Nuorten aikuisten hyvinvoinnista ollaan Suomessa huolissaan. Tutkimukset osoittavat pahoinvoinnin lisääntyneen nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Samalla tulee huomioida, etteivät suinkaan kaikki nuoret voi yhtä huonosti. Kiinnostus vapaaehtoistyöhön ja hyväntekeväisyyteen on myös vähentynyt nuorten aikuisten keskuudessa. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin leotoimintaa, joka on osa Lions-järjestön nuorisotoimintaa. Leotoiminta on palvelevaa vapaaehtoistyötä, johon on mahdollista tulla mukaan 12–30-vuotiaana. Itselläni on myös taustaa leotoiminnasta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia leotoiminnasta saa ja miten ne vaikuttavat nuorten aikuisten hyvään elämään. Tutkimukseni pohjautuu Martin Seligmanin PERMA-teoriaan, joka kuvaa hyvinvointia viiden osa-alueen: myönteisten tunteiden, sitoutumisen, ihmissuhteiden, merkityksellisyyden ja saavuttamisen kautta. Täydensin tätä teoriaa vielä kuudennella elementillä eli terveydellä.

Tutkimusmenetelmäksi valitsin laadullisen tapaustutkimuksen, koska halusin syventyä yksilöllisiin kokemuksiin ja merkityksiin leotoiminnassa. Toteutin leoille yksilöteemahaastattelut. Haastatteluihin osallistui seitsemän aktiivista leoa ja kaksi yli-ikäistä entistä leoa. Saadun aineiston pohjalta tuloksiksi sain, että hyvälle elämälle tärkeät seikat olivat leojen mielestä ihmissuhteet, oma vapaus toimia itselle mieluisella tavalla, elämän tasapainoisuus, ihmisoikeudet sekä eettinen toiminta, terveys, hyvä taloudellinen asema ja auttaminen. Leotoiminta tarjosi monipuolisia hyvinvointia tukevia kokemuksia, jotka olivat pääosin hyvää elämää vahvistavia. PERMA-teorian osa-alueet ilmenivät aineistossa kattavasti, joskin pelkästään myönteisten tunteiden lisäksi leot kokivat toiminnassa tunnetiloja laidasta laitaan. Leotoiminta koettiin tärkeäksi hyvää elämää ajatellen ihmissuhteiden, sitoutumisen, merkityksellisyyden, saavuttamisen ja terveyden näkökulmasta. Leot kokivat toiminnassa vahvaa yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä, saivat mahdollisuuden oppia uusia taitoja ja kokea onnistumisen tunteita sekä pystyivät osallistumaan muita hyödyntävään merkitykselliseen toimintaan. Myös sitoutuminen ja innostus toimintaa kohtaan nousivat vahvasti esiin vapautena toteuttaa oman näköistä toimintaa.

Merkityksellinen tulos tutkimuksessa oli kuitenkin se, että haastatelluista leoista yli puolet koki tietynlaista yksinäisyyttä ja surun sekä stressin tunnetta. Yksinäisyys liittyi useasti aktiviteettien suunnitteluun ja toteutukseen sekä hallinnollisiin tehtäviin. Yksinäisyys ei ollut ylitsepääsemätöntä, mutta leoklubin koko ja aktiivisten jäsenten määrä nähtiin ennen kaikkea vaikuttavana tekijänä yksinäisyyden kokemukselle. Tästä huolimatta tutkimus osoitti, että vapaaehtoistoiminta, hyväntekeväisyys ja ennen kaikkea palveleva vapaaehtoistyö voi toimia merkittävänä voimavarana nuoren aikuisen hyvää elämää ajatelle.

Toivon, että tutkimukseni herättää kiinnostusta niin vapaaehtoistyön, hyväntekeväisyyden ja palvelevan vapaaehtoistyön järjestäjissä, kuin nuorissa aikuisissa. Leotoiminta voi olla avain ei vain muiden auttamiseen, vaan myös oman hyvän elämän rakentamiseen.

Reetta Mustonen
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Tämä blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Leotoiminnan merkitys nuoren aikuisen hyvälle elämälle”