Rehtorin työ on jatkuvaa tasapainoilua pedagogisen johtamisen, hallinnollisten tehtävien, henkilöstöjohtamisen ja yllättävien tilanteiden välillä. Koulujen johtajat kohtaavat päivittäin laajan kirjon erilaisia tehtäviä, joiden välillä vaihtaminen ja priorisointi vaativat tehokasta ajanhallintaa. Työn monipuolisuus, jatkuvat keskeytykset ja ennakoimattomat tilanteet luovat haasteita rehtoreille, jotka pyrkivät tasapainottamaan koulun operatiivista johtamista ja pitkäjänteistä kehittämistä. Erityisesti viime vuosina rehtorin työnkuva on muuttunut entistä moniulotteisemmaksi, kun hallinnolliset tehtävät ovat lisääntyneet ja koulun johtamiseen kohdistuu yhä moninaisempia odotuksia.

Pro gradu -tutkielmassani haastattelin viittä peruskoulun rehtoria, joiden työkokemus vaihteli 8 vuodesta 25 vuoteen. Aineistosta nousi esiin viisi keskeistä teemaa: työn ja vapaa-ajan erottamisen hallinta, työn organisointi ja strateginen ajattelu, jaetun johtajuuden rakenteet ja prosessit, työhyvinvoinnin tukeminen ja ylläpitäminen sekä kontekstuaaliset tekijät. Rehtorit hyödynsivät konkreettisia käytäntöjä työn ja vapaa-ajan erottamiseen. Tehokkaiksi osoittautuivat fyysiset rajaamiskeinot, kuten työvälineiden jättäminen työpaikalle viikonlopuksi. Selkeät aikarajat edistivät työhyvinvointia, vaikka niiden noudattaminen osoittautui ajoittain haastavaksi. Työn organisoinnissa korostuivat tehtävien priorisointi, erilaiset suunnitteluvälineet ja keskeytysten hallinta. Oppilaisiin liittyvät akuutit asiat nousivat aina tärkeysjärjestyksessä kärkeen. Jaettu johtajuus osoittautui välttämättömäksi ajanhallintakeinoksi, jossa luottamus muodosti perustan. Vastuun jakaminen ei kuitenkaan ollut ongelmatonta. Rehtorit kamppailivat delegoinnin vaikeuden ja juridisen kokonaisvastuun tuoman jännitteen kanssa. Bodsonin (2021) tutkimuksessa luottamus nähdään toimivan jaetun johtajuuden edellytyksenä, mitä tämäkin tutkimus vahvistaa. Kiinnostavaa oli havainto, ettei kokemusvuosien määrä yksin ennustanut delegointihalukkuutta, vaan siihen vaikuttivat myös henkilökemiat, toimintaympäristön muutokset ja rehtorin persoonallisuus.

Tutkielmani keskeinen löydös oli hallinnantunteen ratkaisevan tärkeä merkitys työhyvinvoinnille. Kun rehtorit kokivat hallitsevansa työtään ja aikataulujaan, heidän hyvinvointinsa oli selvästi vahvempaa. Claessensin ym. (2007) mukaan ajanhallintakäyttäytyminen kytkeytyykin suoraan hallinnantunteeseen, työtyytyväisyyteen ja kokonaishyvinvointiin. Ammatillinen osaaminen vahvistui kokemuksen karttuessa: rehtorit oppivat tunnistamaan olennaiset tehtävät ja ennakoimaan työkuorman vaihteluita, mikä lisäsi hallinnantunnetta. Organisaatiorakenteet ja ulkopuoliset vaatimukset kuitenkin haastoivat rehtoreiden ajanhallintaa. Erityisesti useamman toimipisteen johtaminen, johtamisresurssien niukkuus ja huoltajien yhteydenottojen lisääntyminen vaikeuttivat ajan hallitsemista.

Rehtorin työ on muuttunut merkittävästi viime vuosina: hallinnolliset tehtävät ovat lisääntyneet ja työ on muuttunut vaikeammin ennakoitavaksi. Tämä kehitys haastaa rehtoreiden hallinnantunnetta ja ammatillista identiteettiä, sillä useimmat heistä mieltävät pedagogisen johtamisen työnsä keskeisimmäksi tehtäväksi. Toivasen ym. (2024) mukaan johtajien tulisikin rohkeasti rajata työtehtäviään turvatakseen palautumisensa ja hyvinvointinsa. Tutkimukseni herättää pohtimaan, miten rehtorin työnkuvaa ja koulutuksen järjestäjien tukirakenteita voitaisiin kehittää tavalla, joka tukisi sekä koulujen johtamista että rehtoreiden työhyvinvointia muuttuvassa toimintaympäristössä.

Fanni Suokas
Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Rehtoreiden kokemuksia ajanhallinnan merkityksestä työhyvinvointiin”

Lähteet:

Bodson, C. (2021). School principals’ stressors and coping strategies: A comparative study between Finland and Canada (Master’s thesis). University of Jyväskylä, Department of

Education. Saatavilla osoitteesta:

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/79041/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-

202112206024.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Claessens, B. J. C., Van Eerde, W., Rutte, C. G., & Roe, R. A. (2007). A review of time

management literature. Personnel Review, 36(2), 255–276. Saatavilla osoitteesta:

https://doi.org/10.1108/00483480710726136

Toivanen, M., Yli-Kaitala, K., Selander, K., & Laitinen, J. (2024). Työn rajaaminen ja

vaikutusvalta hoitotyön esihenkilötyössä. Työelämän tutkimus / Arbetslivsforskning, 22(1),

31–48. Saatavilla osoitteesta: https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/130174/92188