. Hänen teoksiaan on esitetty ja palkittu Suomessa ja kansainvälisesti, ja hän on muun muassa osallistunut pohjoisen ympäristömuutosta tarkastelevaan kansainväliseen Observation of Change -taide- ja tiedehankkeeseen.

Lisätietoja:

Esa Pekka Isomursu
pekka.isomursu (at) gmail.com
P. 044 205 8345
Instagram: https://www.instagram.com/esapekkaisomursu/

Tietoa julkaisusta

Esa Pekka Isomursu (2026). Maisemavalokuvan aitous: Kuvallisen todellisuuden kerrostumia Pohjoisessa. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 446. Lapin yliopisto, Rovaniemi. ISBN: 978-952-337-570-3. ISSN 1796-6310.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-570-3