Viime vuosina suomalaisessa koulutuskeskustelussa ovat korostuneet opettajien työtaakan
kasvu, hyvinvointi sekä oppimistulosten heikentyminen. Näiden haasteiden keskellä huomio
on kiinnittynyt yhä enemmän siihen, mitkä tekijät tukevat opettajien jaksamista ja
ammatillista kehittymistä. Yksi keskeinen tekijä on minäpystyvyys, eli usko omiin kykyihin
toimia opettajana.

Albert Banduran sosiokognitiivisen teorian mukaan minäpystyvyys rakentuu onnistumisen
kokemuksista, sijaiskokemuksista, sanallisesta palautteesta sekä yksilön fysiologisista ja
affektiivisista tiloista (Bandura 1986; 1997). Minäpystyvyys rakentuu ja muokkautuu
jatkuvasti kokemusten ja niiden tulkinnan seurauksena. Se vaikuttaa siihen, millaisia
tavoitteita yksilö asettaa, miten hän suhtautuu haasteisiin ja kuinka sinnikkäästi hän toimii
vaikeuksien kohdatessa (Bandura 1997; Schunk & Pajares 2009).

Pro gradu -tutkielmassamme tarkastelimme portfoliokirjoitusten perusteella
luokanopettajaopiskelijoiden minäpystyvyyden osa-alueiden (Bandura 1997) ilmenemistä ja
minäpystyvyyden kehittymistä neljän opetusharjoittelun aikana, sekä niitä tekijöitä, jotka
ovat tämän kehityksen taustalla. Aihe on merkityksellinen, sillä varhaisilla
opetuskokemuksilla sekä onnistumisilla ja roolimalleilla on todettu olevan pitkäkestoisia
vaikutuksia opettajan ammatilliseen identiteettiin ja uskoon omasta osaamisesta (Pitkänen
2021). Opetusharjoittelut tarjoavat keskeisen ympäristön, jossa opiskelijat kehittävät
osaamistaan ja muodostavat käsitystä opettajan työn arjesta.

Toteutimme tutkimuksemme laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistomme
koostui neljän Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijan portfoliokirjoituksista, jotka kerättiin sähköisen Forms-alustan kautta anonyymisti. Portfoliokirjoitukset soveltuivat aineistoksi hyvin, sillä ne perustuvat opiskelijoiden kokemuksiin ja reflektioon. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tulokset osoittivat, että kaikki minäpystyvyyden osa-alueet olivat tunnistettavissa, mutta
niiden painottuminen vaihteli. Selkeimmin ilmenivät onnistumisen kokemukset, jotka
liittyivät erityisesti opetuksen suunnitteluun, ryhmänhallintaan ja oppilaiden kohtaamiseen.
Nämä kokemukset vahvistivat opiskelijoiden luottamusta omiin kykyihin ja muokkasivat
heidän käsitystään itsestään opettajina. Sijaiskokemukset ja sanallinen vahvistaminen
ilmenivät muita osa-alueita vähäisemmin. Niitä kuitenkin ilmeni esimerkiksi lehtorin
opetuksen seuraamisena, vertaisopiskelijoiden toiminnan tarkkailuna sekä vertaistukena,
lehtoreilta saatuna palautteena ja ammatillisina keskusteluina. Näiden kokemusten kautta
opiskelijat vertasivat omaa toimintaansa muihin ja muodostivat käsityksiä toimivista
pedagogisista ratkaisuista. Sanallisen palautteen merkitys minäpystyvyydelle vaihteli
palautteen laadun ja perusteltavuuden mukaan. Myös fysiologiset ja affektiiviset tilat olivat
vahvasti läsnä, sillä harjoittelut herättivät opiskelijoissa sekä innostusta ja onnistumisen iloa
että stressiä, epävarmuutta ja uupumusta. Nämä tunnekokemukset vaikuttivat siihen, miten
opiskelijat arvoivat omaa osaamistaan.

Kokonaisuutena tulokset osoittavat, että minäpystyvyyden osa-alueet ovat
opetusharjoittelun aikana tiiviisti toisiinsa kietoutuneita. Ne muodostavat yhdessä
dynaamisen kokonaisuuden, joka ohjaa luokanopettajaopiskelijoiden ammatillista
kehittymistä ja käsitystä omasta osaamisesta.

Satu Päivärinta
Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma
Blogikirjoitus perustuu Satu Päivärinnan ja Sylvi Kuhan pro gradu -tutkielmaan
”Luokanopettajaopiskelijoiden minäpystyvyyden kehittyminen opetusharjoitteluiden aikana – portfoliokirjoitusten tarkastelua”.

Lähteet:
Bandura, A. (1986). Social foundations of thought and action: A social cognitive theory.
Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall.

Bandura, A. (1997). SELF-EFFICACY: The Exercise of Control. W.H. Freeman and Company.

Pitkänen, P. (2021). Luokanopettajien ammatillinen kehittyminen nuorista vasta-alkajista
kokeneiksi ammattilaisiksi [Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto]. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8957-6

Schunk, D.H. & Pajares, F. (2009). Self-efficacy Theory. Teoksessa K.R Wentzel, & A. Wigfield
(toim.), Handbook of Motivation at School. Routledge