Yhteiskunnalliset kriisit eivät ainoastaan lisää epävarmuutta vaan synnyttävät myös kansalaisten mediavälitteistä yhteistyötä. Taiteen maisteri Mari Karhun väitöstutkimus tuo esiin ilmiön, joka on jäänyt varjoon mediateknologioiden haittoja korostavassa keskustelussa: kriiseissä samat teknologiat voivat mahdollistaa kansalaisten rakentavan yhteistyön.

2020-luvun päällekkäiset kriisit – kuten koronapandemia sekä ilmasto- ja ympäristökriisit – ovat tehneet pysyvästä epävarmuudesta osan arkea. Samalla julkisessa keskustelussa huomio on usein kohdistunut mediateknologioiden, erityisesti sosiaalisen median, haittoihin, kuten niiden ruokkimaan polarisaatioon, vihapuheeseen ja disinformaatioon.

Taiteen maisteri Mari Karhun monitieteinen väitöstutkimus haastaa tätä yksipuolistunutta kuvaa osoittamalla, että kriiseissä syntyy myös toimintaa ja ratkaisuja, jotka nojaavat kansalaisten rakentavaan mediavälitteiseen yhteistyöhön.

– Tutkimukseni siirtää huomion siitä, mitä mediateknologiat tekevät ihmisille, siihen, mitä ihmiset tekevät teknologioilla. Näin kansalaiset näyttäytyvät aktiivisina toimijoina, eivät vain teknologioiden kohteina, Karhu sanoo.

Karhu käyttää näistä mediateknologioista ja alustoista tutkimuksessaan käsitettä kollaboratiivinen media, ei yleisesti käytettyä käsitettä sosiaalinen media.

– Kollaboratiivinen media korostaa yhteistyötä eli sitä, miten ihmiset yhdistävät tietonsa ja taitonsa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi erilaisten digitaalisten alustojen ja työkalujen välityksellä, Karhu selventää.

Pitkäkestoiset ja maantieteellisesti etäällä olevat kriisit haastavat yhteistyön

Karhu tarkastelee tutkimuksessaan kansalaisten mediavälitteistä kriisiyhteistyötä pitkäkestoisissa ja maantieteellisesti etäällä olevissa kriiseissä.

Toisin kuin äkilliset katastrofit, pitkäkestoiset ja maantieteellisesti etäällä olevat kriisit voivat näyttäytyä tulevaisuuteen sijoittuvina tai etäisinä, vaikka niiden seuraukset ovat vakavia. Tällöin keskeinen kysymys on, mikä saa ihmiset toimimaan.

Karhun tutkimus osoittaa, että mediaympäristöissä välittyvä kriisitietoisuus ja siihen liittyvät tunteet voivat toimia sysäyksenä yhteistyölle. Kriisit eivät kuitenkaan synnytä toimintaa automaattisesti.

– Yhteistyö on sidoksissa siihen, miten kriisejä julkisesti kehystetään, visualisoidaan ja pidetään esillä. Toisaalta mediahuomio on rajallinen resurssi: kun kriisi katoaa otsikoista, myös sen ympärille rakentuva kansalaisten toiminta voi hiipua, Karhu toteaa.

Improvisoidut teknologiset ratkaisut voivat muuttaa arkea pysyvästi

Karhun tutkimuksessa tulee esiin, että kansalaisten mediavälitteinen kriisiyhteistyö syntyy usein ilman valmiita rakenteita tai rooleja.

– Yhteistyö rakentuu digitaalisissa verkostoissa sattumanvaraisten kohtaamisten ja niissä jaettujen tavoitteiden varaan sekä nojaa laajasti käytettyihin, tuttuihin ja helppokäyttöisin digitaalisiin alustoihin. Kansalaiset tekevät kompromisseja, yhdistelevät useita työkaluja ja venyttävät alustoja alkuperäisten käyttötarkoitusten yli, Karhu kuvailee.

Teknologisilla valinnoilla voi kuitenkin olla pitkäkantoisia seurauksia.

– Esimerkiksi koronapandemia teki näkyväksi, miten tilapäisiksi tarkoitetut digitaaliset ratkaisut voivat jäädä osaksi arkea ja muokata pysyvästi työn, opiskelun ja vuorovaikutuksen käytäntöjä, hän toteaa.

Kriiseissä syntyy yhteisälykkyyttä, yhteistoimintaa ja yhteissopeutumista

Karhu tunnistaa tutkimuksessaan kolme keskeistä tapaa, joilla kollaboratiivista mediaa hyödynnetään yhteiskunnallisissa kriiseissä. Nämä tavat hän nimeää yhteisälykkyydeksi, yhteistoiminnaksi ja yhteissopeutumiseksi. Ne kuvaavat, kuinka ihmiset jakavat tietojaan ja osaamistaan, tarttuvat toimeen ja sopeuttavat arkeaan kriisien keskellä. Näin kriiseissä syntyy paitsi yksittäisiä aloitteita myös jaettua osaamista ja uusia toimintatapoja.

– Kriiseissä ihmisillä on valtava halu ratkaista ongelmia, toimia ja sopeutua yhdessä. Siksi tarvitaan varovaista tekno-optimismia: ymmärrystä siitä, että teknologiat muovaavat meitä, mutta me voimme myös muovata niitä palvelemaan yhteistä hyvää, Karhu sanoo.

Tutkimus perustuu kuuteen tapaustutkimukseen, joissa tarkastellaan muun muassa nuorten globaalia ilmastoliikettä, Australian metsäpalojen eläinuhreille suunnattua käsityöapua, pandemia-ajan verkko-hackathonin järjestämistä sekä kotien muuttumista etätyön ja -opetuksen tiloiksi. Tapaukset osoittavat, että yhteistyön peruslogiikka toistuu eri kriiseissä.

Tutkimuksessa kehitetty käsitteellinen viitekehys kansalaisten mediavälitteiselle kriisiyhteistyölle lisää ymmärrystä siitä, miten kansalaisten mediavälitteinen yhteistyö toimii ja miten sitä voidaan vahvistaa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää niin digitaalisten mediateknologioiden ja alustojen kehittämisessä, kansalaisten yhteistyön tukemisessa kuin kriisitilanteisiin liittyvässä päätöksenteossa.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Taiteen maisteri Mari Karhun akateeminen väitöskirja Citizens’ use of collaborative media in societal crises – navigating chronic and geographically distant uncertainty tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa keskiviikkona 25. maaliskuuta 2026 kello 12 alkaen Lapin yliopiston Esko ja Asko -salissa (Lapin yliopisto, F-talo, 1. krs, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii professori Jonas Löwgren Linköpingin yliopistosta Ruotsista ja kustoksena professori Jonna Häkkilä Lapin yliopistosta. Tilaisuus on englanninkielinen.

Väitöstilaisuutta voi seurata myös etänä Zoomissa.

Tietoa väittelijästä

Mari Karhu (s. 1988) on valmistunut taiteen maisteriksi Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelmasta vuonna 2014. Hän työskentelee strategina konsulttiyritys Milttonilla.

Lisätietoja:

Mari Karhu
mari.karhu (at) ulapland.fi
P. 0400 842 034

Tietoa julkaisusta

Mari Karhu (2026) Citizens’ use of collaborative media in societal crises – navigating chronic and geographically distant uncertainty. Acta electronica Universitatis Lapponiensis, 431. ISBN 978-952-337-534-5. Rovaniemi, Lapin yliopisto.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-534-5