Päiväkodin johtajan työ on monella tavoin vaativaa: samana päivänä saatetaan kehittää pedagogiikkaa, hankkia sijaisia, hoitaa isännöintiä ja tarvittaessa myös paikata henkilöstöä lapsiryhmässä. Johtajuus varhaiskasvatuksessa edellyttää laaja-alaista osaamista ja kykyä toimia jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Mistä johtaja löytää voimaa tähän kaikkeen? Pro gradu -tutkielmassani lähdin etsimään vastausta luonteenvahvuuksien näkökulmasta.

Tutkimusta varten haastattelin viittä pääkaupunkiseudulla työskentelevää päiväkodin johtajaa. Analyysissa käytin VIA-luokittelua (Peterson & Seligman, 2004), joka jäsentää luonteenvahvuudet kuuden hyveen: viisauden, rohkeuden, inhimillisyyden, oikeudenmukaisuuden, kohtuullisuuden ja transsendenssin  alle. Tutkimus toteutettiin laadullisesti, haastatteluissa johtajat saivat itse kuvata omia vahvuuksiaan ja niiden merkitystä työssä.

Tulokset osoittivat, että kaikki kuusi hyvettä olivat edustettuina. Erityisesti inhimillisyyteen liittyvät piirteet, kuten kuunteleminen, empatia ja sosiaalinen älykkyys, korostuivat johtajien kuvauksissa. Myös rohkeus ja oikeudenmukaisuus nousivat esiin, eivät ainoastaan abstrakteina ominaisuuksina vaan konkreettisina tekojen kuvauksina. Rohkeus tuli esiin erityisesti tilanteissa, joissa johtaja joutui toimimaan ristiriitaisten odotusten tai vaikeiden päätösten äärellä. Kyse ei ollut suurista yksittäisistä teoista, vaan useista arjen tilanteista ja tavasta kohdata henkilöstö yksilöllisesti, tehdä vaikeitakin päätöksiä rehellisesti tai pitää kiinni omista arvoista paineen alla.

Johtajat kuvasivat myös, miten nämä piirteet olivat kehittyneet kokemuksen, itsereflektion ja työnohjauksen myötä. Keskeistä oli, että niiden tunnistaminen edellytti tietoista pysähtymistä. Oman toiminnan tarkastelu auttoi näkemään asioita, jotka muuten olisivat jääneet arjen paineessa huomaamatta. Vahvuuksia voidaan siis tunnistaa, kehittää ja sanoittaa tietoisesti, ja niiden kautta rakentuva ammatillinen identiteetti voi tukea johtajan toimijuutta ja hyvinvointia.

Positiivinen psykologia on tieteenala, jonka pyrkimyksenä on suunnata tutkimusta pois pelkästä ongelmien ja patologioiden tarkastelusta kohti ihmisen vahvuuksia ja hyvinvointia. Johtajuustutkimuksessa se tarjoaa välineitä tarkastella, miten yksilön vahvuudet tukevat ammatillista hyvinvointia ja työssä selviytymistä. Samalla on kuitenkin syytä huomata, että lähestymistapaa on kritisoitu yksilökeskeisyydestä tilanteissa, joissa hyvinvoinnin haasteet liittyvät laajempiin rakenteellisiin tekijöihin (Villalobos & Cabrera, 2025). Pelkkä vahvuuksiin keskittyminen ei tällöin riitä, sillä yksilön voimavarat pääsevät parhaiten käyttöön silloin, kun myös toimintaympäristön edellytykset tukevat niiden hyödyntämistä.

Tutkimus herättää kysymyksen siitä, miten päiväkotien johtajat voisivat tunnistaa ja sanoittaa omia vahvuuksiaan arjessa. Se osoittaa myös jatkotutkimuksen tarpeen: vahvuuksien tunnistamisprosessin tukeminen organisaatio- ja koulutustasolla on aihe, jota olisi kiinnostavaa tutkia lisää.

Anu-Maaria Tuominen

Kasvatustieteiden tiedekunta, Aikuiskasvatustiede

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan: VAHVUUKSIEN KAUTTA VOITTOON? Päiväkodin johtajien käsityksiä omista luonteenvahvuuksista (Lapin yliopisto, 2026).

Lähteet:

Peterson, C., & Seligman, M. E. P. (2004). Character strengths and virtues: A handbook and classification. Oxford University Press.

Villalobos, J. P., & Cabrera, V. (2025). A constructive critique: Advancing positive psychology with equity and justice. International Journal of Applied Positive Psychology. https://doi.org/10.1007/s41042-024-00209-7