Työtä, toivoa ja turvaa? Tohtoripilotin teemaryhmän keskusteluja tutkijaidentiteetin rakentumisesta

Monitieteiset teemaryhmät ovat DocSoc360°-tohtoripilotin keskeinen toimintamuoto, jossa väitöskirjatutkijat ja -ohjaajat kohtaavat tutkimuksen ja tutkijuuden äärellä. Työ, toivo ja turva (TTT) -teemaryhmän tapaamisissa pohditaan muun muassa tutkijaidentiteettiä.

Osana DocSoc360-tohtoripilottia työskennellään 4–6 väitöskirjatutkijan ja 2–3 ohjaajan muodostamissa monitieteisissä teemaryhmissä, jotka kokoontuvat noin kahden kuukauden välein. Tässä blogikirjoituksessa kuvaamme Työ, toivo ja turva (TTT) -teemaryhmän kokemuksia pilotin ensimmäisiltä puoleltatoista toimintavuodelta.

TTT-teemaryhmän työskentely on rakentunut alusta lähtien vapaan keskustelun ja vertaistuen periaatteille. Teemaryhmän haluttiin muotoutuvan jäsenten näköiseksi. Siksi tiukan rakenteen sijaan päätettiin painottaa joustavaa vertaisten mentorointia ja kollegiaalista tukea. Lähtökohtana oli luoda turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri, jossa voi puhua avoimesti monenlaisista askarruttavista kysymyksistä.

Työskentely aloitettiin tutkimussuunnitelmien läpikäymisellä ja jokaisella kerralla on ollut mahdollisuus paperien esittämiseen ja kommentoimiseen. Lisäksi teemaryhmäläiset ovat halunneet yhdessä reflektoida uutta tutkijaidentiteettiään, tutkijanuran edellytyksiä ja vaatimuksia sekä kokemuksiaan tohtoripilotista. Nämä keskustelut ovat muodostuneet teemaryhmän keskeiseksi sisällöksi.

Väitöskirjatutkijuus tohtoripilotin määrittämissä raameissa

Teemaryhmän keskusteluissa on toistunut monia alkuvaiheen tutkijoita koskettava kysymys: miltä tuntuu olla väitöskirjatutkija ja pilottilainen?

Keskusteluissa kaikki ovat tunnistaneet väitöskirjatutkijuuteen kuuluvan uuden opettelun, epävarmuuden ja mahdollisuuksien yhtäaikaisuuden. Monelle väitöskirjatutkijan tehtävä tohtoripilotissa on ensimmäinen askel kohti tutkijan ammatti-identiteettiä. Uusi työ, ulkopuoliset odotukset ja akateemisten käytäntöjen opettelu tekevät olosta herkästi epävarman. Samalla oma asema tohtoripilottilaisena näyttäytyy erityisenä ja ristiriitaisena: pilotin väitöskirjatutkijoihin kohdistuu toiveita nopeasta etenemisestä, mutta myös ulkopuolelta tulevaa kyseenalaistamista ja jopa vähättelyä.

Mediassa esiintynyt kritiikki, puheet “tusinatohtoreista” sekä epäilyt kolmessa vuodessa valmistuvien väitöskirjan laadusta heijastuvat pilottilaisten kokemuksiin. Toisaalta työyhteisöissä pilottilaisten omat kurssit, vakaa rahoitus väitöskirjatyöhön tai matkabudjetit voivat herättää ärtymystä tai kateutta. Siten pilottilaisille voi syntyä kokemus menestyspaineista, todistelutaakasta tai yhteisön ulkopuolisuudesta.

Yhteisöllisyys ja resurssit edistävät tutkimusta

Työssä jaksaminen ja työyhteisön tuki ovat itsenäisesti johdetun akateemisen työn ydinkysymyksiä. Tutkijan työ on usein yksinäistä. Teemaryhmäläisten kokemusten perusteella tohtoripilotti on kuitenkin mahdollistanut myös yhteisöllisyyden: yhdessä tekeminen ja jakaminen helpottaa jaksamista ja tukee verkostoitumista. Teemaryhmässä on tullut näkyväksi, että monet kokemukset ja pohdinnat ovat jaettuja. Tohtoriopinnot ja teemaryhmä ovat tarjonneet tilan vertaistuelle ja omien prosessien peilailulle muiden kanssa.

Teemaryhmä on ollut turvallinen tila jakaa omia pohdintoja ja keskeneräisyyttä sekä harjoitella tutkijan valmiuksia.

Osa tohtoripilottia laajempaa akateemista todellisuutta on, että ministeriön ohjaus esimerkiksi yliopistojen rahoitusmallin keinoin on toisinaan ristiriidassa akateemisten perinteiden ja standardien kanssa. Pilottilaisten arjessa tämä realisoituu jatkuvana tasapainoiluna tutkimuksen laadun ja käytettävissä olevan ajan välillä: miten suhtautua etenemisvaatimuksiin pragmaattisesti ja tehdä annetuissa puitteissa riittävän hyvää tiedettä?

Väitöskirjatutkimuksen odotetaan etenevän kuin juna, joka pysyy liikkeessä riippumatta maailmanmenosta ja muusta elämästä. Moni on pohtinut väitöskirjan realistista aikataulutusta ja asettanut omat yksilölliset tavoitteet. Kaikissa elämäntilanteissa kolmen vuoden valmistumistavoite ole edes mahdollinen. Toisaalta moni kokee osajulkaisujen valmiiksi saattamisen kolmessa vuodessa toteuttamiskelpoiseksi tavoitteeksi, kunhan tyhjäkäynti minimoidaan, aikaa ei kulu rahoituksen hakemiseen ja etenemistä tukevat laadukas ohjaus sekä esimerkiksi valmiit aineistot.

Keskustelujen ytimessä tutkijaidentiteetti

Teemaryhmän keskustelut palaavat usein tutkijaidentiteettiin: kuka olen tutkijana ja miten tuleva urani rakentuu? Väitöskirjan odotetaan avaavan uusia ovia, muttei vain akateemisella uralla. Väitöskirjan tekeminen itsessään voi kirkastaa urahaaveita ja tulevaa työelämäpositiota.

Osalle pilottilaisista väitöskirja mahdollistaa seuraavat tutkimuspainotteiset tehtävät ja toimii eräänlaisena akateemisena ajokorttina. Toisten motiivit ovat asiakastyön ja käytäntöjen kehittämisessä, ja väitöskirjatutkimus nähdään mahdollisuutena tehdä käytäntörelevanttia tutkimusta ja palauttaa tulokset käytäntöön.

Yhteinen nimittäjä keskusteluissa on ollut tiedonhalu ja uuden oppimisen ilo. Laaja-alainen uteliaisuus kuten yhteiskunnallinen kiinnostus tutkittaviin ilmiöihin, oikeudenmukaisuuden edistäminen ja filosofiset pohdinnat totuudesta kannattelevat myös epävarmuuden hetkissä. Teemaryhmä on ollut turvallinen tila jakaa omia pohdintoja ja keskeneräisyyttä sekä harjoitella tutkijan valmiuksia. Ehkä juuri siinä piilee sen voima – tutkijaksi kasvaminen ei tapahdu yksin, vaan yhdessä ajatellen.

---

Kirjoittajat ovat Työ, toivo ja turva (TTT) -teemaryhmän väitöskirjatutkijoita ja -ohjaajia:

Anna-Aurora Kork työskentelee sosiaali- ja terveyshallintotieteen apulaisprofessorina (tenure track) Vaasan yliopistossa. DocSoc360°-tohtoripilotissa hän toimii kahden väitöskirjan ja TTT-teemaryhmän ohjaajana.

Maija Jäppinen työskentelee sosiaalityön käytäntötutkimuksen apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa. DocSoc360-tohtoripilotissa hän toimii kahden väitöskirjan ja TTT-teemaryhmän ohjaajana.

Laura Alasimonen työskentelee DocSoc360°-tohtoripilotin väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa. Ennen nykyistä työtään hän on työskennellyt tutkimusavustajana sekä sosiaalityöntekijänä useissa eri palveluissa.

Laila Kolehmainen työskentelee DocSoc360°-tohtoripilotin väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa. Ennen nykyistä työtään tutkijana hän työskenteli pitkään lastensuojelussa.

Hanna Sainio työskentelee DocSoc360°-tohtoripilotin väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa.

Ulla Tiikkainen työskentelee DocSoc360°-tohtoripilotin väitöskirjatutkijana Lapin yliopistossa.

Netta Tuominen työskentelee DocSoc360°-tohtoripilotin väitöskirjatutkijana Jyväskylän yliopistossa. Aiemmin hän työskenteli tutkimuksen parissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja sosionomina vammaispalveluissa.