CAP-SHARE – Blogikirjoituksia – Saamelaisnuorten näkökulmia kulttuurin säilymiseen, identiteetin jatkuvuuteen ja tulevaisuuden rakentamiseen muuttuvassa arktisessa todellisuudessa  

Niila-Juhán Valkeapään keynote-puheenvuoro 

Saamelaisnuorten näkökulmia kulttuurin säilymiseen, identiteetin jatkuvuuteen ja tulevaisuuden rakentamiseen muuttuvassa arktisessa todellisuudessa  

Meillä on ilo ja kunnia julkaista hankkeemme Arctic Spirit-konferenssin paneelissa esitetty keynote-puheenvuoro. Konferenssi pidettiin toukokuussa 2025 Rovaniemellä ja sen aiheena oli Arktinen turvallisuus. Puheenvuoro oli osa CAP-SHARE-hankkeen paneelia nimeltä Building Future Security Together: Transdisciplinary and Intergenerational Capacity Sharing for Community Development in the Arctic.

Puheenvuoron alkuperäinen kieli on englanti ja se on käännetty suomeksi, pohjoissaameksi, inarinsaameksi ja koltansaameksi.

Keynote-puheenvuoro: 
Saamelaisnuorten näkökulmia kulttuurin säilymiseen, identiteetin jatkuvuuteen ja tulevaisuuden rakentamiseen muuttuvassa arktisessa todellisuudessa 

Niila-Juhán Valkeapää 
Saamelaisnuorten neuvosto, Saamelaiskäräjät, Suomi 

Hyvää huomenta. 

Nimeni on Niila-Juhán Valkeapää ja kotini on Sápmi – Saamenmaa. Toimin Suomen saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston varapuheenjohtajana, ja tänään puhun tässä ominaisuudessa sekä esivanhempien perinnön ja kiireellisten uusien haasteiden kanssa varttuneen sukupolven puolesta. 

Kuten monet teistä tietävät, saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa. Meillä on omat kielemme, kulttuurimme ja perinteiset elinkeinomme, jotka juontuvat oleellisesti omasta maastamme. Nykypäivänä kotiseutuumme pohjoisessa – Sápmissa – kulttuuriperintöömme ja jopa kansamme perusturvallisuuteen kohdistuu uudenlaisia vakavia uhkia. 

Tavanomaiset rajat ja armeijat eivät määrittele meille turvallisuutta. Meille turvallisuus tarkoittaa varmuutta siitä, että kulttuurimme selviytyy nykyajan haasteista – että kielemme ja elämäntapamme ovat turvattuja, että meidän nuorillamme on tulevaisuus. 

Me saamelaisnuoret kysymme usein itseltämme: 

Miten kulttuurimme voi selvitä nopeasti muuttuvassa maailmassa? 

Mitä saamelaisuus tarkoittaa tulevaisuudessa? 

Nämä kysymykset eivät ole abstraktia pohdintaa, vaan aitoja ja välittömiä huolenaiheita. Ne koskettavat elämämme jokaista osa-aluetta, niin maata, josta me olemme niin riippuvaisia, kuin kieliä, joita me puhumme. 

Kulttuurimme jatkuvuutta koetellaan monin tavoin. 

Kieltemme hauras tila on haasteista kiireisimpiä. Enää muutama vanhin puhuu joitakin saamen kielistä sujuvasti. Vain voimakas ja pitkäkestoinen elvyttäminen voi pelastaa nämä kielet ja niiden kantaman, vuosisatojen taakse ulottuvan alkuperäiskansojen tiedon, paikkasidonnaisen viisauden ja kulttuurin ilmenemät. Kyse ei ole pelkästä kieliopista: kieli vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme maailmaa ja paikkaamme maailmassa, ja siksi kielen mukana on vaarassa kadota merkittävä osa kansamme identiteetistä. 

Samaan aikaan ilmastonmuutos muovaa arktista aluetta – kotiamme – poikkeuksellisen nopeasti. Sápmin talvet ovat muuttuneet hälyttävästi. Hanki muodostuu liian varhain ja suojasäät alkavat puolivälissä talvea, minkä vuoksi porojen on vaikeampi etsiä syötävää lumen alta. Ennen ennakoitavat lumi- ja jääolosuhteet ovat nyt arvaamattomia. Muutokset vaikuttavat elinkeinoihin sekä sekaannuttavat sukupolvelta toiselle siirtyvää perimätietoa. Kansamme vanhimmille menetys on sydäntä särkevä. Arktisen alueen epävakaus on uutta todellisuutta, johon meidän on sopeuduttava. 

Kohtaamme myös uudenlaisen uhan, joka verhoutuu puheeseen kestävästä kehityksestä. Vihreä siirtymä on välttämättömyys, jossa kuitenkin usein sivuutetaan alkuperäiskansojen oikeudet. Tuulivoimahankkeita ja muuta infrastruktuuria rakennetaan saamelaisten maille ilman vapaaehtoista, ennakkoon ilmaistua ja tietoon perustuvaa suostumusta. Porojen laidunmaita halkovat tuulivoimalat ja tiet vaarantavat elinkeinomme sekä oikeutemme päättää omasta tulevaisuudestamme. Kestävä kehitys ei saa vaarantaa oikeudenmukaisuutta. 

Näiden rakenteellisten haasteiden lisäksi kohtaamme jatkuvasti muita haasteita arjessamme. Monimutkainen byrokratia vaikeuttaa perinteisten elinkeinojen harjoittamista. Syrjintä – niin avoin kuin piilosyrjintäkin – on saamelaisten todellisuutta kouluissa, terveydenhoidossa ja politiikassa, ja se heikentää turvallisuuttamme, luottamustamme ja näkyvyyttämme yhteiskunnassa. 

Arktisen alueen turvallisuuden visioiminen vaatii turvallisuuden uudelleenmäärittelyä. 

Minulle turvallisuus tarkoittaa luottamusta siihen, että kielillämme on tulevaisuus kodeissa, verkossa ja hallinnolla – eikä ainoastaan koulujen oppiaineina. 

Turvallisuus on tietoa siitä, että poromme voivat laiduntaa edelleen koskemattomilla mailla. 

Turvallisuus tarkoittaa myös sitä, että saamelaisten moninaiset ja vahvat identiteetit saavat kukoistaa erilaisuutta kunnioittavassa maailmassa. 

Tästä kulttuurin selviytymisessä on kyse. 

Haluan alleviivata, että kulttuurin selviytymisessä ei ole kyse menneisyyden kaipuusta. Se on tiedon jatkuvuutta ja sopeutumista uuteen maailmaan sydäntä menettämättä. 

Kulttuurimme selviytyminen edellyttää tervettä maata, jota ilman perinnetieto kuolee. Riisto, pirstaloituminen ja ilmastonmuutos vahingoittavat maan myötä paitsi ympäristöä, myös kulttuuriamme. 

Emme kuitenkaan voi tehdä tätä työtä yksin. Hallintojen ja instituutioiden on tehtävä symbolista tunnustamista enemmän: niiden on kunnioitettava alkuperäiskansojen oikeuksia myös käytännössä. Koulutuksen on kuvastettava meidän todellisuuttamme. Lisäksi meidän on oltava politiikan osa, ei sen kohde. 

Me emme ole vähemmistö, joka anelee armopaloja. Me olemme alkuperäiskansoja, jotka vaativat oikeuksiensa toteutumista. 

Arktinen alue ei ole autiomaa. Se ei ole rajamaa. Se on ja on vuosituhansia ollut meidän kotimme. 

Saamelaisnuoret ovat valmiita kantamaan vastuunsa sen maasta, kulttuurista ja tulevaisuudesta. Siihen tarvitsemme kuitenkin tilaa. Tarvitsemme tukea. Ennen kaikkea tarvitsemme kuitenkin itsemääräämisoikeuden tehdä elämäämme koskevia päätöksiä omilla ehdoillamme. 

Kohtaamistamme haasteista huolimatta saamelaiskulttuuri ei katoa. Se mukautuu. Se taistelee. Se kehittyy, ja tätä kehitystä johtaa sukupolvi, joka kantaa sekä kolonisaation arpia että visiota kestävästä, itsenäisestä tulevaisuudesta. 

Kiitos.