Yliopistot ovat perinteisesti toimineet yhteiskunnallisen muutoksen ja sivistyksellisen kehityksen keskeisinä moottoreina, mutta niiden kyky vastata nykyisiin globaaleihin ja kansallisiin haasteisiin kytkeytyy yhä vahvemmin siihen, kuinka ajantasaisia niiden opetukselliset ja pedagogiset käytännöt ovat (Fernandes ym., 2024). Fernandesin ym. (2024) mukaan yliopisto-opetuksen laatu vaikuttaa laaja-alaisesti kansalliseen osaamispohjaan, taloudelliseen kilpailukykyyn ja työelämän uudistumiseen. Oma tulkintani on, että nykyisessä yliopistokontekstissa on olennaista, että opiskelijat kokevat kuuluvansa oppimisympäristöön ja pystyvänsä osallistumaan tiedon tuottamiseen. Tällaiset odotukset asettavat yliopistopedagogiikalle paineita kehittää opetuksesta entistä osallistavampaa, joustavampaa ja oppijaa kokonaisvaltaisesti tukevaa.

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani Lapin yliopiston opiskelijoiden näkemyksiä yliopiston opetus- ja ohjausmenetelmistä sekä opintojen työelämälähtöisyydestä. Tarkastelussa huomion kohteena olivat opiskelijoiden arvioimat onnistuneet ja kehittämistä kaipaavat pedagogiset tekijät ja toimintatavat. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui yliopiston tehtävän, yliopiston pedagogisten linjausten ja mallien, yliopiston opetus- ja ohjausmenetelmien sekä opintojen työelämälähtöisyyden varaan (Biggs, 1996; Nevgi & Lindblom-Ylänne, 2009; Toom ym., 2023; Tynjälä ym., 2020; Yliopistolaki, 2009).

Tutkielmassa hyödynsin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista aineistoa. Tutkielman aineisto oli kerätty vuonna 2022 syys-lokakuussa osana laajaa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvin) tekemää Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointia (Toom ym., 2023). Suomen korkeakouluista kaikki yliopistot ja ammattikorkeakoulut olivat mukana Karvin kansallisen tason tutkimuksessa. Omassa tutkielmassani käytin Lapin yliopiston opiskelijoilta kerättyä osa-aineistoa Karvin (2023) tutkimuksesta. Tutkielman yliopisto-opiskelijoille suunnattu kysely toteutettiin poikkileikkausasetelmalla, joka koostui yhdestä mittauskerrasta kohdistettuna useaan havainnoitavaan henkilöön (Cheek, 2008; Ronkainen ym., 2013).

Tutkimusstrategiana tutkielmassa oli monimenetelmäinen lähestymistapa, jossa hyödynsin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä (Hurmerinta & Nummela, 2020). Analysoin tutkielman määrällistä aineistoa kuvailevan tilastollisen analyysin, faktorianalyysin ja reliabiliteettianalyysin keinoin (Hair Jr, 2006; Jokivuori & Hietala, 2007; Lähdesmäki ym., 2025). Laadullista aineistoa analysoin laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin (Tuomi & Sarajärvi, 2018).

Tutkielman tulosten perusteella opiskelijat, jotka tunsivat Lapin yliopiston pedagogiset linjaukset ja mallit, arvioivat opetus- ja ohjausmenetelmiä myönteisimmin ja heidän arvioissansa oli vähemmän hajontaa, kuin opiskelijoiden, jotka eivät tunteneet yliopiston pedagogisia linjauksia ja malleja. Työharjoittelu nousi esiin työelämälähtöisyyttä mittaavista väittämistä selkeimmin siten, että 50 % vastaajista oli tunnistanut työharjoittelun työelämälähtöisyyden tekijäksi yliopisto-opinnoissa. Tulosten perusteella työelämälähtöisyyden tunnistaminen yliopisto-opiskelijoille olin osin haasteellista, koska enemmistö ei tunnistanut työharjoittelun lisäksi muita yliopiston työelämälähtöisyyden osatekijöitä. Tulokset osoittavat, että opiskelijat kaipaavat nykyistä monipuolisempia ja joustavampia opetus- ja ohjausmenetelmiä, jotka huomioisivat paremmin yksilölliset oppimistarpeet ja opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat.

Tutkielmassa Lapin yliopiston opetus- ja ohjausmenetelmien sekä opintojen työelämälähtöisyyden pedagogiikasta muodostui kokonaiskuva, jossa pedagogiset linjaukset ja rakenteet ovat olemassa, mutta niiden käytännön toteutuminen ja merkitys eivät näyttäydy opiskelijoille yhtenäisesti tai riittävän selkeästi. Tämä korostaa pedagogisten käytäntöjen kehittämisen, läpinäkyvyyden lisäämisen sekä opintojen työelämälähtöisyyden selkeämmän integroinnin tarvetta.

Lähteet

Biggs, J. (1996). Enhancing Teaching through Constructive Alignment. Higher Education, 32(3), 347–364. https://doi.org/10.1007/bf00138871

Cheek, J. (2008). Research design. Teoksessa L. M. Given (Toim.), The SAGE Encyclopedia of Qualitative Research Methods (s. 763). SAGE.

Fernandes, S., Abelha, M., Alves, A. C., & Ferreira Oliveira, A. T. (2024). Editorial: Pedagogic innovation and student learning in higher education: perceptions, practices and challenges. Frontiers in Education (Lausanne), 9. https://doi.org/10.3389/feduc.2024.1336214

Hair Jr, J. F. (2006). Multivariate data analysis (6th ed). Prentice Hall.

Hurmerinta, L., & Nummela, N. (2020). Monimenetelmätutkimus. Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (Toim.), Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät (ss. 308–317). Gaudeamus.

Jokivuori, P., & Hietala, R. (2007). Määrällisiä tarinoita: monimuuttujamenetelmien käyttö ja tulkinta. Docendo.

Lähdesmäki, T., Hurme, P., Koskimaa, R., Mikkola, L., & Himberg, T. (2025, lokakuuta 29). Menetelmäpolkuja humanisteille. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta. http://www.jyu.fi/mehu

Nevgi, A., & Lindblom-Ylänne, S. (2009). Johdanto yliopistopedagogiikkaan. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (Toim.), Yliopisto-opettajan käsikirja. WSOYpro.

Ronkainen, S., Pehkonen, L., Lindblom-Ylänne, S., & Paavilainen, E. (2013). Tutkimuksen voimasanat (1.-2. painos). Sanoma Pro.

Toom, A., Heide, T., Jäppinen, V., Karjalainen, A., Mäki, K., Tynjälä, P., Huusko, M., Nurkka, N., Vahtivuori-Hänninen, S., & Karvonen, A. (2023). Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi.

Tuomi, J., & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (Uudistettu laitos). Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Tynjälä, P., Helin, J., & Virtanen, A. (2020). Tutkimusperustaiset mallit käytännön työelämäpedagogiikan tukena. Teoksessa P. Tynjälä, J. Helin, & A. Virtanen (Toim.), Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa (ss. 11–28). Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos.

Yliopistolaki, Legislation 558/2009, Finlex (2009). https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558