Opiskelijoiden ohjaus on keskeinen osa korkeakoulujen tehtävää, sillä sen avulla tuetaan opintojen sujuvaa etenemistä, opiskelijan hyvinvointia ja tavoitteellista kiinnittymistä opintoihin. Ohjaus korostuu erityisesti tilanteissa, joissa opiskelija tarvitsee tukea opintojensa suunnitteluun tai päätöksenteon tueksi. Jossain vaiheessa ohjauksen luonne kuitenkin alkoi muuttua. Ehkä se tapahtui silloin, kun ensimmäiset Teams-linkit korvasivat kampuskäytävät ja ohjaus siirtyi vähitellen osaksi opiskelijoiden arkea keittiönpöydän ääreen, työpäivän lomaan tai autoon parkkipaikalle. Verkkoympäristöjen myötä myös ohjauksen kokemuksellisuus muuttui, ja opiskelijat muuttuivat sen mukana. Kun aloin tutkia ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia ohjauksesta, tarkoitukseni oli selvittää, toimiiko verkkovälitteinen ohjaus yhtä hyvin kuin kasvokkainen. Pian kuitenkin huomasin, että todellinen kysymys oli laajempi: tuntuuko ohjaus opiskelijasta aidolta, tavoittavalta ja läsnä olevalta riippumatta siitä, onko välissä ruutu vai pöytä.

Opiskelijoiden kokemukset korkeakouluohjauksesta ovat muuttuneet samalla, kun ohjausta tarjotaan yhä useammin verkossa. Tämä kehitys herättää kysymyksen siitä, miten ohjaus koetaan erilaisissa ympäristöissä ja millaisia odotuksia opiskelijat siihen liittävät. Tutkimukseni perusteella ohjauksen merkitys ei ole vähentynyt, mutta sen toteuttamistapa on monimuotoistunut ja laajentunut. Verkkovälitteinen ohjaus koetaan joustavaksi ja helposti saavutettavaksi, mutta se ei aina korvaa kasvokkaisen kohtaamisen tarjoamaa vuorovaikutuksen syvyyttä. Ohjauksen vaikuttavuus ei riipu yksinomaan käytetystä välineestä, vaan ohjaajan valmistautumisesta, paneutumisesta ja kyvystä kohdata opiskelija.

Opiskelijoiden palautteissa tuotiin esiin sekä myönteisiä että kriittisiä kokemuksia. Erään opiskelijan mukaan “Kaikki sujuu ja opintovastaava on hyvin perillä asioistani”, mikä kuvastaa onnistuneen ohjauksen selkeyttä ja huolellisuutta. Toisaalta osa opiskelijoista koki, että verkkoympäristö saattoi tehdä vuorovaikutuksesta rajoittunutta: “Hankalaa, kun ei ole samanlaista kommunikointia kuin kasvokkain.” Nämä havainnot vahvistavat käsitystä siitä, että ohjauksen laatu edellyttää rauhallista vuorovaikutustilannetta, selkeitä toimintatapoja ja ohjaajan aktiivista läsnäoloa tilanteesta riippumatta. Lisäksi opiskelijat kuvasivat, että ohjauksen onnistuminen vaikuttaa suoraan heidän motivaatioonsa ja kykyynsä jäsentää omaa opintopolkuaan.

Tutkimuksessa todettiin myös, että opiskelijat toivovat ohjaukselta erityisesti saavutettavuutta ja mahdollisuutta henkilökohtaiseen keskusteluun. Verkko-ohjauksen vahvuus on sen joustavuus, mikä madaltaa yhteydenoton kynnystä ja mahdollistaa ohjauksen saamisen myös kiireisen arjen keskellä. Kasvokkainen ohjaus koetaan kuitenkin tärkeäksi erityisesti silloin, kun opiskelija tarvitsee tukea päätöksentekoon, suuntaamiseen tai opintojen kokonaisuuden hahmottamiseen. Fyysisen läsnäolon mahdollistama vuorovaikutus lisää tunnetta siitä, että opiskelijan tilanne ymmärretään kokonaisvaltaisesti, mikä puolestaan vahvistaa luottamusta ohjaussuhteeseen.

Tutkimukseni keskeinen johtopäätös on, että ohjauksen tulee olla sekä joustavaa että henkilökohtaista. Opiskelijat kaipaavat ohjausta, joka huomioi yksilöllisen tilanteen ja tarjoaa mahdollisuuden turvalliseen, tavoitteelliseen vuoropuheluun. Ohjauksen tulevaisuus rakentuu tasapainosta, jossa verkkoympäristöjen saavutettavuus yhdistyy kasvokkaisen ohjauksen vuorovaikutukselliseen laatuun. Tämä edellyttää ohjaajilta sensitiivisyyttä, dialogisuutta ja valmiutta toimia taitavasti myös digitaalisissa ympäristöissä, jotta opiskelija voi kokea tulevansa kohdatuksi riippumatta siitä, missä ja miten ohjaus toteutetaan.

Eeva-Liisa Pastinen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Yhdenvertaisuuden ja jatkuvan oppimisen maisteriohjelma

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan: Opiskelijoiden kokemuksia ohjauksesta ammattikorkeakoulussa

Lähteet:

Jäminki, S. 2008. Ohjaus- ja opiskeluprosessit samanaikaisessa ja eriaikaisessa verkkoympäristössä. Etnografinen tutkimusmatka verkkotutkinnon maailmaan. Väitöskirja. Lapin yliopisto.

Koli, H. 2008. Verkko-ohjauksen käsikirja. Oy Finn Lectura Ab. Helsinki.

Lairio, M. & Puukari, S. (toim.) 2001. Muutoksista mahdollisuuksiin. Ohjauksen uutta identiteettiä etsimässä. Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylän Yliopistopaino, Jyväskylä.

Onnismaa, J. 2021. Ohjaus- ja neuvontatyö: aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus