”—kyllä mä sen tiedän, että niinku iso muutos on ollut. Mä en tiedä sitten millainen olisi ollut se toinen reitti, varmaan linnaan.”

-entinen JOPO-oppilas

Tämä sitaatti yhdeltä tutkimukseni osallistujalta kiteyttää, millaisia muutoksia joustava perusopetus voi saada aikaan syrjäytymisvaarassa olevien nuorten elämässä. Gradussani tutkin, miten JOPO-luokka on vaikuttanut haastattelemieni nuorten aikuisten elämänkulkuun. JOPO tarkoittaa joustavaa perusopetusta, josta tässä kirjoituksessa käytetään vakiintunutta nimitystä JOPO. JOPO-toiminnan tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä ja turvata peruskoulun päättötodistuksen saaminen. Pitkän tähtäimen tavoitteena JOPO-toiminnalla on kiinnittää oppilaita opiskeluun ja työelämään myös peruskoulun jälkeen. Onnistuuko JOPO tehtävässään?

Haastattelemieni nuorten aikuisten elämässä useat syrjäytymisen riskitekijät olivat toteutuneet jo yläkouluiässä. Koulutyöskentelyyn ei yksinkertaisesti jäänyt voimavaroja, kun arkea kuormittivat esimerkiksi päihteet, mielenterveysongelmat, väkivalta, jatkuvat konfliktit koulussa, kiusaaminen ja/tai ongelmat kotona. Osan kohdalla tilanne oli mennyt niin vaikeaksi, että koulusta oli jääty pois lähes kokonaan. Kouluakäymättömyys ja koulupudokkuus ovat merkittäviä syrjäytymisen riskitekijöitä. Kouluakäymättömyys nostaa riskiä esimerkiksi päihteidenkäytölle, psykiatrisille häiriöille ja matalalle tulotasolle.

Vaikeuksien myötä nuoret kulkeutuivat kukin omaa reittiään JOPO-luokalle, josta tulikin käännekohta. Pieni ryhmäkoko, toiminnalliset opetusmenetelmät, työpaikkaoppimisjaksot ja tiivis yhteistyö välittävien aikuisten kanssa tarjosivat nuorille mahdollisuuden nähdä itsensä uudessa valossa. Yksi haastateltava kuvaili tunteneensa, että yhteiskunta suhtautuu JOPOn nuoriin niin, ettei heillä ole toivoa, menetettyinä tapauksina. Silti juuri JOPOlla toivo alkoi olla osa arkea. Kun nuoret alkoivat saada JOPO-luokan toiminnassa hyvää palautetta ja onnistumisen kokemuksia, niillä oli nuorten elämänkulkua suuntaava merkitys. Nuoret alkoivat uskoa itseensä, omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa.

Tutkimuksessani hyödynsin Jack Mezirowin (1997) transformatiivisen oppimisen teoriaa, joka auttaa ymmärtämään, miten perustavanlaatuinen muutos yksilön käsityksissä itsestään on mahdollinen. Syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla on usein erittäin kielteisiä käsityksiä omista kyvyistään. Nämä käsitykset syntyvät aikaisempien kokemusten ja vuorovaikutustilanteiden pohjalta. Nuoren kielteiset käsitykset itsestään ovat usein yhteydessä matalaan motivaatioon. Heikko motivoituminen taas vaikuttaa siihen, millaisia elämänvalintoja nuori tekee. Nuoruudessa tehdyt valinnat suuntaavat elämänkulkua voimakkaasti. Jos nuori ei vaikeuksien takia saa peruskoulua päätökseen tai ei pääse kiinni opintoihin toisella asteella, voi opintojen keskeytyminen näkyä hänen tulevaisuuden hyvinvoinnissaan monin tavoin.

Tutkimukseni osoittaa, että holistinen lähestymistapa, jossa huomioidaan nuoren elämäntilanne kokonaisvaltaisesti, on avainasemassa syrjäytymisen ehkäisyssä. Pelkkä akateemisiin taitoihin keskittyminen ei riitä, vaan nuori tarvitsee tukea myös tunnetaitoihin ja elämänhallintaan. Akateemisia taitoja on mahdollista kehittää, kun muu tuki on riittävää.

Haastattelemistani JOPO-luokalla opiskelleista nuorista monet ovat löytäneet paikkansa yhteiskunnassa, vaikka yläkouluaikana tulevaisuus näytti epävarmalta. Tutkimukseni perusteella voidaankin sanoa, että joustava perusopetus on yhteiskunnallisesti vaikuttava interventio, joka parhaimmillaan kääntää nuoren elämän suunnan kohti koulutususkoa ja aktiivista kansalaisuutta.

Merja Paanila, Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, Yhdenvertaisuuden ja jatkuvan oppimisen koulutusohjelma.

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani “En tiiä missä olisin ilman JOPOa”  – JOPO-luokka aikuisten, entisten oppilaiden kokemuksissa.

LÄHTEET

Mezirow, J. (1997). Transformative Learning: Theory to Practice. New directions for adult and continuing education, 1997(74), 5-12. https://doi.org/10.1002/ace.7401