Luonnon monimuotoisuus on ollut maailmanlaajuisesti uhattuna jo useamman vuoden ajan, minkä taustalla on ekologisesti kestämätön ihmistoiminta (Hohti, 2023; Kauppinen, 2025). Kyseinen kehityskulku on johtanut luontokatoon, joka yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa muodostaa niin kutsutun ekokriisin aikakauden (Kauppinen, 2025). Kyseessä ei ole ainoastaan ympäristöllinen haaste, vaan laaja-alainen yhteiskunnallinen ilmiö, joka vaikuttaa talouteen, politiikkaan, kulttuuriin ja ihmisten arkeen. Tällä aikakaudella nuorten asema on korostunut sekä yhteiskunnallisissa että poliittisissa keskusteluissa (Kiilakoski ym., 2021; Stavrianakis ym., 2025). Nuoret voidaan nähdä tulevaisuuden tekijöinä, mutta toisaalta sukupolvena, joka joutuu vastaanottamaan ja kantamaan nykyisten päätösten pitkäaikaisia seurauksia. Tästä syystä nuorten kokemukset, näkemykset ja toimijuus ovat merkittävässä asemassa luontoa koskevassa tutkimuksessa ja keskustelussa.

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millaisia käsityksiä nuorilla on luonnon monimuotoisuuden tulevaisuudesta osallistavaan kartoitukseen perustuen. Tarkastelun keskiössä olivat erään pohjoissuomalaisen koulun yhden ikäluokan nuorten oman elämän kokemukset, havainnot ja arviot luonnon tilasta. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui transformatiivisen kestävyyskasvatuksen, biodiversiteettikasvatuksen ja ekososiaalisen sivistyskäsityksen varaan (Joutsenvirta & Salonen, 2020; Kaasinen, 2023; Mezirow, 1990; O’Sullivan ym., 2002).

Toteutin tutkielman laadullisena tutkimuksena, jonka tutkimusmenetelmänä toimi osallistava kartoitus. Kyseinen tutkimusote kestävyyskasvatuksen kentällä on varsin tuore tapa tehdä tutkimusta, mikä tukee kestävyyskasvatuksen keskeisiä ominaisuuksia, kuten monitieteellisyyttä ja paikkasidonnaisuutta. Keräsin tutkielman aineiston osallistavan kartoituksen ryhmätyöskentelyn työpajoissa, joihin osallistui yhteensä 55 nuorta. Työpajojen taustalla toimi tulevaisuuden vuoden 2050 ilmastoskenaario, jonka pohjalta nuoret orientoituivat karttapohjaisen työskentelyn pariin. Karttapohjaisessa työskentelyssä käsiteltiin ihmistoiminnan ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia luontoon, luonnon monimuotoisuuden muutoksia sekä nuorten tärkeitä paikkoja.  Aineisto analysoitiin abduktiivisella sisällönanalyysilla, mikä mahdollisti havaintojen ja teorian välisten yhteyksien tarkastelun sekä uusien käsitysten ja hypoteesien muodostamisen (Tuomi & Sarajärvi, 2018).

Tutkielman tulosten perusteella nuorten käsitykset luonnon monimuotoisuuden tulevaisuudesta pohjautuivat arjen ympäristöhavaintoihin ja niiden tulevaisuussuuntautuneisiin tulkintoihin. Käsityksille oli ominaista huolestunut ja sävyltään kielteinen painotus. Nuoret tunnistivat ihmistoiminnan vaikutuksia luontoon muun muassa teollisuuden, elinkeinojen, kunnan kehityksen, maanmuokkauksen ja ympäristön saastumisen kautta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia tarkasteltiin erityisesti ilmaston lämpenemisen, muuttuvien sääolosuhteiden, luonnon ympäristön muutosten sekä taloudellisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden ja energia- ja ympäristöpolitiikan näkökulmista. Nuorten käsitykset luonnon monimuotoisuuden muutoksista jäsentyivät monimuotoisuuden klassisen jaottelun mukaisesti lajien, ekosysteemien ja geneettisen monimuotoisuuden tasoille. Osa nuorista kuitenkin koki, ettei luonnon monimuotoisuus tule muuttumaan tulevaisuudessa, mikä voidaan tulkita kokemuksellisena näkökulmana ympäristön muutosten hitaudesta ja vaikeasti havaittavasta luonteesta. Nuorille merkitykselliset paikat jakautuivat kotiin, perinteisiin sekä luontokohteisiin liittyviin tärkeisiin paikkoihin.

Tutkielma osoittaa, että osallistavan kartoituksen ja tulevaisuusajattelun avulla voidaan tuottaa paikkasidonnaista ja kokemuksellista tietoa nuorten käsityksistä luonnon monimuotoisuuden tulevaisuudesta kestävyyskasvatuksen kentällä. Tutkielmassa kävi myös ilmi, että osallistavalla kartoituksella voisi olla pedagogista arvoa kestävyyskasvatuksen eri osa-alueilla. Opetusmenetelmänä osallistava kartoitus tarjoaisi mahdollisuuksia esimerkiksi ympäristöilmiöiden havainnointiin, yhteiseen tiedonrakenteluun sekä kriittisen ajattelun harjoittamiseen.

Lähteet

Hohti, R. (2023). Antroposeeni ja ulkona opettaminen. Teoksessa A. Kaasinen & U. Myllyniemi (toim.) Ulkona opettamisen käsikirja. PS-kustannus.

Joutsenvirta, M., & Salonen, A. O. (2020). Sivistys vaurautena. Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa. Helsinki: Basam Books.

Kaasinen, A., & Aarnio-Linnanvuori, E. (2023). Biodiversiteettikasvatus luonnonlukutaidon edistäjänä. teoksessa A. Kaasinen, & U. Myllyniemi (Toimittajat), Ulkona opettamisen käsikirja (Sivut 167). PS-kustannus.

Kauppinen, J. (2025). Kertomus Maasta: Ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Kustannusosakeyhtiö Siltala.

Kiilakoski, T., & Laine, R. (2021). Kestävää tekoa. Nuorisobarometri. Hansaprint.

Mezirow, J. (1990). Fostering Critical Reflection in Adulthood: A Guide to Transformative and Emancipatory Learning. San Francisco: Jossey-Bass.

O’Sullivan, E., Morrell, M., & O’Connor, M. A. (2002). Expanding the Boundaries of Transformative Learning. Essays on Theory and Practice. New York: Palgrave.

Stavrianakis, K., Nielsen, J. A., & Morrison, Z. (2025). Climate Change Projects and Youth Engagement: Empowerment and Contested Knowledge. Sustainability, 17(16), 7556. https://doi.org/10.3390/su17167556

Tuomi, J., & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (Uudistettu painos). Kustannusosakeyhtiö Tammi.