Opettajien työhyvinvointi ja jaksaminen ovat jatkuvasti esillä mediassa. Opettajan työhyvinvointi ei koostu ainoastaan fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä, vaan siihen kuuluu kyky rakentaa ja ylläpitää toimivia vuorovaikutussuhteita. Opettajan työ on ihmissuhdetyötä, jossa opettajan ammatillisen toiminnan keskiössä on vuorovaikutus oppilaiden, kollegoiden ja huoltajien kanssa. Pedagogisen hyvinvoinnin käsite mahdollistaa opettajan työhyvinvoinnin tarkastelun pedagogisesta näkökulmasta.

Vuorovaikutus on merkittävä osa opettajan pedagogisen hyvinvoinnin rakentumista. Etenkin opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus tuottaa opettajalle eniten voimaantumista tai kuormittumista. (Soini, Pietarinen & Pyhältö, 2008, 253–254.) Opettajan pedagoginen hyvinvointi rakentuu myös pedagogisessa prosessissa, jossa hän tukee oppilaiden vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Opettajan pedagogista hyvinvointia tukee tilanteet, joissa hän on pystynyt ratkaisemaan oppilaisiin liittyvän haastavan vuorovaikutustilanteen (Soini ym., 2008, 253–254.). Opettaja saattaa kokea työnsä samaan aikaan sekä kuormittavana että erittäin palkitsevana.

Hyödynsimme Pro gradu -tutkielmassamme fenomenografista tutkimusmenetelmää, koska halusimme selvittää luokanopettajien käsityksiä voimaannuttavista ja kuormittavista opettajaoppilasvuorovaikutustilanteista. Tutkimme myös, kuinka opettajat toimivat pedagogisesti kuormittavissa vuorovaikutustilanteissa ja kuinka opettajat tukevat oppilaiden vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Lisäksi halusimme selvittää, millaisia palautumiskeinoja opettajat käyttävät, jos he kokevat työssään kuormitusta. Tutkimukseen osallistui kymmenen luokanopettajaa, joita haastattelimme puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Analysoimme aineiston fenomenografisesti.

Tutkimuksemme tulokset korostavat, että laadukas opettaja-oppilasvuorovaikutus on keskeinen tekijä opettajan pedagogisen hyvinvoinnin rakentumisessa. Opettajat kuvasivat hyvää vuorovaikutusta vastavuoroisena, luottamuksellisena ja kunnioittavana kohtaamisena, sellaisena, jossa oppilas tulee aidosti nähdyksi ja kuulluksi. Näissä hetkissä opettajan työ näyttäytyy merkityksellisenä ja palkitsevana.

Erityisen voimaannuttavina opettajat kokivat tilanteet, joissa vuorovaikutus oli aitoa ja vastavuoroista. Hetket, joissa oppilas innostuu, oivaltaa tai osallistuu aktiivisesti, jäivät opettajien mieleen merkityksellisinä kokemuksina. Myös spontaanit, myönteiset kohtaamiset, pienet arjen onnistumiset, rakensivat tunnetta työn mielekkyydestä. Vuorovaikutus näyttäytyi myös kuormittavana. Haastavat tilanteet, kuten oppilaan häiriökäyttäytyminen tai kun opettaja ei ole varma, miten hänen kannattaisi vuorovaikutustilanteessa toimia, saattoivat lisätä kuormitusta merkittävästi.

Palautuminen nousi tärkeäksi tekijäksi opettajan pedagogisen hyvinvoinnin kannalta, sillä kuormittavista vuorovaikutustilanteista irrottautuminen oli edellytys työssä jaksamiselle. Opettajat pitivät palautumisessa tärkeänä vapaa-ajan merkitystä, kuten rauhoittumista kotiympäristössä, liikunnan tuomaa vastapainoa ja musiikin kuuntelun rentouttavaa vaikutusta. Lisäksi palautumisessa korostui psyykkinen irrottautuminen työstä, pelkkä vapaa-aika ei riitä, jos mieli jää kiinni työpäivän tapahtumiin.

Opettajien pedagoginen toiminta näyttäytyi keskeisenä välineenä sekä voimaantumisen tukemisessa että kuormituksen hallinnassa. Opettajat toivat esille johdonmukaisuuden merkityksen vuorovaikutuksessa. Selkeiden rajojen asettaminen ja tasavertainen kohtelu loivat ennakoitavuutta ja turvallisuutta vuorovaikutustilanteisiin. Samalla opettajat korostivat oppilaan yksilöllistä kohtaamista ja oman toiminnan joustavaa mukauttamista tilanteen mukaan.

Opettajan työ ei ole vain pedagogista suunnittelua ja toteutusta, vaan jatkuvaa läsnäoloa ja vuorovaikutusta. Vuorovaikutustilanteet eivät ole irrallisia hetkiä, vaan ne kietoutuvat osaksi työn arkea ja vaikuttavat siihen, millaisena työ koetaan. Kun vuorovaikutustilanteiden merkityksellisyys tunnistetaan ja niihin liittyvää kuormitusta sanoitetaan, voidaan luoda parempia edellytyksiä sekä opettajien jaksamiselle että oppilaiden kohtaamiselle.

Katariina Mäkelä & Senni Salli
Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Läsnä oleminen ja aito oppilaan kohtaaminen on mulle työn yks tärkeimmistä jutuista, mutta se on myös äärimmäisen kuormittavaa”. Fenomenografinen tutkimus luokanopettajien vuorovaikutuksesta oppilaiden kanssa: Voimaantuminen ja kuormittuminen osana pedagogista hyvinvointia.

Lähteet
Soini, T., Pietarinen, J., & Pyhältö, K. (2008). Pedagoginen hyvinvointi peruskoulun opettajien työssä. Aikuiskasvatus, 28(4), 244–257.