Ihmiskuntamme elää historiallisessa murroskohdassa, kun luonnon kantokyvyn ylittyminen, kiihtyvä ilmastonmuutos sekä laajenevat ekologiset ja sosiaaliset kriisit uhkaavat sekä ekosysteemien että yhteiskuntien vakautta. Tieteellisten tutkimusten mukaan ihmisen toiminta on kiistatta ilmaston lämpenemisen taustalla, ja tiedeyhteisö on jo vuosikymmeniä varoittanut jatkuvan kasvun tavoittelun johtavan elämän edellytyksien murenemiseen (Stoddart, 2011; Meadows, 1992). Vaikka tietoisuus kestävyyshaasteista on lisääntynyt kasvihuonekaasupäästöt ja luonnonvarojen kulutus ovat jatkaneet kasvuaan (PIK, 2025; IPCC, 2023).

Muuttaaksemme planeettamme sekä ihmiskuntamme tulevaisuuden kestävämpään suuntaan, tarvitsemme syvällistä ajattelutavan muutosta, joka ulottuu poliittisesta päätöksenteosta kansalaisten arkeen. Koulutus on avainasemassa tämän muutoksen aikaansaamisessa, sillä sen avulla voidaan kehittää tietoja, taitoja ja asenteita, jotka tukevat vastuullista ja kestävää toimintaa (Bianchi, Pisiotis & Cabrera, 2022). Näin ollen myös opettajilla on merkittävä rooli kestävyysosaamisen ja kestävän elämäntavan vahvistamisessa.

Kestävyysosaamista ja siihen liittyviä kompetensseja on tutkittu viime vuosina korkeakoulutuksessa, mutta perusopetuksen kontekstissa aiheesta tiedetään sen sijaan vielä varsin vähän. Kestävän elämäntavan edistäminen on myös osa Suomen perusopetuksen opetussuunnitelman arvoperustaa (POPS, 2014), joten sen tulisi siis näkyä opettajien työssä. Tästä syystä halusin lähteä selvittämään, miten kestävyysosaamista edistetään peruskoulutasolla.

Tutkielmani lähtökohtana oli huoli ympäristön ja yhteiskuntamme tilasta sekä siitä miten koulutuksemme vastaa ekologisen kriisin partaalla olevan yhteiskuntamme tarpeisiin. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millaisia käsityksiä peruskoulun opettajilla on kestävyysosaamisen edistämisestä omassa työssään. Toteutin tutkimukseni fenomenografista lähestymistapaa hyödyntäen, ja keräsin aineiston syvähaastattelemalla peruskoulun opettajia, joilla oli taustaa kestävyys- ja luontokasvatuksessa.

Tulosten mukaan opettajat ymmärtävät kestävyysosaamisen edistämisen laaja-alaisena, kokonaisvaltaisena ja koko koulun toimintaa läpäisevänä prosessina. Kestävyysosaamista ja sen edistämistä ei nähdä vain oppituntien sisältönä, vaan osana koulun arkea, toimintakulttuuria ja vuorovaikutusta. Oppitunneilla kestävyysosaamista edistettiin pääsääntöisesti integroimalla kestävyysteemoja eri oppiaineisiin sekä monialaisten oppimiskokonaisuuksien kautta. Koulun arjessa kestävyysosaamista puolestaan edistettiin muun muassa sääntöjen, rutiinien ja yhteisten käytäntöjen avulla. Lisäksi kokemukselliset ja oppilaslähtöiset opetusmenetelmät sekä yhteisöllisyys ja keskustelun mahdollistaminen nähtiin erityisen tärkeinä elementteinä kestävyysosaamisen edistämisessä sekä haastavien sekä tunteita herättävien kestävyysaiheiden käsittelyssä.

Tutkimukseni toi esiin myös opettajien kokemia haasteita. Kestävyysosaamisen edistämistä vaikeuttavat arvoihin, asenteisiin liittyvät haasteet sekä resurssien riittämättömyys. Lisäksi opettajien oman perehtyneisyyden sekä arvojen nähtiin vaikuttavan siihen, miten kestävyysosaamisen edistäminen toteutuu käytännössä. Opettajat kokivat oman roolinsa kestävyyskasvattajina merkittäväksi ja korostivat erityisesti oman esimerkin voimaa kestävien arvojen ja toiminnan edistämisessä.

Kaiken kaikkiaan tutkimukseni tuotti uutta tietoa siitä, mitä suomalaisten peruskoulujen opettajat käsittävät kestävyysosaamisen edistämistyöhön kuuluvan, millaisia asioita he pitivät tärkeänä ja millaisin keinoin he kokivat edistävänsä kestävyysosaamista työssään. Tutkimukseni vahvisti näkemystä siitä, että opettajilla on tärkeä rooli kestävän yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaajina sekä valotti opettajien konkreettisia toimia kestävyysosaamisen edistämisestä, mitä aikaisemmat tutkimukset ovat peräänkuuluttaneet. Lisäksi se toi esiin tarpeen vahvistaa koulujen yhteisöllistä toimintakulttuuria kestävyyden edistämiseksi sekä kehittää opettajankoulutusta niin, että kestävyysosaamisen edistäminen ei jäisi vain yksittäisten aiheesta kiinnostuneiden opettajien vastuulle.

Kirjoittaja: Johanna Vainionpää

Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ” Niin, että kyllä se aika paljon on opettajasta kii näkyykö nää kestävyysasiat opetuksessa vai ei” Laadullinen tutkimus opettajien käsityksistä kestävyysosaamisen edistämisestä peruskoulussa.

Lähteet:

Bianchi, G., Pisiotis, U., & Cabrera Giraldez, M. (2022). GreenComp – The European sustainability competence framework (EUR 30955 EN). Publications Office of the European Union.

Intergovernmental Panel on Climate Change. (2023). Climate change 2023: Synthesis report. https://www.ipcc.ch/report/sixth-assessment-report-cycle/

Meadows, D., Meadows, D., & Randers, J. (1992). Beyond the limits: Global collapse, or a sustainable future. Chelcea Green Publishing.

Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 (Määräys 2014:96). https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_pe rusteet_2014.pdf

Potsdam Institute for Climate Impact Research (PIK). (2025). Planetary Health Check 2025 – Seven of nine planetary boundaries now breached. https://publications.pik-potsdam.de/rest/items/item_32589_5/component/file_33151/content

Stoddart, H. (2011). A Pocket Guide to Sustainable Development Governance. Haettu: https://www.circleofblue.org/wp-content/uploads/2012/07/PocketGuidetoSDGEdition2webfinal-Stakeholder-Forum.pdf