Artikkelikäsikirjoituksen vertaisarviointiprosessi on aloittelevalle tutkijalle enemmän kuin tekninen vaihe tieteellisessä julkaisemisessa. Se on usein epävarmuutta, jännitystä ja oppimista sisältävä matka, jonka aikana sekä käsikirjoitus että tutkija itse voivat kehittyä.

Artikkelikäsikirjoituksen lähettäminen lehteen on jännittävä hetki – erityisesti tutkimusuraansa aloittelevalle tutkijalle. Tähän vaiheeseen pääsy on edellyttänyt useiden kuukausien työn. Tutkija on pyrkinyt kasvattamaan tutkimusideansa eheäksi ja tieteellisesti argumentoiduksi kokonaisuudeksi, samalla osoittaen sen yhteiskunnallista ja tieteellistä arvoa. Koko paketti on sidottu kauniiksi napakoilla johtopäätöksillä. Tekstisisältöä ja sanamuotoiluja on hiottu ja höylätty tuntitolkulla. Kun viimein on aika päästää käsikirjoitus maailmalle, voi Lähetä-napin painaminen tuntua yhtä aikaa pelottavalta, vapauttavalta ja ahdistavalta. Mieleen saattaa hiipiä epävarmuutta: avautuuko ajatukseni, logiikkani ja argumentaationi lukijalle? Pääseekö käsikirjoitukseni vertaisarviointivaiheeseen? Näinä hetkinä tutkijan aika tuntuu usein matelevan erityisen hitaasti. Tässä tekstissä kaksi DocSoc360°-tohtoripilotin väitöskirjatutkijaa jakavat tuoreita kokemuksiaan artikkelien vertaisarviointimatkoista.

Vertaisarviointi tutkijan tunnejumppana

Toimittajakunnan päätös on ensimmäinen tarkastuspiste artikkelin julkaisuprosessissa. Jos toimittaja päättää lähettää artikkelikäsikirjoituksen vertaisarviointiin, on jo pienen tuuletuksen paikka. Kertoohan päätös siitä, että käsikirjoituksen on arvioitu olevan riittävän kypsä etenemään seuraavaan vaiheeseen: vertaisarviointiin. Tutkija voi hengittää hetken helpottuneemmin, koska toimittajakunta on tunnistanut artikkelikäsikirjoituksessa potentiaalia ja arvioinut sen voivan jalostua vertaisarviointiprosessin aikana tieteelliset laatukriteerit täyttäväksi, julkaisukelpoiseksi artikkeliksi. Helpotus on usein kuitenkin lyhytaikaista, sillä väitöskirjatutkijan mieli saattaa täyttyä uusilla kysymyksillä: löytyykö käsikirjoitukselleni vertaisarvioijia prosessin jatkumiseksi? Jos arvioijia löytyy, kuinka kauan lausuntojen saamisessa kestää? Tohtoripilottilaisen tehokkuuspaineessa mielessä saattavat pyöriä kokeneemmilta tutkijoilta kuullut kertomukset vuosia kestäneistä vertaisarviointi- tai julkaisuprosesseista, joihin ei tohtoripilotin aikapaineessa olisi aikaa. Ei kuitenkaan auta kuin jäädä odottamaan sormet ristissä ja manifestoida käsikirjoitukselle sujuvaa ja antoisan opettavaista arviointimatkaa.

Vertaisarvioijilta saatu rakentava kritiikki osoittaa tavallisesti kirpaisevan tarkkanäköisesti ja oivaltavasti käsikirjoituksen kehitystarpeita.

Nykyteknologia mahdollistaa käsikirjoituksen matkanteon seuraamisen lähes reaaliajassa. Tutkija voi usein spekuloida käsikirjoituksen etenemisprosessia sähköisistä julkaisujärjestelmistä, joista näkee esimerkiksi, kuinka monelle arvioijalle käsikirjoitus on lähetetty, kuinka monta vertaisarviointilausuntoa toimittajalle on saapunut ja palaavatko vertaisarvioinnit ajallaan. Odotuksen aikana sähköisen julkaisujärjestelmän päivittämisestä muodostuu tutkijalle helposti päivittäinen (tai tunnittainen) rutiini. Tästä huolimatta toimittajapäätöksen saapuminen sähköpostiin tuntuu usein yllätykseltä, joka aiheuttaa välittömän sykkeen nousun. Jännityksen tiivistyessä asian välttely tai viestin lukematta jättäminen saattavat tuntua houkuttelevilta vaihtoehdoilta. Viesti on kuitenkin jännityksestä huolimatta luettava, jos toivoo julkaisuprosessin jatkuvan.

Saatu kritiikki usein kirpaisee, mutta opettaa

Olennaisinta käsikirjoituksen etenemisen kannalta on toimittajan päätös. Toimittaja voi vertaisarvioijien lausuntojen perusteella hylätä käsikirjoituksen, palauttaa sen tutkijalle pienempiä tai suurempia korjauksia varten tai harvinaisemmissa tapauksissa hyväksyä sen sellaisenaan. Viimeinen vaihtoehto tosin tuntuu varsinkin tutkimusuraansa aloittelevan tutkijan näkökulmasta aika utooppiselta, sillä kertomuksia tällaisista tapauksista kuulee huomattavasti harvemmin kuin niistä ehtii haaveilla. Oli toimittajakunnan päätös kuitenkin mikä tahansa hylkäyksen tai korjauspyyntöjen väliltä, seuraavaksi tutkijan on tutustuttava huolella toimittajan välittämiin vertaisarviointilausuntoihin eli käsikirjoitukseen kohdistettuun rakentavaan kritiikkiin. Siis syvä hengitys, kaikki tunnesäätelyn keinot käyttöön ja rohkea sukellus palautteeseen.

Aloittelevan tutkijan näkökulmasta vertaisarvioinnit näyttäytyvät hyvin monimuotoisilta: niille ei ole olemassa pituus-, rakenne- tai tyylisapluunaa. Vertaisarviointilausunto voi olla todella lyhyt ja ytimekäs tai vastaavasti todella pitkä ja pohtivallakin tyylillä kirjoitettu. Se voi olla kehityskohtia selkeästi ja konkreettisesti osoittava, joskus jopa niihin suoria ratkaisuja tarjoava. Toisaalta vertaisarviointilausunto saattaa olla sellainen, josta käsikirjoituksen kehityskohdat tulisi osata lukea rivien välistä. Myös ilmaisuasultaan lausunnot vaihtelevat – useimmiten palaute on pohjavireeltään kannustavaa, mutta toisinaan vertaisarvioinnin vastaanottajana saattaa huomata toivovansa, että kriittiset huomiot olisivat olleet hieman sensitiivisempään ilmaisuasuun puettuja.

Joskus vertaisarviointien sisältämä rakentava kritiikki osuu yllättävään tai arkaan paikkaan. Mutta usein myös sellaiseen paikkaan, jonka on itsekin voinut jo käsikirjoitusta lähettäessä tunnistaa tekstin heikkoudeksi. Yhtä kaikki on myönnettävä, että vertaisarvioijilta saatu rakentava kritiikki osoittaa tavallisesti kirpaisevan tarkkanäköisesti ja oivaltavasti käsikirjoituksen kehitystarpeita. Erityisen arvokkaina näyttäytyvät vertaisarvioinnit, joissa arvioija on avannut ja perustellut huolella ajatusketjuaan ja nostanut kehityskohteiden vastapainona esiin myös käsikirjoituksen vahvoja puolia. Näin väitöskirjatutkijan on mahdollista oppia niin omista kehityskohdistaan kuin vahvuuksistaankin ajattelijana ja tieteellisen tekstin kirjoittajana.

Parhaimmillaan vertaisarviointi kehittää tutkimusta ja tutkijaa

Koska vertaisarvioijien kommentit auttavat tarkastelemaan omaa käsikirjoitusta uusin linssein, on helppo ymmärtää, miksi tieteellinen julkaiseminen edellyttää vertaisarviointia. Käsikirjoituksen laatu hyvin todennäköisesti vahvistuu vertaisarviointikierrosten myötä, kun tutkija pysähtyy uudelleen tekstinsä äärelle, pohtii ajan kanssa saamaansa palautetta ja vastaa siihen korjauksin ja perusteluin. Väitöskirjaohjaajat ovat aloittelevalle tutkijalle tässä korvaamaton tuki, sillä heillä on kokemusta vertaisarviointiprosessin kaikista puolista: niin vertaisarviointilausuntojen vastaanottamisesta, niihin vastaamisesta, prosessiin liittyvistä tunteista kuin vertaisarvioijana toimimisesta.

Vertaisarviointiprosessi voi siis olla väitöskirjatutkijalle merkittävä ja kokonaisvaltainen oppimisen matka.

Omien vertaisarviointikokemusten reflektoinnin äärelle on hyvä välillä pysähtyä, sillä tutkijanuran edetessä ja kokemuksen karttuessa väitöskirjatutkijankin sähköpostiin saattaa kilahtaa pyyntö toimia vertaisarvioijana. Viimeistään silloin on hyvä pysähtyä pohtimaan omia kokemuksiaan vertaisarviointien vastaanottamisesta ja pyrkiä laatimaan vertaisarviointilausunto sellaiseksi, josta itse on kokenut hyötyvänsä. Siten on jonain kauniina päivänä mahdollista välittää eteenpäin sitä tiedeyhteisöltä saatua hyvää, jonka myötä on itsekin saanut kasvaa tutkijana. Muiden tutkijoiden tuottamien käsikirjoitusten kriittinen arviointi kehittää arvioijan omaa ymmärrystä ja rikastaa asiantuntijuutta: siksi myös vertaisarviointipyyntöihin kannattaa suhtautua mahdollisuutena oppia.

Yhteenvetona voitaneen todeta, että artikkelikäsikirjoitusten vertaisarviointiprosessit tarjoavat väitöskirjatutkijalle monipuolisia oppimisen paikkoja. Parhaimmillaan ne haastavat tutkijan omia ajattelutapoja, tuovat väitöskirjatyöhön täysin uusia näkökulmia ja valmentavat puolustamaan omaa tutkimusta kestävällä argumentoinnilla. Näin prosessi mahdollistaa tieteellisenä ajattelijana ja kirjoittajana kehittymistä, tutkijaidentiteetin rakentumista ja tutkijan reflektiivisen itsetuntemuksen vahvistumista. Lisäksi vertaisarviointiprosessin läpikäyminen lisää ymmärrystä siitä, millaisten vaiheiden kautta tieteellinen tieto syntyy ja liittyy osaksi tieteellistä keskustelua. Vertaisarviointiprosessi voi siis olla väitöskirjatutkijalle merkittävä ja kokonaisvaltainen oppimisen matka.

Kirjoittajat työskentelevät DocSoc360o-tohtoripilotin väitöskirjatutkijoina Tampereen yliopistossa:  

Heidi Kantsila-Korhonen (YTM) tutkii sosiaalityön väitöskirjassaan laadullisin menetelmin aikuissosiaalityön saavutettavuuden johtamista muuttuvissa rakenteissa.  

Ella Plaami (TtM) tutkii sosiaalipsykiatrian alan väitöskirjassaan monimenetelmällisesti yhdenvertaisuuden toteutumista päihdepalveluissa palvelutarpeiden tunnistamisen ja tarpeenmukaisten palvelujensaannin näkökulmasta.