YTM Emilia Brusila tarkastelee väitöstutkimuksessaan, miten ja millaisin ehdoin sukupuolten moninaisuuden tunnustus rakentuu suomalaisen sosiaalityön käytännöissä. Tutkimus osoittaa, että moninaisuuden tunnustaminen tulisi nähdä sosiaalityön perustavana lähtökohtana, joka vaikuttaa kaikkien ihmisten kohtaamiseen, osallisuuteen ja yhdenvertaiseen kohteluun palveluissa.

Väitöstutkimus liittyy ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun sukupuolen moninaisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista. Julkisessa keskustelussa sukupuolten moninaisuus esitetään usein kiistanalaisena tai rajattua ihmisryhmää koskevana kysymyksenä.

Emilia Brusilan mukaan sukupuolten moninaisuuden huomioiminen ei ole sosiaalityössä erityiskysymys eikä vain tiettyjä vähemmistöjä koskeva teema.

– Tutkimukseni osoittaa, että kyse on laajemmin siitä, miten yhteiskunnassa tunnistetaan ihmisten erilaiset elämäntilanteet, identiteetit ja kokemukset sekä siitä, kenellä on mahdollisuus tulla nähdyksi omana itsenään, Brusila tiivistää.

Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että ihmiselle on tärkeää tulla nähdyksi sellaisena kuin hän on. Sosiaalityössä tällä on erityinen merkitys, sillä työn tavoitteena on tukea ihmisten hyvinvointia, osallisuutta ja oikeuksien toteutumista.

– Jos ihmisen kokemusta itsestään ei tunnisteta tai tunnusteta, hän voi jäädä palveluissa näkymättömäksi. Pahimmillaan tämä voi johtaa syrjintään, jopa väkivaltaan, ulkopuolisuuden kokemuksiin ja siihen, ettei ihminen saa tarvitsemaansa tukea.

Tutkimusaineisto muodostuu viidestä fokusryhmäkeskustelusta, joihin osallistui yhteensä viisitoista sosiaalityöntekijää.

Moninaisuuden tulisi olla lähtökohta eikä poikkeus

Tutkimus osoittaa, ettei sukupuolten moninaisuuden tunnustaminen riipu yksinomaan sosiaalityöntekijöiden asenteista tai osaamisesta. Tunnustamista muovaavat myös palvelujärjestelmät, tietojärjestelmät, lainsäädäntö, organisaatioiden toimintatavat ja laajemmat yhteiskunnalliset normit.

– Vaikka yksittäiset työntekijät voivat edistää yhdenvertaista kohtaamista, heidän toimintamahdollisuutensa ovat sidoksissa niihin rakenteisiin, joissa työtä tehdään.

Aiemmassa sosiaalityön tutkimuksessa sukupuolta on tarkasteltu usein kahden sukupuolen näkökulmasta. Brusilan väitöstutkimus osoittaa, ettei tällainen lähestymistapa riitä kuvaamaan ihmisten monimuotoisia kokemuksia ja arjen todellisuuksia.

– Sukupuolten moninaisuuden tunnustaminen edellyttää laajempaa muutosta sosiaalityön koulutuksessa, tutkimuksessa ja käytännöissä. Moninaisuutta tulisi pitää lähtökohtana, ei poikkeuksena.

Tutkimustuloksilla on Brusilan mukaan käytännön merkitystä sosiaalipalvelujen kehittämiselle. Ne tarjoavat välineitä tarkastella palveluita yhdenvertaisuuden näkökulmasta sekä tunnistaa tilanteita, joissa ihmiset jäävät näkymättömiksi tai heidän tarpeitaan ei huomioida riittävästi. Tuloksia voidaan hyödyntää sosiaalityön koulutuksessa, ammatillisessa kehittämisessä ja palvelujärjestelmien suunnittelussa.

Laajemmasta näkökulmasta tutkimus muistuttaa, että yhdenvertaisuus ei toteudu pelkästään lainsäädännön tai periaatteiden tasolla. Se edellyttää käytännön tekoja, joiden avulla jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla kohdatuksi arvokkaana, uskottavana ja omana itsenään.

– Tunnustus ei ole erityisoikeus, vaan ihmisarvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen perusedellytys. Jos kaikkien oikeuksia ei tunnusteta yhdenvertaisesti, niistä tulee etuoikeuksia harvoille, Brusila sanoo.

Tietoa väitöstilaisuudesta

YTM Emilia Brusilan sosiaalityön alaan kuuluvalle väitöskirjatutkimukselle Näetkö myös minut? Sukupuolten moninaisuuden tunnustus suomalaisen sosiaalityön käytännöissä tarkastetaan Lapin yliopistossa 20.11.2026 klo 12 alkaen Castrén-salissa D194 (Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Maija Jäppinen Helsingin yliopistosta ja kustoksena toimii professori Elina Virokannas Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata myös etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa salin esteettömyydestä

Tilassa on käytössä kiinteä induktiosilmukka kuulolaitetta käyttäville. Induktiosilmukan kuuluvuus on paras salin keskiosassa.

Auditoriotila ei ole esteetön liikkumisrajoitteisille tai pyörätuolia käyttäville. Pyörätuolilla on mahdollista sijoittua ainoastaan salin takaosaan sisääntulon yhteyteen. Lähin esteetön WC sijaitsee yliopiston pääaulassa.

Jos saavut paikalle pyörätuolilla, tarvitset apua tilaan saapumisessa tai haluat lisätietoja järjestelyistä, olethan ennakkoon yhteydessä väittelijään.

Tietoa väittelijästä

Emilia Brusila valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2023. Hän työskentelee yliopisto-opettajana Lapin yliopiston sosiaalityön oppiaineessa.

Brusilan tutkimus- ja opetustyön keskiössä ovat moninaisuuteen, yhdenvertaisuuteen, saavutettavuuteen ja osallisuuteen liittyvät kysymykset. Häntä kiinnostaa erityisesti se, miten yhteiskunnalliset rakenteet, palvelut, koulutus ja ammatilliset käytännöt vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja tunnustetuiksi omana itsenään.

Lisätietoja

Emilia Brusila, emilia.brusila@ulapland.fi

Tietoa julkaisusta

Emilia Brusila (2026) Näetkö myös minut? Sukupuolten moninaisuuden tunnustus suomalaisen sosiaalityön käytännöissä. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 452, Lapin yliopisto, Rovaniemi.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-585-7