Tänä päivänä työelämä on jatkuvassa murroksessa ja sen monimuotoisuus lisääntyy. Työelämän muutokset ovat lisänneet työntekijöihin kohdistuvia vaatimuksia, mikä haastaa yhdenvertaisuuden toteutumista työmarkkinoilla. Työyhteisöissä toimii ihmisiä erilaisilla taustoilla, taidoilla ja toimintatavoilla. Yksi vähemmän huomioitu ryhmä työelämässä on neurokirjon henkilöt, joilla on esimerkiksi autismikirjo tai ADHD. Heidän asemansa työelämässä on edelleen haavoittuva sekä rakenteellisesti usein näkymätön.

Tutkimusten mukaan neurokirjon henkilöt ovat yliedustettuina pitkäaikaistyöttömissä, ja he kohtaavat muita enemmän haasteita työllistymisessä ja työssä pysymisessä (Anderson, Butt & Sarsony 2021; Chen, Leader, Sung & Leahy 2015; Doyle 2020). Autismikirjon henkilöiden työllisyysaste Suomessa on vain murto-osa valtaväestöön verrattuna (PAUT 2024). Samankaltaisia viitteitä on annettu myös ADHD-henkilöiden työllisyydestä (MyDisabilityJobs 2024).

Työelämässä harhaudutaan usein olettamaan, että kaikilla ihmisillä on kyky tulkita epäsuoraa viestintää, sietää jatkuvaa muutosta ja toimia kuormittavissa aistiympäristöissä. Samalla yhteiskunnassa vallitsee neurokirjoon kohdistuvia ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä, jotka heijastuvat rekrytointiin, työyhteisöihin ja urakehitykseen (Chen ym. 2015; Lundman 2024).

Neuromoninaisuuden ymmärtämättömyys johtaa siihen, ettei neurokirjon henkilöiden tuen tarpeita tunnisteta riittävästi työelämässä. Neurokirjon henkilöille työ voi olla erityisen tärkeä väylä kiinnittyä yhteiskuntaan ja löytää oma paikkansa kodin ulkopuolella (Anderson ym. 2021). Työ on keskeinen osa identiteettiä, hyvinvointia ja yhteiskunnallista osallisuutta (THL 2025).

Tarkastelin pro gradu-tutkielmassani neuromoninaisia työuria ja neurokirjon henkilöiden työelämäkokemuksia tuen tarpeiden näkökulmasta. Tavoitteena oli syventää ymmärrystä neuromoninaisuudesta työelämässä. Tutkimuksessa nojasin narratiiviseen tutkimusotteeseen sekä sosiaalisen konstruktionismin ajattelutapaan. Neuromoninaisuudella viittasin tutkimuksessa neurokirjon piirteiden monimuotoisuuteen.

Aineistona oli 11 työurakertomusta, jotka jäsentyivät analyysissa kolmeen työuranarratiiviin: Neurokirjo voimavarana, Kartta väärinpäin sekä Uupumus ja oivallus. Näissä kuvasin neurokirjon henkilöiden yksilöllisiä työurapolkuja ja työelämäkokemuksia sekä työurakertomuksia läpileikkaavia teemoja.

Tutkimuksen mukaan neuromoninaiset työurat eivät sovi perinteisiin lineaarisiin uramalleihin, sillä neuromoninainen työura on harvoin suoraviivainen. Työuraa leimaavat epävarmuus, työuran katkonaisuus, uupumusjaksot sekä tuen tarpeet ja ymmärryksen puute. Tuen tarpeet liittyvät usein työn rakenteelliseen selkeyteen, joustavuuteen, sosiaalisiin tilanteisiin ja vuorovaikutuksen ymmärrettävyyteen sekä yksilöllisten neurokirjon piirteiden huomioimiseen työympäristöissä.

Neuromoninaisen työuran kulku riippuu vahvasti siitä, milloin neurokirjon diagnoosi saadaan, millaista tukea työyhteisö tarjoaa ja kuinka hyvin työympäristön rakenteet sopivat yksilön neuropiirteisiin. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus ratkaisee, muodostuuko neurokirjo työelämässä voimavaraksi, taakaksi vai näiden vuorotteluksi.

Keskeisenä työuran haasteena on neurokirjon tunnistamattomuus. Työn mukautuksia ei osata vaatia ilman diagnoosia tai ymmärrystä omista tuen tarpeista. Diagnoosi itsessään ei kuitenkaan takaa työuran eheytymistä, vaan onnistuminen työelämässä edellyttää usein myös konkreettisia työn mukautuksia ja toimivia tukikäytäntöjä.

Tutkimus osoitti, että työelämässä vallitsee yhä neuronormatiivisia rakenteita, joissa vastuu mukautumisesta sysätään yksilölle. Yksilöt kompensoivat tuen tarpeita usein itsesäätelyllä sekä sisäistyneellä oletuksella siitä, että vastuu mukautumisesta kuuluu ensisijaisesti itselle eikä ympäristölle. Erityisesti tämän takia työympäristöihin tarvitaan enemmän neuroinklusiivisia toimintatapoja, mikä edellyttää neuromoninaisuutta koskevan tiedon ja ymmärryksen lisäämistä yhteiskunnassa.

Riina Laine

Lapin yliopisto, Kasvatusalan maisteriohjelma

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Neurokirjo: työelämän voimavara ja taakka – Narratiivinen tutkimus neuromoninaisista työurista”

Lähteet:

Anderson, C., Butt, C. & Sarsony, C. (2021). Young Adults on the Autism Spectrum and Early Employment-Related Experiences: Aspirations and Obstacles. Journal of Autism and Developmental Disorders, 51, 88–105. https://doi.org/10.1007/s10803-020-04513-4

Chen, J.L., Leader, G., Sung, C. & Leahy, M. (2015). Trends in Employment for Individuals with Autism Spectrum Disorder: a Review of the Research Literature. Review Journal of Autism and Developmental Disorders, 2, 115–127. https://doi.org/10.1007/s40489-014-0041-6

Doyle, N. (2020). Neurodiversity at work: A biopsychosocial model and the impact on working adults. British medical bulletin, 135(1), 108–125. https://doi.org/10.1093/bmb/ldaa021

Lundman, R. (2024). Kohti neuromoninaisempaa kaupunkia: Lähtökohtia yhdenvertaisemmalle ja neuroesteettömälle kaupunkisuunnittelulle. Terra 136(1), 25–36. https://doi.org/10.30677/terra.141935

MyDisabilityJobs. (2024). ADHD Employment Statistics. https://mydisabilityjobs.com/statistics/adhd-employment/

PAUT. (2024). Autistien tarpeiden huomioiminen on osa työnantajan velvollisuuksia 12.9.2024. https://paut.fi/tyonantajanvelvollisuus

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. (2025). Työelämäosallisuus. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden edistaminen/tyoelamaosallisuus/

Twumasi, R. & Burton, L. (2024). From Margins to Mainstream: Embracing Neurodiverse Needs for an Inclusive Workplace. Ought: The Journal of Autistic Culture, 6(1). https://doi.org/10.9707/2833-1508.1198