Luokanopettajien työnkuva on samanlainen niin vastavalmistuneille kuin kokeneille opettajille, minkä vuoksi siirtymä opinnoista työelämään on opettajille haastavampi kuin monilla muilla aloilla. Useilla muilla ammattialoilla työura alkaa helpommilla tehtävillä, ja vastuuta lisätään vähitellen. Luokanopettajat puolestaan kantavat heti työuran alussa täyden juridisen ja pedagogisen vastuun oppilaistaan. (Jokinen ym. 2014, 37; Tynjälä & Heikkinen 2011, 12.) Noviisiopettajat myös kokevat koulutuksen ja työelämän olevan irrallaan toisistaan erityisesti koulutuksen teoriapainotteisuuden vuoksi, mikä vaikeuttaa uran alkua (Blomberg 2008).  

Tutkin pro gradu -tutkielmassani noviisiopettajien kokemuksia luokanopettajakoulutuksen antamista valmiuksista opettajan työhön sekä koulutuksen kehityskohteista. Tutkimuksessani noviisiopettajalla tarkoitetaan opettajaa, jonka opetusalan työkokemus on alle viisi vuotta. Opettajan uran alkuvaiheeseen liittyvät kysymykset ovat itselleni ajankohtaisia, sillä olen pian siirtymässä työelämään. Samankaltaiset pohdinnat ovat yleisiä myös muiden opintojensa loppuvaiheessa olevien opettajaopiskelijoiden keskuudessa, ja erityisesti oma valmius työelämään siirtymisessä herättää kysymyksiä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon osallistui 23 noviisiopettajaa. Aineistonkeruun toteutin sähköisen kyselylomakkeen avulla syksyn 2024 aikana. Analysoin aineiston teoria- ja aineistolähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen.

KUVIO. Noviisiopettajien kokemukset valmiuksistaan opettajan työhön sekä koulutuksen kehityskohteista.

Tutkimukseni mukaan noviisiopettajat kokivat luokanopettajakoulutuksen antaneen erityisesti teoreettista tietoa opettajan työstä sekä opetustehtävään liittyviä valmiuksia. Koulutus antoi hyvät edellytykset opetuksen didaktiseen puoleen, kuten opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen, opetusmenetelmien hallintaan sekä opetussuunnitelmaosaamiseen. Lisäksi koulutuksen koettiin tukeneen pedagogista osaamista sekä kognitiivisten ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Ammatillisen identiteetin muotoutuminen ja koulutuksen herättämät arvopohdinnat nähtiin myös keskeisinä ja merkityksellisinä osana koulutusta.

Sen sijaan koulutuksen koettiin valmistaneen puutteellisesti opettajan työn käytännön taitoihin. Noviisiopettajat kokivat, että heidän valmiutensa eriyttämiseen, oppimismotivaation tukemiseen, arviointiin, sisältötiedon hallintaan, tunnetaitojen tukemiseen, haastavien ja väkivaltaisten oppilaiden kohtaamiseen sekä ryhmänhallintaan olivat riittämättömät. Myös ammatillisen hyvinvoinnin ylläpitoon, hallinnollisiin tehtäviin sekä kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön liittyvät taidot koettiin puutteellisiksi.

Noviisiopettajat esittivät koulutuksen kehittämiseksi useita ehdotuksia. Yleinen kokemus oli, että luokanopettajakoulutukseen tulisi lisätä enemmän konkretiaa ja käytännönläheisyyttä. Noviisiopettajat toivoivat koulutuksen olevan enemmän käytännönläheinen ja vähemmän teoriapainotteinen: he kaipasivat opintoja, jotka vastaisivat paremmin työelämän vaatimuksia. Noviisiopettajat olisivat toivoneet koulutuksesta enemmän tietoa ja konkreettisia neuvoja erityisesti oppimisen tukemiseen, ryhmänhallintaan sekä haastavien ja väkivaltaisten oppilastilanteiden käsittelyyn. Myös kodin ja koulun yhteistyötä tulisi käsitellä koulutuksessa enemmän.

Lisäksi noviisiopettajat toivoivat koulutukseen enemmän rehellistä keskustelua opettajan työn todellisuudesta. He kokivat koulutuksen olevan liian etäällä kouluarjen käytännöistä, minkä vuoksi useat työelämän haasteet ilmenivät heille ensimmäistä kertaa vasta uran aloituksen jälkeen. Vaikka opetusharjoitteluita pidettiin antoisina, niitä olisi toivottu olevan enemmän myös harjoittelukoulujen ulkopuolella. Harjoittelukoulujen olosuhteet koettiin usein kenttäkouluja paremmiksi, mikä loi ison kontrastin siirryttäessä kenttäkouluihin. Tämän vuoksi noviisiopettaja kokivat, että harjoittelu ei antanut täysin realistista kuvaa opettajan työn arjesta. Lisäksi noviisiopettajat ehdottivat mentorointijärjestelmän sisällyttämistä koulutukseen. Mentorointi voisi tukea opettajien siirtymistä koulutuksesta työelämään ja helpottaa sopeutumista sen  vaatimuksiin.

Emilia Aho,
Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ” ’Kaikkea ei voi opettaa, vaan tosi paljon meidän alalla opitaan vasta kentällä’  Noviisiopettajien kokemuksia luokanopettajakoulutuksen antamista valmiuksista opettajan työhön”.