Kriisin vaikutukset lapseen ja lapsen tukeminen kouluympäristössä – moniammatillisen tiimin jäsenten näkökulma

Lapsen kohtaama kriisi voi liittyä esimerkiksi perheen sisäisiin muutoksiin, koulun tapahtumiin tai äkillisiin menetyksiin. Kriisin kohdanneen lapsen tukeminen koulumaailmassa on keskeinen osa koulun kasvatuksellista ja hyvinvointia edistävää tehtävää. Opetussuunnitelman tarkoitus on varmistaa turvallinen ympäristö lapsen oppimiselle, kasvulle ja kehitykselle (Opetushallitus, 2014). Myös perusopetuksen tehtävänä on turvata oppilaalle oikeus saada riittävää tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin hänen kohdatessaan kuormittava elämäntilanne (Perusopetuslaki 628/1998). Kriisitilanteissa tämä tehtävä korostuu, sillä lapsen toimintakyky, oppiminen ja hyvinvointi voivat heikentyä merkittävästi. Tässä kirjoituksessa tarkastelen pro gradu -tutkimukseemme pohjautuen erityisesti sitä, miten koulun moniammatillisen tiimin jäsenet kokivat tukevansa kriisin kohdanneita lapsia.

Tutkimuksemme tavoitteena oli ymmärtää, millaisia muutoksia kriisin kohdanneilla lapsilla on havaittu koulun arjessa sekä millaisiksi koulun moniammatillisen tiimin jäsenet kokivat omat tukikäytäntönsä kriisin kohdanneiden lasten tukemisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa keskiössä olivat ammattilaisten kokemukset ja niille annetut merkitykset (Puusa & Juuti, 2020). Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, jotka toteutettiin yhden koulun moniammatillisen tiimin jäsenille. Haastattelun etuna on tarkoituksenmukainen ja harkinnanvarainen otanta, jolloin tutkimukseen voidaan valita henkilöt, joilla on tietoa tutkittavasta ilmiöstä (Puusa, 2020). Aineiston analyysi toteutettiin teemallisen sisällönanalyysin avulla.

Tulokset osoittivat, että moniammatillisen tiimin tukikeinot kriisin kohdanneiden lasten tukemisessa rakentuivat useiden toisiaan täydentävien tukimuotojen varaan. Tukitoimet rakentuvat useiden eri toimijoiden yhteistyönä ja lapsen tilanteen mukaan muovautuvina käytäntöinä. Tutkimuksen tuloksissa keskeisiksi tukimuodoiksi nousivat pedagoginen tuki, emotionaalinen tuki sekä moniammatillinen yhteistyö. Nämä tukimuodot eivät ole toisistaan irrallisia, vaan muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden lapsen tilanteen tukemiseksi.

Pedagoginen tuki muodostaa keskeisen osan kriisin kohdanneiden lasten koulunkäynnin tukemisessa. Tuki ilmenee opetuksen joustavina ratkaisuina, kuten eriyttämisenä ja yksilöllisten tarpeiden huomioimisena. Kriisi voi heikentää lapsen keskittymiskykyä ja jaksamista, mikä edellyttää opetuksen mukauttamista käytössä olevien voimavarojen mukaan (Dyregrov & Raundalen, 1997).

Emotionaalisen tuen merkitys korostuu kriisin kohdanneen lapsen tukemisessa. Ammattilaiset korostivat turvallisen vuorovaikutussuhteen, lapsen kuulemisen ja aikuisen läsnäolon sekä tunteiden käsittelyn tukemisen merkitystä. Empaattinen kohtaaminen tukee lapsen hyvinvointia ja auttaa häntä käsittelemään kriisiin liittyviä kokemuksia (Niskala & Pulju, 2014). Lisäksi keskustelu voi auttaa lasta kertomaan kriisiin liittyvistä kokemuksista ja käsittelemään tilanteeseen liittyviä tunteita. Jo mahdollisuus tulla kohdatuksi ja kuulluksi on merkittävä tuki lapselle.

Moniammatillinen yhteistyö nousi keskeiseksi edellytykseksi monipuolisen tuen toteutumiselle. Yksittäinen ammattilainen ei pysty vastaamaan kaikkiin lapsen tuen tarpeisiin, vaan se edellyttää eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä. Yhteistyö mahdollistaa lapsen tilanteen tarkastelun useasta eri näkökulmasta sekä tukikeinojen yhteensovittamisen.

Tutkimuksen perusteella kriisin kohdanneen lapsen monipuolinen tukeminen edellyttää kokonaisvaltaista ja moniammatillista lähestymistapaa, jossa emotionaalinen, pedagoginen ja yhteisöllinen tuki kietoutuvat yhteen osaksi koulun arkea. Kriisitilanteissa koulun rooli turvallisena ja arkea jäsentävänä ympäristönä korostuu, ja ammattilaisten toiminta voi olla merkittävä tekijä lapsen hyvinvoinnin kannalta.

Lilja Alatalo

Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma

Blogikirjoitus perustuu Lilja Alatalon ja Venla Eskolan pro gradu – tutkielmaan “Kriisin vaikutukset lapseen ja lapsen tukeminen kouluympäristössä – moniammatillisen tiimin jäsenten näkökulma”.

Lähteet:

Dyregrov, A., Villa, S., & Raundalen, M. (1997). Sureva lapsi ja koulu. Vastapaino.

Niskala, M. & Pulju, M. (2014). Jaettu toimijuus – Lapsen hyvinvoinnin tukeminen yksilöllisenä ja yhteisöllisenä kysymyksenä. Teoksessa Lakkala, S., Kangas, H., & Pulju, M. (2014). Yhdessä toimimalla kohti hyvinvoivaa koulua: Koulun toimintakulttuurin kehittäminen monitoimijuuden avulla. Lapin yliopisto.

Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus.

Perusopetuslaki 628/1998. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628 (Viitattu 31.3.2026).

Puusa, A. & Juuti, P. (2020). Laadullisen tutkimuksen olemus. Teoksessa Puusa, A. & Juuti, P (toim.), Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Gaudeamus.

Puusa, A. (2020). Haastattelutyypit ja niiden metodiset ominaisuudet. Teoksessa Puusa, A. & Juuti, P (toim.), Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Gaudeamus.