Opetuksen eriyttäminen on paljon puhuttu aihe kasvatusalalla, mutta sen määritelmä ole yksiselitteinen edes kaikille kasvatusalan ammattilaisille. Roihan ja Polson (2023) sekä Tomlinsonin ym. (2013) mukaan eriyttäminen laajimmillaan määritellään näkökulmaksi ja työtavaksi, joka läpäisee koko opetuksen. Suppeimmillaan he määrittelevät eriyttämisen karsituksi tai helpotetuksi oppimateriaaliksi. Eriyttämistä pidetään yhtenä kriteerinä hyvälle ja laadukkaalle opetukselle, ja Opetushallituksen (2014) mukaan eriyttäminen on kaiken opetuksen pedagoginen lähtökohta, ja pohjautuu vahvasti oppilaantuntemukseen.

Pro gradu-tutkielmamme on laadullinen, kasvatustieteellinen tutkimus, jossa tutkimme luokanopettajien käsityksiä opetuksen eriyttämisestä sekä kartoitamme heidän käyttämiään eriyttämisen keinoja. Halusimme tutkia, millaisena ilmiönä luokanopettajat näkevät eriyttämisen sekä millaisin keinoin he toteuttavat eriyttämistä opetustyössään.

Keräsimme tutkimusaineiston sähköisesti kyselylomakkeella, johon saimme yhteensä 28 vastausta. Kyselylomakkeen pohjalta muodostui kaksi aineistoa, joista ensimmäinen analysoimme fenomenografisesti. Analyysin myötä syntyi neljä kuvauskategoriaa, jotka ovat pedagoginen toteutus, eriyttämisen vaikutukset oppilaisiin, kokemus eriyttämisestä ja eriyttämisen toteuttamisen edellytykset.

Pedagoginen toteutus- kuvauskategorian alle sijoitimme maininnat, joilla oli yhteys pedagogisiin keinoihin sekä periaatteisiin ja oppimisen tukimateriaaliin ja tukemiseen liittyvät maininnat. Eriyttämisen vaikutukset oppilaisiin- kuvauskategoriaan sijoitimme maininnat, jotka viittasivat oppilaan oppimiseen ja opiskeluun sekä sosiaalisiin suhteisiin. Kokemus eriyttämisestä- kuvauskategoria ilmentää aineistosta esiin nousevia emotionaalisia suhtautumisia sekä kokemuksia eriyttämisen merkittävyydestä. Eriyttämisen toteuttamisen edellytykset- kuvauskategorian alle sijoittuvat maininnat liittyivät opetuksen eriyttämisen työläyteen sekä resursseihin.

Toisen aineiston monimetodisen analyysin kautta tarkastelimme opetuksen eriyttämisen keinoja. Eriyttämisen keinoja mainittiin yhteensä 124 kappaletta, ja sijoitimme maininnat Roihan ja Polson (2023) eriyttämisen Viiden O:n mallin mukaiseen kehikkoon. Roihan ja Polson eriyttämisen Viiden O:n mallin osa-alueet ovat opetusmenetelmien, opetusjärjestelyiden, arvioinnin ja oppimisympäristöjen eriyttäminen sekä oppimisen tukimateriaali. Osa-alueet muodostuvat useista erityyppisistä eriyttämisen keinoista, joista kerromme tarkemmin tutkielmassamme.

Tulosten yhteenvetona toteamme, että luokanopettajien eriyttämiseen liittyvät käsitykset ovat voimakkaasti sidoksissa tapaan ymmärtää eriyttäminen pedagogisena periaatteena, keinona ja työkaluna sekä omana oppimisen tuen muotona. Eriyttäminen käsitettiin oppilaisiin vaikuttavana tekijänä ja opetustyön myönteisenä osana. Edellytyksinä eriyttämiselle luokanopettajat näkevät resurssit ja valmiudet nähdä vaivaa osana opetustyötä. Luokanopettajien käyttämät eriyttämisen keinot painottuvat voimakkaasti opetusmenetelmien eriyttämisen osa-alueelle, jossa yleisimmin käytettyjä eriyttämisen keinoja ovat oppimateriaalin eriyttämisen eri muodot. Päättelimme, että oppimateriaalin eriyttäminen voi olla luokanopettajista nopeaa ja yksinkertaista, eikä vaadi välttämättä niin paljon resursseja. Toiseksi käytetyin eriyttämisen osa-alue oli opetusjärjestelyiden eriyttäminen, jossa eriyttämistä toteutetaan muun muassa samanaikaisopettajuuden ja erilaisten joustavien ryhmittelyiden muodossa. Pohdimme, tarkoittavatko luokanopettajat ryhmittelyn suhteen tasoryhmiin jakamista vai erilaisten ryhmäkokoonpanojen hyödyntämistä. Tämä jäi aineistomme mukaan osittain tulkinnanvaraiseksi. Samanaikaisopettajuuden hyödyntämisen osana opetusta tulkitsemme opetustyötä keventäväksi ja monipuolistavaksi keinoksi, mikä mahdollistaa useamman aikuisen läsnäolon ja osaamisen hyödyntämisen opetustilanteissa. Vähiten eriyttämistä toteutettiin oppimisympäristöjen eriyttämisen osa-alueella. Pohdimme, voiko tämä viitata haasteisiin moninaisten oppimisympäristöjen hyödyntämisessä.

Helena Skarp ja Iina Pirhonen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus, kandidaatti- ja maisteriohjelma
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaamme “Jokaisella oppilaalla on oikeus opiskella omista lähtökohdistaan” – Laadullinen tutkimus luokanopettajien käsityksistä eriyttämisestä ja heidän käyttämistään eriyttämisen keinoista

Lähteet:

Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. S.33.  https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf 

Roiha, A. & Polso, J. (2023). Onnistu eriyttämisessä. Toimivan opetuksen opas. (2. painos). PS-Kustannus.

Tomlinson, C. A., & Moon, T. R. (2013). Assessment and Student Success in a Differentiated Classroom. Alexandria, VA: Association for Supervision and Curriculum Develoment. https://files.ascd.org/staticfiles/ascd/pdf/siteASCD/publications/assessment-and-di-whitepaper.pdf