YTM Tarja Kemppaisen väitöstutkimus osoittaa, että sosiaalityön keskeinen tehtävä on muodostaa ymmärrystä ihmisten elämäntilanteista sekä tehdä sen pohjalta ammatillisesti ja eettisesti perusteltuja ratkaisuja. Sosiaalityöntekijän työ ei siten ole vain valmiiden menetelmien soveltamista tai palvelupäätösten tekemistä. Palvelujärjestelmän uudistamisen rinnalla on vahvistettava sosiaalityön omaa metodista perustaa ja turvattava mahdollisuudet toteuttaa sitä käytännössä.

Sosiaalityössä kohdataan ihmisiä, joiden elämäntilanteisiin liittyvät vaikeudet ovat usein monimutkaisia. Toimeentulon ongelmat, sosiaaliset suhteet, palvelujärjestelmän käytännöt ja yhteiskunnalliset olosuhteet vaikuttavat siihen, millaista apua ja tukea ihminen tarvitsee.

– Näiden tilanteiden ymmärtäminen edellyttää sosiaalityöntekijältä monipuolista tiedonmuodostusta, tulkintaa ja ammatillista harkintaa, Kemppainen tiivistää.

Kemppainen tarkastelee väitöstutkimuksessaan, miten tapauskohtaisen sosiaalityön metodinen prosessi rakentuu ja millaista metodista osaamista sosiaalityöntekijältä edellytetään. Tutkimuksessa metodisuus tarkoittaa kykyä rakentaa tilanteeseen soveltuvaa ammatillista toimintaa, ei vain yksittäisten työmenetelmien hallintaa.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että tulkinta ja sosiaalinen diagnoosi muodostavat tapauskohtaisen sosiaalityön metodisen ytimen.

– Tulkinnassa sosiaalityöntekijä yhdistää eri lähteistä saatavaa tietoa ja muodostaa kokonaisvaltaista ymmärrystä asiakkaan elämäntilanteesta. Sosiaalinen diagnoosi kokoaa tätä ymmärrystä ammatilliseksi kokonaisarvioksi, joka auttaa suuntaamaan työskentelyä ja perustelemaan tarvittavaa toimintaa.

Sosiaalisella diagnoosilla tarkoitetaan sosiaalityölle ominaisesta, tilanteen mukaan tarkentuvaa tulkintaa, jossa huomioidaan ihmisen kokemukset sekä hänen elämäntilanteeseensa vaikuttavat sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät.

Sosiaalityön seitsemän ulottuvuutta

Tutkimuksessa tapauskohtainen sosiaalityö jäsentyy seitsemän toisiinsa kytkeytyvän ulottuvuuden – tarpeen, tehtävän, kohtaamisen, tulkinnan, sosiaalisen diagnoosin, toiminnan ja vaikuttavuuden – kautta.

– Ne eivät muodosta suoraviivaista työvaiheiden ketjua, vaan uusi tieto ja toiminnan vaikutukset voivat muuttaa aikaisempia tulkintoja ja suunnata työskentelyä uudelleen. Eettinen harkinta läpäisee koko prosessin, Kemppainen kuvailee.

Tutkimuksen tulokset ovat erityisen ajankohtaisia tilanteessa, jossa hyvinvointialueilla uudistetaan palvelurakenteita, järjestellään työnjakoa ja etsitään ratkaisuja taloudellisiin paineisiin. Samanaikaisesti valmisteltavat sosiaalihuollon lainsäädännön muutokset koskevat muun muassa palvelutarpeen arviointia, omatyöntekijyyttä, asiakassuunnitelmia ja kirjaamisvelvoitteita.

Tutkimuksen perusteella asiakkaan tilanteen arviointi ei ole vain palvelutarpeen määrittelyä vaan osa laajempaa tiedonmuodostuksen ja tulkinnan prosessia.

– Myös asiakassuhteen jatkuvuus, suunnitelmallinen työskentely ja dokumentointi ovat tärkeitä sosiaalityön metodisen toiminnan osia. Ne mahdollistavat asiakkaan tilanteen ymmärtämisen, ammatillisten ratkaisujen perustelemisen ja työskentelyn vaikutusten arvioinnin.

Kemppaisen mukaan hallinnollisten velvoitteiden vähentäminen voi olla perusteltua, mutta se ei saisi merkitä asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaisen arvioinnin tai ammatillisen harkinnan heikentymistä.

– Jos työskentelyn jatkuvuutta ja suunnitelmallisuutta kavennetaan ensisijaisesti taloudellisista tai hallinnollisista lähtökohdista, vaarana on, että sosiaalityön mahdollisuudet vastata monimutkaisiin avun ja tuen tarpeisiin heikkenevät.

Kemppaisen mukaan palvelurakenteiden uudistamisessa on tärkeää tunnistaa sosiaalityön oma asiantuntijuus ja sen merkitys erityisesti tilanteissa, joissa ihmisten ongelmat kytkeytyvät samanaikaisesti yksilöllisiin, sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin.

Vaikuttava sosiaalityö edellyttää aikaa, yhteistyötä ja harkintaa

Kemppainen korostaa tutkimustulosten pohjalta, ettei sosiaalityön vaikuttavuutta voida arvioida pelkästään asiakaskäyntien, päätösten tai muiden suoritteiden määrällä. Olennaista on myös, millaisia muutoksia sosiaalityön avulla saadaan aikaan ihmisten elämäntilanteissa ja toimintamahdollisuuksissa.

– Vaikuttava sosiaalityö edellyttää aikaa asiakkaiden tilanteisiin perehtymiseen, mahdollisuuksia monialaiseen yhteistyöhön sekä ammatillisen ja eettisen harkinnan käyttämiseen. Työn organisoinnissa ja johtamisessa on tärkeää turvata riittävät resurssit, toimivat yhteistyörakenteet ja ammatillisen asiantuntijuuden arvostaminen.

Tutkimuksen perusteella sosiaalityön koulutuksen keskeiseksi tehtäväksi muodostuu vahvistaa valmiuksia, jotka tukevat tiedon kriittistä arviointia, kokonaisvaltaista ja reflektiivistä työskentelyä, tutkimuksellista orientaatiota ja rakenteellisen ymmärryksen muodostamista.

– Kysymys ei ole vain siitä, mitä menetelmiä sosiaalityöntekijä hallitsee, vaan siitä, miten hän kykenee tutkimaan ja tulkitsemaan tapauskohtaista tilannetta, perustelemaan ammatillisia ratkaisujaan ja arvioimaan toimintansa vaikutuksia.

Tietoa väitöstilaisuudesta

YTM Tarja Kemppaisen väitöskirja Sosiaalityöntekijä tapaustutkijana ja metodisena toimijana tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa 28.11.2026 klo 12.00 alkaen Lapin yliopiston Fellman-salissa (Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii professori, emeritus Pauli Niemelä Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Merja Laitinen Lapin yliopistosta.

Väitöstilaisuutta voi seurata myös etänä: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä

Tarja Kemppainen on valmistunut ylioppilaaksi Sodankylän lukiosta vuonna 1988 ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta pääaineenaan sosiaalipolitiikka vuonna 1996. Hän on työskennellyt valmistumisensa jälkeen Lapin yliopistossa tutkimusapulaisena, amanuenssina, yliopisto-opettajana, Sosnetin koordinaattorina, projektipäällikkönä ja tutkijana. Vuodesta 2014 alkaen Kemppainen on työskennellyt tutkimuspäällikkönä sosiaalityön oppiaineessa yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa Lapin yliopistossa. Tällä hetkellä hän on tutkimuspäällikkönä ja tutkijana Vetovoimainen sosiaaliala (VETOISA) -hankkeessa.

Lisätietoja

Tarja Kemppainen, tarja.kemppainen@ulapland.fi,  + 358 40 4844 219

Tietoa julkaisusta

Tarja Kemppainen (2026) Sosiaalityöntekijä tapaustutkijana ja metodisena toimijana. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 451, Lapin yliopisto Rovaniemi. ISBN 978-952-337-584-0, ISSN 1796-6310.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-584-0