Koulu toimii keskeisenä yhteiskunnallisena instituutiona, jossa kulttuurisia merkityksiä ja arvoja rakennetaan, neuvotellaan ja uudistetaan (Wenger 1998; Nussbaum 2011; Biesta 2002; ks. myös Durkheim 2002). Yhtenä koulun perustehtävänä on tukea yksilön kasvua yhteiskunnan jäseneksi (Dewey 1902; Vygotsky 1978; Miettinen 2023; Wenger 1998; OPS 2014). Tehtävän tavoitteet ovat historiallisesti vaihdelleet sivistyksellisistä päämääristä akateemisesti mitattaviin kompetensseihin (Miettinen 2019). Vaikka koulun kasvatuksellinen rooli nähdään tärkeänä myös yhteiskuntarauhan kannalta (NivanahoAhvenjärvi 2024), on koulun ja lähiyhteisöjen tekemä yhteistyö jäänyt tutkimukselliseen katveeseen (Vesterinen ym. 2017; Tiippana ym. 2024; Tiippana ym. 2025). Aiempi tutkimus on keskittynyt lähinnä institutionaaliseen tai strategiseen yhteistyöhön sekä opettajien näkökulmiin. Yhteistyön vähäisen tutkimuksen ajatellaan liittyvän osin siihen, että käsitys lähiyhteisöjen kasvatuksellisesta vastuusta on muuttunut yhteiskunnallisten muutosten myötä, ja oppimisympäristötutkimuksen painopiste on siirtynyt kasvatuksesta oppimisen tarkasteluun (Uusikylä 2001; Heikkinen ym. 2021; Keltikangas-Järvinen 2025; Keltikangas-Järvinen 2026).

Oppimisympäristön käsitteen sisältö ja merkitykset ovat laajentuneet ja monimutkaistuneet globaalien, yhteiskunnallisten ja pedagogisten muutosten sekä tiedon kaikkiallisuuden myötä (Kangas ym. 2016; Hirsto 2022; Krokfors ym.2015; Krokfors ym. 2016). Muutokset ovat synnyttäneet tarpeen laaja-alaisempaan tutkimukseen ja oppimisympäristön käsitteelliseen tarkasteluun, jotta käsite olisi kiinni ajassa ja kuvaisi mahdollisimman tarkasti myös siihen liitettyjä kasvatuksellisia, yhteiskunnallisia ja systeemisiä ilmiöitä (Kattilakoski 2018; Hirsto 2022). Pro gradu tutkimukseni tavoitteena on lisätä ymmärrystä koulun toimintaympäristöstä ja sen hyödyntämättömästä kasvatuspotentiaalista, sekä herättää keskustelua koulun ja sen lähiyhteisöjen yhteistyön kehittämisestä.

Tutkimus tarkastelee oppimista sosiokonstruktivisesta ja konstruktivisesta näkökulmasta (Vygotsky 1978; Bandura 1986; Tynjälä 1999; Loyens ym. 2008). Tutkimuksessani olen kiinnostunut koulun ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden kokemuksista kouluyhteistyöstä. Yhteistyökumppanit määrittelen tutkimuksessa formaalin, nonformaalin ja informaalin oppimisen kontekstien kautta. Formaalit ympäristöt liittyvät institutionaaliseen koulutusjärjestelmään ja non-formaalit muihin strategiseksi tulkittuihin oppimisen ympäristöihin, kuten kirjastot, museot tai tiedekeskukset. Informaalit ympäristöt puolestaan liittyvät arkisiin, ei-institutionaalisiin ja ei-strategisiin oppimiskonteksteihin (Kumpulainen 2010). Tässä tutkimuksessa tarkastelu keskittyy informaalin kontekstin toimijoihin. Nämä kasvatuskumppaneiksi määrittelemäni toimijat ovat osallistuneet kouluyhteistyöhön tarjoamalla asiantuntijuuttaan ja monipuolisia resursseja opetuksen rikastamiseksi ja näin luoneet toiminnallaan välitöntä ja potentiaalia lisäarvoa (Wenger-Trayner ym. 2020) itselleen, koulun sidosryhmille sekä laajemmalle yhteisölle.

Pääasiallisena tutkimusaineistonani on kyselytutkimuksella kerätty laadullinen aineisto ennalta määrittelemäni ja rajaamani kohderyhmän kokemuksista kouluyhteistyöstä. Tukena analyysissä ovat olleet myös omat havaintoni, dokumentoimani kuvamateriaali, muistiinpanoni sekä pedagoginen portfolio opetusharjoittelujen ajalta. Valitsin aineistoni analyysimenetelmäksi Virginia Braunin & Victoria Clarken (2021) esittelemän kuusivaiheisen aineistolähtöisen reflektiivisen teema-analyysin, sillä analyysitapa tukee laadulliseen tapaustutkimukseen liittyviä tutkimuksellisia määrittelyitä ja keskeisiä piirteitä. Tutkimuksen tuloksia olen tarkastellut Wenger-Traynerin (2020) sosiaalisen oppimisen arvonmuodostamisen viitekehyksessä.

Tutkimuksella tuotetaan tietoa koulun ja sen ulkopuolisten toimijoiden yhteistyöstä, sitä tukevista ja estävistä tekijöistä sekä siitä, millaisena yhteistyö näyttäytyy koulun ulkopuolisten toimijoiden näkökulmasta. Kasvatuskumppanit kokivat kouluyhteistyön merkityksellisenä ja motivoivana oman osaamisen ja kompetenssin jakamisen kautta. He kokivat, että onnistunut yhteistyö edellyttää innovatiivisuutta, resursseja, rakenteita ja osaamista. Lapset olivat toiminnan keskiössä ja yhteistyön katsottiin laajentavan lapsen oppimisympäristöä ja kasvuyhteisöä. Koulujen ja lähiyhteisöjen välisen yhteistyön nähtiin vahvistavan lasten oppimista sekä heidän kiinnittymistään yhteisöön ja laajempaan yhteiskuntaan. Yhteistyö luo perustaa turvalliselle kasvuympäristölle ja tukee samalla lasten myönteisen ja toiveikkaan tulevaisuushorisontin rakentumista. Mikä muu voisi olla keskeisempää vuonna 2026, maailmassa, jossa elämme?

Annamari Niemelä
Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta
Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani Koko kylä kasvattaa. Tapaustutkimus koulun ulkopuolisten toimijoiden kokemuksista kouluyhteistyöstä (2026).

Lähteet
Bandura, A. (1986). Social foundations of thought and action: A social cognitive theory.
Prentice-Hall.

Biesta, G. (2002). The community of those who have nothing in common: Re-affirming the ethical nature of education. Paper presented at the Annual Meeting of the American Educational Research Association, New Orleans, LA.

Durkheim, E. (2002). Suicide: A study in sociology (J. A. Spaulding & G. Simpson, Trans.). Routledge. (Alkuperäinen teos julkaistu 1897)

Hirsto, L. (2022) Oppimisympäristöt tutkimuksen kohteena koulussa: Miten muuttuva maailma ja yhteiskunta on mukana? Kolumni. Kasvatus 2/2022 (s.200–202).

Kangas, M., Kopisto, K., & Krokfors, L. (2016). Tulevaisuuden koulussa opitaan kaikkialla, yhdessä ja luovasti – elämää varten. Teoksessa H. Cantell & A. Kallioniemi (toim.), Kansankynttilä keinulaudalla: Miten tulevaisuudessa opitaan ja opetetaan? (s. 77–94). PSkustannus.

Kattilakoski, R. (2018) Koulun toimintakulttuuri avautuvissa oppimistiloissa, Etnografinen tutkimus uuteen koulurakennukseen muuttamisesta. [akateeminen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto] http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7440-4

Keltikangas-Järvinen, L. (2025). Psykologia: Tunteet, identiteetti ja yhteisöt [Video]. YouTube. https://www.youtube.com/watch?v=s5BbTS8LmQ0

Keltikangas-Järvinen, L. (2026). Itsekkyyden aika: Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin? WSOY.

Krokfors, L., Kangas, M., Vitikka, E., & Mylläri, J. (2010). Näkökulmia koulupedagogiikkaan. Teoksessa R. Smeds, L. Krokfors, H. Ruokamo & A. Staffans (toim.), InnoSchool: Välittävä koulu – oppimisen verkostot, ympäristöt ja pedagogiikka. Painotalo Casper Oy, 51–85.

Krokfors, L., Kangas, M., Kopisto, K., Rikabi-Sukkari, L., Salo, L. & Vesterinen, O. (2015). Learning. Creatively. Together. Educational Change Report 2016. Department of Teacher Education, Faculty of Behavioural Sciences, University of Helsinki. http://dx.doi.org/978951-51-1500-3

Kumpulainen, K., Krokfors, L., Lipponen, L., Tissari, V., Hilppö, J., & Rajala, A. (2010). Oppimisen sillat. Yliopistopaino.

Loyens, S. M. M., & Gijbels, D. (2008). Understanding the effects of constructivist learning environments: Introducing a multidirectional approach. Instructional Science, 36, 351357.

Miettinen, R. (2023). J. V. Snellmanin sivistyskäsite, oma aikamme ja kasvatustiede. Kasvatus, 54(2), 160–174.

Nivanaho-Ahvenjärvi, N. (2024) Suomalaisen peruskoulun yksityistäminen ja kaupallistaminen koulutusalan toimijoiden näkökulmasta. Kasvatus ja aika 18 (2024): 3, (s.151–159). [Lectio praecursoria kasvatustieteen väitöskirjaan]. Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014:9. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksenopetussuunnitelman-perusteet [Tieto noudettu 19.04.2026].

Nussbaum, M. (2011). Creating capabilities: The human development approach. Harvard University Press. https://doi.org/10.4159/harvard.9780674061200

Tiippana, N., & Korhonen, T., & Hakkarainen, K. (2024). Teachers’ external networking: Expanding pedagogical practices in Finland. The Teacher Educator, 59(4), 480–501.

Tiippana, N., Korhonen, T., Reinius, H., & Hakkarainen, K. (2025). Research–practice partnership as a school development method: Educators’ experiences on collaborative school development process and outcomes. School Effectiveness and School Improvement, 36(1), 1–26.

Tynjälä, P. (1999). Towards expert knowledge? [Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto].

Uusikylä, K. (2002). Kaveriksi, tutkijaksi, kykyjen kätilöksi. Teoksessa Antti Eskola ja Leena Kurki (toim.) Vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena. Vastapaino.

Vesterinen, O., Kangas, M., Krokfors, L., Kopisto, K., & Salo, L. (2017). Inter-professional pedagogical collaboration between teachers and their out-of-school partners. Educational Studies, 43(2), 231–242. https://doi.org/10.1080/03055698.2016.1277131

Vygotsky, L. S. (1978). Mind in society: The development of higher psychological processes. Harvard University Press.

Wenger, E. (1998). Communities of practice: Learning, meaning, and identity. Cambridge University Press. Wenger-Trayner & E.,

Wenger-Trayner, B. (2020). Learning to make a difference: value creation in social learning spaces. Cambridge University Press.