Kuvitellaan tavallisen koulupäivän jälkeinen arkitilanne autismikirjon oppilaan perheessä. Koulupäivä on sujunut hyvin ja vanhemmat lukevat hyvillään Wilma-merkintöjä lapsen aktiivisesta osallistumisesta ja hyvästä käytöksestä koulussa. Samalla he tietävät, että kotona lapsi saattaa romahtaa. Koulupäivä on kuormittanut paljon, ja tunteet purkautuvat kotona kiukkuna, vetäytymisenä tai täydellisenä sulkeutumisena. Miten tästä selvitään ­– ja kenen tehtävä tunnetaitojen opettaminen oikeastaan on? Vanhemmat ovat näiden tilanteiden kokemusasiantuntijoita, joten asiaa oli luontevaa kysyä heiltä.

Pro gradu -tutkimuksessani tarkastelin autismikirjon oppilaiden vanhempien kokemuksia tunnetaitojen opettamisesta erityisopetuksessa. Aihe on ajankohtainen, sillä tunnetaidot ovat viime vuosina nousseet keskeiseksi teemaksi lasten ja nuorten hyvinvointikeskustelussa. Tunnetaitoja pidetään avaimena lasten- ja nuorten hyvinvointiin, oppimiseen ja sosiaalisiin suhteisiin, ja ne näkyvät yhä vahvemmin perheiden arjessa. Nykyisin koulu nähdään akateemisten taitojen oppimisen paikkana, mutta myös sosioemotionaalisen kehityksen alustana, jossa myös oppilaan erityisyydelle on tilaa. (OECD, 2021.)

Autismikirjon oppilailla tunnetaidot korostuvat erityisesti, sillä heillä on usein haasteita tunteiden ilmaisussa ja toisten tunteiden ymmärtämisessä (Kumar, 2013.) Heillä on lisäksi usein erityisiä oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyvä tuen tarpeita (Masi, DeMayo, Glozier ja Guastella, 2017.), mikä tekee erityisopetuksesta tärkeän kontekstin tunnetaitojen opettamisen tarkastelulle.

Haastattelin tutkimuksessani kahdeksaa autismikirjon oppilaan vanhempaa selvittääkseni, millaisena he kokevat tunnetaitojen opettamisen erityisopetuksessa. Lisäksi tavoitteenani oli selvittää, minkälainen erityisopetuksessa toteutettu tunnekasvatustoiminta tukee parhaiten vanhempia heidän tunnekasvatustyössään. Tein tutkimukseni aineistolähtöisellä Grounded Theory menetelmällä, joka tarjosi mahdollisuuden syvälliseen vanhempien kokemusten tarkasteluun ilman ennakko-odotuksia tai valmiita teorioita. Haastattelut tein avoimina etäyhteyshaastatteluina.

Tutkimukseni tuloksena vanhempien kokemuksista nousi esiin yksi keskeinen ilmiö: ”emotionaalinen turva tunnetaitojen oppimisen edellytyksenä”. Emotionaalinen turva kuvastui konkreettisena arjen ilmiönä. Vanhemmat kuvasivat emotionaalisen turvan syntyvän koulun aikuisten ja oppilaan välisessä päivittäisessä vuorovaikutuksessa ja mahdollistavan tunnetaitojen oppimisen lapsen kokeman turvallisuuden ja kuulluksi tulemisen tunteen kautta.

Vanhemmat kuvasivat emotionaalisen turvan rakentuvan erityisesti opettajan toiminnassa. He kokivat tärkeiksi opettajan vahvan ymmärryksen autismikirjon erityispiirteistä sekä opettajan tilanteiden ennakoinnin ja toiminnan strukturoinnin taidot. Tällaisen opettajan osaamisen kautta oppilaan koulupäivässä on vähemmän kuormitusta, ja samalla enemmän mahdollisuuksia tunnetaitojen oppimiselle.

Vanhemmat näkivät emotionaalisen turvan rakentuvan myös kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. He kokivat, että heidän on helpompi tukea oppilaan tunnetaitoja kotona silloin, kun koulun toiminta oli johdonmukaista ja tiedon kulku sujuvaa. Vanhempien kokemuksissa jaettu ymmärrys autismikirjon oppilaan erityispiirteistä vahvisti oppilaan emotionaalisen turvan kokemusta sekä kotona että koulussa. Toisaalta vanhemmat kuvasivat myös tilanteita, joissa emotionaalista turvaa ei ollut. Näissä tilanteissa oppilaan koulupäivä näyttäytyi selviytymisenä ja kuormitus purkautui vasta kotona.  

Tärkeänä johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että tunnetaitojen opettaminen erityisopetuksessa ei ole yksittäisiä tunnetunteja. Se kiteytyy emotionaalisen turvan käsitteeseen, joka jäsentää erityisopetuksessa toteuttavaa tunnetaitokasvatusta ja auttaa ymmärtämään sitä laajemmin opetuksellisena ja kasvatuksellisena kokonaisuutena. Tällä on keskeisiä vaikutuksia autismikirjon oppilaiden ja heidän perheidensä hyvinvointiin. Turvallista on tietää, että se on yhdessä saavutettavissa.  

Lähteet:

Kumar, S. (2013). Emotional intelligence for children with special needs. International Journal of Scientific Research, 2(4), 63–64.

Masi, A., DeMayo, M. M., Glozier, N., & Guastella, A. J. (2017). An overview of autism spectrum disorder, heterogeneity and treatment options. Neuroscience Bulletin, 33(2), 183–193. https://doi.org/10.1007/s12264-017-0100-y

OECD. (2021). OECD framework for social and emotional skills. OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/6e4f8404-en