Elämme ajassa, jossa työelämä kehittyy ja moninaistuu jatkuvasti. Keltikangas-Järvinen (2019) esittää, että erilaisuuden hyväksyminen moninaisuutena sekä moninaisuuden ymmärtäminen välttämättömyytenä olisi olennaista työelämän kehittymisen jatkon kannalta. Työyhteisöissä ja organisaatioissa tulisi tiedostaa ja huomioida erilaisia persoonallisuuksia – mukaan lukien erityisherkkiä (Keltikangas-Järvinen, 2019). Erityisherkkiä työskentelee monenlaisilla eri aloilla, kuten kulttuuri- ja palvelualoilla, mutta lisäksi heitä työskentelee liike-elämässä, hallintoviranomaisina, esihenkilöinä ja johtajina (Aron, 2020). 

Erityisherkkyys on synnynnäinen ja hermostollinen ominaisuus, joka koskettaa noin 15–25 % ihmisistä (Aron, 2020). Yhteisiä piirteitä, joita valtaosa erityisherkistä voi itsestään tunnistaa on asioiden syvällinen prosessointi, emotionaalinen herkkyys, vahva empatiakyky, herkkyys ympäristön vivahteille sekä herkkä kuormittumisalttius (Aron, 2012).

Erityisherkkyyttä osana esihenkilötyötä ja johtajuutta on käsitelty tutkimuksissa vähän, vaikka erityisherkkyys koskettaa monenlaisia ihmisiä. Pro gradu –tutkielmani tavoitteena oli selvittää erityisherkkien esihenkilöiden kokemuksia työelämästä ja siinä toimimisesta erityisherkkyytensä kontekstissa. Selvitin tutkimuksessani erityisherkkien esihenkilöiden kulkemia urapolkuja, heidän näkemyksiään itsestään esihenkilöinä sekä heidän ajatuksiaan siitä, minkälaiseen suuntaan esihenkilötyötä tulisi tulevaisuudessa kehittää. Keräsin aineistoni puolistrukturoidulla verkkokyselyllä joulukuun 2024 ja tammikuun 2025 välisenä aikana ja sain yhteensä 18 vastausta. Analysoin aineistoni laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Aronin (2020) sekä Ollilan ja Kujalan (2020) mukaan erityisherkkyys ilmenee ihmisillä yksilöllisesti. Tutkimuksessani erityisherkät esihenkilöt kuvasivatkin kokemuksiaan moninaisin tavoin. Toisaalta tiettyjä samankaltaisuuksia oli myös havaittavissa. Erityisherkkien urapolkuja väritti yhtäältä rohkea tilaisuuksiin tarttuminen ja pyrkimys kulkea eteenpäin. Osa oli puolestaan edennyt vakaasti, järjestelmällisesti ja uskollisena itselleen. Eteneminen oli saattanut olla myös hitaampaa ja vaativampiin tehtäviin hakeutumista oli ajoittain vältelty stressin tai epäonnistumisen pelossa. Uralla tehtyjä valintoja saattoi myös ohjata omat eettiset näkemykset sekä periaatteet, kuten se, että työn tulee olla merkityksellistä ja työilmapiirin tulee olla hyvä.

Erityisherkät kuvasivat itseään inhimillisinä, empaattisina, reiluina, avoimina, selkeinä, vastuullisina, tunnollisina sekä ajoittain kuormittumisherkkinä esihenkilöinä. He kokivat vahvuuksikseen sosiaalisen kyvykkyyden, empatiakyvyn, tilannetajuisuuden sekä toisaalta joustavuuden ja mukautuvaisuuden. Kuormitusta koettiin erilaisista tilanteista, kohtaamisista ja tunnelmista, joita käsiteltiin esimerkiksi vetäytymällä omaan rauhaan pohtimaan asioita.

Erityisherkät esihenkilöt kokivat, että esihenkilötyötä tulisi tulevaisuudessa kehittää selkeämmin rajattuun suuntaan sen tulisi olla inhimillisempää. Tiedon lisäämistä erityisherkkyyteen liittyen ja sen sisällyttämistä esihenkilökoulutuksiin pidettiin tärkeänä. Nykytyöelämä koettiin raadollisena ja sellaisena, jossa yksilöllisyys usein unohdetaan. Jotta organisaatiokulttuurit voisivat kehittyä eteenpäin, tulisi ennakkoasenteita erilaisia ihmisiä kohtaan purkaa – tähän tarvitaan tukea ja tietoa. Aineistossa nousi esille kokemuksia, joissa erityisherkkyyden oivaltaminen oli tuonut ymmärrystä itseään kohtaan, joka oli puolestaan edistänyt tuen ja avun hakemista. Kuvattiin, että avun saaminen esimerkiksi keskittymisen haasteisiin oli auttanut työssäjaksamisessa.

Erityisherkkyys on myös nähty kiisteltynä aiheena. Valonmeri (2023) kuvaa, että erityisherkkyyteen liittyvien ennakkokäsitysten kitkemisen tulisi alkaa: erityisherkkä ei tarkoita epäpätevää tai heikkoa – sen sijaan erityisherkillä on useimmiten johtamistyössäkin tarvittavia taitoja, kuten vahvaa intuitiokykyä, empatiakykyä, näkemyksellisyyttä, eettisyyttä, vastuunkantokykyä sekä kykyä hahmottaa monisävyisiä ja moninaisia ongelmia.

Roosa Hilén 
Kasvatustieteiden tiedekunta, yleinen kasvatustiede 
 
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Erityisherkkien kokemuksia esihenkilötyöstä” (Lapin yliopisto, 2026). 

Lähteet 

Aron, E. N., Aron, A., & Jagiellowicz, J. (2012). Sensory Processing Sensitivity: A Review in the Light of the Evolution of Biological Responsivity. Personality and social psychology review, 16(3), 262-282. https://doi.org/10.1177/1088868311434213

Aron, E. N. (2020). The highly sensitive person: How to thrive when the world overwhelms you (25th anniversary ed.). Citadel Press.

Keltikangas-Järvinen, L. (2019). Ujot ja introvertit. WSOY.

Ollila, S., & Kujala, A. (2020). Moninaisuus työelämässä ja johtamisessa: Erityisherkät persoonat työssä. Hallinnon tutkimus, 39(2), 90–102.

Valonmeri, M. (2023). Herkät johtajat. Basam Books.