Perusopetuslain mukaan (628/1998) opetusryhmät tulee muodostaa siten, että ne mahdollistavat opetussuunnitelmassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamisen. Joustavat opetusjärjestelyt ovat erilaisia opetusmenetelmien pedagogisia toteutustapoja, joiden avulla voidaan eriyttää ja muokata opetuksen eri osa-alueita joustavammiksi ja oppilaita paremmin palveleviksi (Kamppi ym. 2024; Palmu, Kontinen & Malinen 2017; POPS 2014). Perusopetuksen opetussuunnitelma (POPS 2014) määrittelee kaikille yhteiset oppimisen tavoitteet, mutta tavat, joilla tavoitteet saavutetaan, ovat joustavien opetusjärjestelyiden hyödyntämisen myötä eriytettävissä yksilön kykyjen mukaisiksi (Kamppi ym. 2024; Tomlinson 2014). Oppimisen ja koulunkäynnin tuki on merkittävä osa suomalaista koulutusjärjestelmää, ja inklusiivisen periaatteen mukaisesti tuen tulee toteutua tasaarvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Joustavat opetusjärjestelyt pyrkivät vastaamaan myös tähän periaatteeseen.

Tutkielmassani hyödynsin fenomenografista tieteenfilosofiaa, sillä tutkielman kohteena olivat
opettajien käsitykset joustavista opetusjärjestelyistä osana oppimisen tukea perusopetuksessa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella helmikuussa 2025, ja siihen vastasi 23 opettajaa. Vastaajajoukossa oli luokanopettajia, erityisluokanopettajia sekä aineenopettajia. Analysoin aineiston fenomenografisen analyysin mukaisesti, ja tavoitteena oli tunnistaa opettajien erilaisia käsityksiä joustavista opetusjärjestelyistä sekä opettajien käsityksiä ja kokemuksia joustavien opetusjärjestelyiden toteuttamisesta osana oppimisen tukea (Huusko & Paloniemi 2006; Marton 1981; Niikko 2003; Uljens 1989). Aineistosta nousi esille kymmenen kuvauskategoriaa, joista muodostui kaksi tulosavaruutta: joustavien opetusjärjestelyiden rakenteelliset edellytykset sekä pedagogiset ratkaisut osana oppimisen tukea.

Ensimmäisen tulosavaruuden kuvauskategorioissa korostuivat osa-alueet, kuten resurssit, henkilöstön merkitys sekä yhteistyö, jotka kaikki olivat opettajien käsitysten mukaan edellytyksiä joustavien opetusjärjestelyiden toteuttamiselle. Opettajien mukaan joustavia opetusjärjestelyitä ei voida toteuttaa tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti, mikäli edellä mainitut osa-alueet eivät ole riittävällä tasolla. Toisen tulosavaruuden kuvauskategoriat muodostuivat opettajien käyttämistä joustavista opetusjärjestelyistä sekä opettajien käsityksistä ja kokemuksista joustavien opetusjärjestelyiden käytöstä osana oppimisen tukea. Analyysin perusteella korostuivat erityisesti joustavat ryhmittelyt ja niiden käyttöön liittyvät tekijät, joustavien opetusjärjestelyiden yksilöllisyyden huomioiva perusajatus sekä joustavien opetusjärjestelyiden luomat mahdollisuudet myönteisille ja motivoiville oppimiskokemuksille.

Tuloksista käy ilmi, että opettajien käsitysten mukaan joustavat opetusjärjestelyt ovat keskeinen osa oppimisen ja koulunkäynnin tukea, ja joustavuus nähdään keinona vastata oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Opettajat toivat esiin sekä taloudelliset että henkilöstöresurssit, ja näiden lisäksi myös yhteistyölle ja suunnittelulle varattavan ajan sekä oppimisympäristöt, jotka tukevat joustavien opetusjärjestelyiden käyttöä. Opettajat pitivät merkityksellisenä myös moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden välillä sekä toimintakulttuurin merkitystä joustavien opetusjärjestelyiden toteuttamisessa. Esihenkilötyö toimintakulttuurin kehittämisessä tuotiin myös esille. Opettajien mukaan on tärkeää, että koulun henkilökunta sitoutuu joustavien opetusjärjestelyiden käyttöön.

Opettajien käsitysten mukaan yhteisopettajuus mahdollistaa joustavien ryhmittelyiden tehokkaan hyödyntämisen. Erilaisten ryhmittelyiden avulla voidaan tukea oppilaiden oppimista, hyvinvointia ja motivaatiota. Joustavien opetusjärjestelyiden toteuttamiseen liittyvinä haasteina opettajat esittivät resurssien rajallisuuden ja koulujen sisällä esiintyvät, toisistaan poikkeavat toimintatavat. Tutkielman tuloksia tukevat tuoreet kansalliset arvioinnit sekä tutkimukset.

Saara Syväranta
Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Joustavat opetusjärjestelyt ovat eriyttämisen ja tuen kulmakivi” Fenomenografinen tutkimus opettajien käsityksistä joustavista opetusjärjestelyistä osana oppimisen tukea.

Lähteet:
Huusko, M. & Paloniemi, S. (2006). Fenomenografia laadullisena tutkimussuuntauksena
kasvatustieteissä. Kasvatus 37 (2), 162-173.

Kamppi, P., Rumpu, N., Huhtanen, M., Jokinen, M., Kartimo-Krönger, S., Roiha, A., Rämä, I. &
Sjöström, M. (2024). Eriyttäminen ja joustavat opetusjärjestelyt osana oppimisen ja koulunkäynnin tukea perusopetuksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 15:2024.

Marton, F. (1981). Phenomenography – describing conceptions of the world around us.
Instructional Science 10 (1981) 177 – 200.

Niikko, A. (2003). Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Kasvatustieteiden
tiedekunnan tutkimuksia. Joensuun yliopisto.

Opetushallitus (2025). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Opetushallitus.

Palmu, I., Kontinen, J. & Malinen, O-P. (2017). Pedagogiset menetelmät yhteisopetusluokassa.
Teoksessa Malinen, O-P. & Palmu, I. (toim). Tavoitteena yhteisopettajuus – näkökulmia ja
toimintamalleja onnistuneeseen yhdessä opettamiseen. Niilo Mäki Instituutti.

Perusopetuslaki 1998. 628/21.8.1998.
https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/1998/628#OT1_OT1 (Viitattu 26.4.2026)

Tomlinson, C. A. (2014). The differentiated classroom: Responding to the needs of all learners,
association for supervision & curriculum development.

Uljens, M. (1989). Fenomenografiforskning om uppfattningar. Lund: Studentlitteratur