Suomalainen katsomusopetusmalli on pitkään ollut keskeinen keskustelunaihe perusopetuksen kentällä. Moninaistuva yhteiskunta on nostanut esiin kysymyksiä siitä, miten opetusta voidaan järjestää yhdenvertaisesti kaikille oppilaille. Nämä kysymykset eivät rajoitu pelkästään poliittiseen keskusteluun, vaan ne näkyvät konkreettisesti koulujen arjessa ja opetuksen toteutuksessa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämässä selvityksessä on tunnistettu keskeinen ongelma katsomusopetuksen järjestämismallin ja sitä ohjaavien säädösten välillä. Tämä ristiriita heijastuu käytännössä oppilaiden välisen yhdenvertaisuuden heikkenemisenä. Nykyinen malli, jossa opetus jakautuu oppilaan katsomuksen tai uskonnollisen jäsenyyden perusteella eri oppimääriin, asettaa oppilaat erilaiseen asemaan. (Salmenkivi & Åhs, 2022.)

Pro gradu -tutkimuksemme tarkasteli näitä haasteita koulujen johdon näkökulmasta. Haastattelimme seitsemää rehtoria fenomenografisella tutkimusotteella, joka mahdollistaa erilaisten käsitysten tarkastelun (Huusko & Paloniemi, 2006). Tulokset osoittavat, että katsomusopetusmallin haasteet ovat monitasoisia ja ilmenevät sekä pedagogisella että rakenteellisella tasolla.

Pedagogisesta näkökulmasta haasteet liittyvät muun muassa opetuksen laadun vaihteluun. Eri oppimääriin jakautuminen voi johtaa pieniin opetusryhmiin tai tilanteisiin, joissa pätevän opetuksen järjestäminen on vaikeaa. Tämä vaikuttaa suoraan oppimisen edellytyksiin ja oppilaiden kokemaan koulupolkuun. Rakenteellisella tasolla ongelmat liittyvät mallin vaikeaan yhteensovitettavuuteen moninaistuvan yhteiskunnan kanssa. Alueelliset erot korostavat tätä ongelmaa: resurssit ja väestörakenne vaihtelevat, mikä vaikuttaa siihen, millaisia järjestelyjä kouluissa voidaan toteuttaa. Näin oppilaiden mahdollisuudet saada laadukasta katsomusopetusta eivät ole yhdenmukaiset eri puolilla maata.

Tutkimuksemme keskeinen havainto on, että nykyinen katsomusopetusmalli tuottaa eriarvoisuutta, joka ei ole pelkästään yksittäisten koulujen ongelma, vaan rakenteellinen ilmiö. Tämä nostaa esiin tarpeen tarkastella mallia kriittisesti ja arvioida, vastaako se enää nyky-yhteiskunnan tarpeita. Keskustelu katsomusopetuksesta onkin viime kädessä keskustelua siitä, millaista yhdenvertaisuutta suomalaisessa koulussa tavoitellaan ja kuinka hyvin nykyiset rakenteet tätä tavoitetta tukevat.

Henna Uusitalo
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma
Blogikirjoitus perustuu Lotta Viitalan ja Henna Uusitalon pro gradu -tutkielmaan ”Suomalaisen katsomusopetusmallin yhdenvertaisuuden haasteet – Rehtoreiden käsityksiä katsomusopetuksen yhdenvertaisuudesta ja kehittämisestä”

Lähteet
Huusko, M. & Paloniemi, S. (2006). Fenomenografia laadullisena tutkimussuuntauksena kasvatustieteissä. Kasvatus, 37 (2), 162–173.
Salmenkivi, E. & Åhs, V. (2022) Selvitys katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja uudistamistarpeista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:13. Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/b071d7d1-65e4-4f1e-843c2fcea9c67c1b/content