Suomalainen koulutusjärjestelmä on pitkään ollut esimerkillinen tasa-arvon ja laadun yhdistelmä, jonka perustana toimii muun muassa yhteinen opetussuunnitelma ja korkeasti koulutetut opettajat. Kansainväliset vertailut, kuten PISA-tutkimukset, ovat osoittaneet oppilaiden välisen osaamistason olevan melko tasainen, mutta tilanne on muuttumassa. Vuonna 2023 julkaistujen PISA-tulosten myötä koulutuksellinen tasa-arvo on noussut jälleen yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Laskusuhdanne oppimistuloksissa ei ole uusi ilmiö, mutta erityistä huolta herättää erojen kasvu eri taustoista tulevien oppilaiden suoritusten välillä. Sosioekonomisten tekijöiden vaikutus oppimistuloksiin on kaksinkertaistunut kahden vuosikymmenen aikana (Bernelius & Huilla 2021).

Suomalainen peruskoulujärjestelmä on rakennettu tasa-arvon periaatteille, mutta tutkimuksemme osoittaa, että perheen sosioekonominen asema vaikuttaa edelleen merkittävästi lasten koulumenestykseen ja koulutustasoon. Sosialisaatio alkaa jo lapsuudessa, ja kodin resurssit, kuten vanhempien koulutustaso, kulttuurinen pääoma sekä suhtautuminen koulutukseen, ohjaavat yksilön koulupolkua usein huomaamattomasti, mutta systemaattisesti (Tuurinmaa 2018; Rytkönen 2015). Hyväosaisista perheistä tulevat lapset hyötyvät usein myönteisistä asenteista koulua kohtaan, vanhempien tuesta sekä siitä, että koulutukseen panostaminen nähdään itsestään selvänä valintana. Vastaavasti heikommassa asemassa olevien perheiden lapset kohtaavat todennäköisemmin koulumotivaation puutetta, negatiivisia asenteita ja rajallisia tukiresursseja, mikä heijastuu sekä oppimistuloksiin että koulutusvalintoihin (Vanttaja ym. 2019; Rinne 2014). Sosioekonomisen aseman vaikutus ei rajoitu vain koulumenestykseen, vaan se näkyy myös lasten ja nuorten hyvinvoinnissa, kuten ruokailutottumuksissa, liikunnassa ja mielenterveydessä. WHO:n koululaistutkimus (2023) ja Currien (2015) tutkimukset osoittavat, että elinolosuhteet vaikuttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja sitä kautta oppimiseen.

Tutkimme pro gradu -tutkielmassamme luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisesta peruskouluissa. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa luokanopettajaa eri paikkakunnilta. Haastattelu sisälsi yhteensä 13 avointa kysymystä ja kysymykset oli jaettu kolmeen eri pääluokkaan: 1) resurssit, 2) sosioekonominen asema ja 3) sukupuoli. Tämän lisäksi halusimme tarjota luokanopettajille mahdollisuuden tuoda esiin omia ajatuksiaan pääluokkajakomme ulkopuolelta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina. Vastausten perusteella määrittyi neljäs pääluokka: koulutuksen alueellinen tasa-arvo. Tässä blogissa keskitymme vain yhteen osa-alueeseen, sosioekonomiseen asemaan.

Tulokset osoittivat, että perhetaustalla on merkittävä rooli lapsen koulutuspolkuun. Erityisesti vanhempien sosioekonominen asema kytkeytyy lapsen mahdollisuuksiin menestyä koulussa. Lisäksi vanhempien sosioekonominen tausta heijastuu lapsen suhtautumiseen koulunkäyntiä kohtaan. Korkeakoulutetut ja taloudellisesti hyvässä asemassa olevat vanhemmat ovat tutkimuksemme mukaan yleensä aktiivisesti kiinnostuneita lastensa koulutuksesta. Heillä on myös paremmat edellytykset tukea lapsen oppimista, ei pelkästään kotitehtävissä auttamalla, vaan tarjoamalla virikkeitä esimerkiksi harrastusten kautta. Toinen merkittävä havainto liittyy vanhempien asenteisiin. Vanhempien suhtautuminen koulutusta kohtaan heijastuu usein suoraan lapsen omiin asenteisiin. Jos koulua arvostetaan kotona, lapsi todennäköisesti suhtautuu siihen itsekin vakavammin ja motivoituneemmin. Vastaavasti, jos koulunkäyntiä ei pidetä tärkeänä tai siitä puhutaan vähättelevästi, voi lapsen motivaatio heikentyä.

Koulutuksellinen tasa-arvo ei tarkoita ainoastaan sitä, että kaikille lapsille tarjotaan samat oppikirjat tai yhtenäinen opetussuunnitelma. Kysymys on ennen kaikkea siitä, että jokainen lapsi saa tarpeitansa vastaavaa tukea ja kannustusta kasvuunsa ja oppimiseensa, lähtökohdista riippumatta.

Olli Mesilaakso & Ville Kuoksa
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Tämä blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaamme Luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisesta peruskouluissa.

Lähteet

Bernelius, V. & Huilla, H. 2021. Koulutuksellinen tasa-arvo, alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen ja myönteisen erityiskohtelun mahdollisuudet. Valtioneuvoston julkaisuja 7.

Currie, C., De Clercq, B., Elgar, F.J., Moor, I., Pförtner, T.K. & Stevens, G.W. 2015. Socioeconomic inequalities in adolescent health 2002–2010: a time-series analysis of 34 countries participating in the Health Behaviour in School-aged Children study. Ladattu osoitteesta researchgate.net 8.9.2024

Ojala, K. & Kulmala, M. 2023.  Koululaisten terveys ja muuttuvat haasteet 2022: WHO-Koululaistutkimus 40 vuotta. JYU Reports 25. Jyväskylän yliopisto. 

Rinne, R. 2014. Kulttuurinen pääoma ja koulutuksen periytyvyys. Teoksessa S. Pulkkinen & J. Roihuvuori (toim.), Erkanevat koulutuspolut — Koulutuksen tasa-arvon tila 2010-luvulla. Helsinki: Suomen Ylioppilaskuntien Liitto, 22–51. 

Rytkönen, M. 2015. Laadullinen tarkastelu koulutuksen valikoivuuteen — Kulttuurinen pääoma koulutuksen periytyvyyden mekanismina. Teoksessa J., Saari, L., Aarnio, & M., Rytkönen (toim.), Kolme näkökulmaa koulutuksen valikoituvuuteen. Nuorten koulutusvalinnat tilastojen ja kertomusten valossa. Helsinki: Otus, 109–152. 

Tuurinmaa, P. 2018. Tasa-arvoinen kaikkien koulu? Käsityksiä koulutuksen resursseista ja niiden vaikutuksesta peruskoulujen toimintaan. Pro gradu -tutkielma. Kasvatustieteen tiedekunta. Jyväskylän yliopisto.

Vanttaja, M., af Ursin, P. & Järvinen, T. 2019. Kouluun sitoutumattomien nuorten tausta ja tulevaisuusodotukset. Yhteiskuntapolitiikka, 84 (5–6), 491–503