Oppimisen ja koulunkäynnin tuki on keskeinen osa suomalaista koulutusjärjestelmää, ja sen
tavoitteena on Perusopetuslain mukaan turvata jokaiselle oppilaalle mahdollisuus saada tukeayksilöllisten tarpeidensa mukaisesti (POL 628/1998, 4a:20a §). 1.8.2025 voimaan tullut oppimisentuen uudistus pyrki selkeyttämään tukirakenteita, yhtenäistämään käytäntöjä sekä vahvistamaanoppilaiden oikeutta saada tarvitsemaansa tukea varhaisessa vaiheessa (Valtioneuvosto, 2023; HE114/2024). Uudistus on osa laajempaa koulutuksen kehittämistä, jossa keskeisessä roolissa ovat koulun toimintakulttuuri, opettajien välinen yhteistyö sekä käytettävissä olevat resurssit. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen toteutuminen ei ole yksittäinen pedagoginen ratkaisu, vaan monitasoinen ilmiö, joka rakentuu luokkahuoneessa, kouluyhteisössä sekä koulutuksen rakenteissa.


Tutkimuksessa hyödynsin fenomenografista tutkimusotetta, sillä tutkimuksen tavoitteena oli
tarkastella erityisopettajien käsityksiä oppimisen edellytyksiä tukevien järjestelyjen toteutumisesta sekä professionaalisen ohjauksen tarpeista osana koulutuksen kehittämistä. Aineisto koostui kymmenen erityisopettajan puolistrukturoiduista haastatteluista. Analysoin haastatteluaineiston fenomenografisen analyysin avulla, jonka tavoitteena oli tunnistaa erityisopettajien erilaisia tapoja ymmärtää ja jäsentää oppimisen tuen toteutumista koulun arjessa (vrt. Marton, 1981, s. 177; Barnard ym., 1999, s. 218).

Tulokset osoittivat, että oppimisen edellytyksiä tukevien järjestelyjen toteutuminen näyttäytyi erityisopettajien käsityksissä monitasoisena kokonaisuutena. Luokkahuoneen tasolla keskeisiä tekijöitä ovat pedagogiset ratkaisut, opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus sekä arjen sujuvuus. Koulun tasolla korostuivat yhteiset toimintatavat, yhteistyön merkitys sekä selkeät rakenteet. Lisäksi oppimisen edellytyksiä tukevien järjestelyjen toteutumiseen vaikuttavat koulun ulkopuoliset tekijät, kuten resurssit, ohjeistukset ja koulutuspoliittiset linjaukset. Tuen järjestäminen kytkeytyy vahvasti
koulun toimintakulttuuriin ja siihen, millaisia mahdollisuuksia opettajilla on tehdä yhteistyötä ja kehittää toimintaansa. Oppimisen edellytyksiä tukevien järjestelyjen toteutuminen näyttäytyi erityisopettajien käsityksissä vielä muovautuvina toimintamalleina, mikä voidaan selittää sillä, että lukuvuosi 2025–2026 oli uudistuksen siirtymävuosi.

Tutkimuksessa nousi esiin myös professionaalisen ohjauksen merkitys osana uudistuksen
toimeenpanoa. Erityisopettajat kuvasivat tarvitsevansa ohjausta erityisesti uusien käytäntöjen tulkintaan, oman osaamisen kehittämiseen sekä kollegiaalisen yhteistyön vahvistamiseen. Ohjauksen tarve liittyi myös tilanteisiin, joissa uudistuksen käytännöt koettiin osittain epäselviksi tai tulkinnanvaraisiksi. Kollegiaalinen tuki ja yhteinen keskustelu nähtiin merkittävinä tekijöinä, jotka voivat auttaa selkiyttämään toimintaa ja vahvistamaan yhteistä ymmärrystä uudistuksen tavoitteista.

Lisäksi tutkimustulokset viittaavat siihen, että oppimisen tuen kehittäminen edellyttää jatkuvaa koulutuksen kehittämistä niin pedagogisella kuin rakenteellisellakin tasolla. Tuen toteuttaminen ei ole mahdollista ilman riittäviä resursseja, toimivia rakenteita sekä yhteisesti sovittuja toimintatapoja. Koulun toimintakulttuurin merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa muutoksia pyritään viemään käytäntöön ja osaksi arjen toimintaa.

Tutkimus osoittaa, että oppimisen tuen uudistuksen onnistunut toteuttaminen edellyttää yhteistä ymmärrystä, selkeitä toimintamalleja sekä riittäviä resursseja. Oppimisen tuen kehittäminen ei ole yksittäinen toimenpide, vaan jatkuva prosessi, joka rakentuu yhteistyön, ohjauksen ja kouluyhteisön yhteisen kehittämisen varaan. Tulokset korostavat, että erityisopettajien kokemukset ja käsitykset tarjoavat arvokasta tietoa koulutuksen kehittämiseen, sillä heidän työnsä sijoittuu keskeisesti oppimisen tuen käytännön toteuttamisen ytimeen. Näiden tulosten perusteella voidaan todeta, että oppimisen tuen kehittäminen edellyttää pitkäjänteistä yhteistyötä sekä yhteistä sitoutumista kouluyhteisön kaikilta toimijoilta.

Eevi Rusila
Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus osana koulutuksen kehittämistä : fenomenografinen tutkimus erityisopettajien käsityksistä ja
professionaalisen ohjauksen tarpeista.

Lähteet
Barnard, A., McCosker, H. & Gerber, R. (1999). Phenomenography: A Qualitative Research
Approach for Exploring Understanding in Health Care. Qualitative Health Research. 9(2), 212–226.’

HE 114/2024. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi perusopetuslain muuttamisesta ja siihen
liittyviksi laeiksi. Haettu 9.12.2025 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/hallituksenesitykset/2024/114#OT0
Perusopetuslaki 628/21.8.1998.

Marton, F. (1981). Phenomenography: Describing conceptions of the world around us. Instructional Science 10 (2), 177–200.

Niikko, A. (2003). Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Joensuun yliopisto.
Valtioneuvosto. (2023). Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023: Vahva ja välittävä Suomi. Valtioneuvoston julkaisuja.