Työpaikalla vietetään noin kolmasosa hereilläoloajasta (De Neve & Layard, 2023), joka tekee
työhyvinvoinnin kehittämisestä tärkeää. Decin ja Ryanin (2017) Itsemääräämisteorian
mukaan psykologisten perustarpeiden: autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden
toteutuminen luovat perustan hyvinvoinnille ja motivaatiolle. Näin työympäristöllä on
merkittävä osuus siinä, kuinka se tukee tai estää perustarpeiden toteutumista.
Professoreiden työhyvinvoinnin tarkastelussa on olennaista huomioida erityisesti
yhteenkuuluvuuden toteutuminen, sillä aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että
yhteenkuuluvuutta saattaa heikentää professoreiden kohdalla autonomian suuruus,
työmäärän paljous ja työlle asetetut korkeat vaatimukset. Yhteenkuuluvuuden
toteutumattomuus liittyy edelleen mahdollisuuteen kokea työyksinäisyyttä, jolla tarkoitetaan
tilannetta, jossa työntekijä kokee työpaikan ihmissuhteet riittämättömiksi (Wright, 2005).
Professorin työn piirteet voivat vähentää yhteenkuuluvuutta rakentavia, yhteisöllisiä
tilanteita arjessa, mikä voi ennakoida työyksinäisyyden kokemuksia. Toinen keskeinen
työyksinäisyyttä ennakoiva tekijä professoreiden kohdalla on etätyö, sillä heillä on
mahdollisuus järjestellä työ itselleen haluamalla tavalla, jota seuraa työyhteisön
hajaantuminen. Näiden perusteiden myötä Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli
havainnollistaa, kuinka psykologiset perustarpeet toteutuvat professoreiden työssä sekä
kartoittaa työyksinäisyyden ilmenemistä.
Tutkimus toteutettiin fenomenografisena tutkimuksena, ja tutkimuskysymykseen vastattiin
tämän tutkimusotteen periaatteiden mukaisesti. Aineistonkeruussa käytettiin
kyselylomaketta ja analyysimenetelmänä fenomenografista analyysiä, joka keskittyi
yksilöllisten käsitysten tutkimiseen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 14 Lapin yliopiston
professoria, jotka työskentelivät yliopistoprofessoreina, apulaisprofessoreina tai
tutkimusprofessoreina.
Tutkimustulokset osoittivat psykologisen hyvinvoinnin osa-alueiden yhteyden toisiinsa, sillä
yhden osa-alueen heikkeneminen heijastui myös muihin ja vaikutti työhyvinvointiin. Tulokset
osoittivat professoreiden autonomian heikentyneen, samalla kun työhön liittyvä vastuu säilyi
ennallaan. Professorit havaitsivat hallinnollisen työmäärän lisääntymisen, jolla oli vaikutuksia
kiireeseen, muiden työtehtävien hoitamiseen, motivaation laskuun, työn ja vapaa-ajan
rajaamiseen sekä yhteisöllisiin tilanteisiin osallistumiseen. Hallinnollisen työn lisääntyminen
aiheutti merkittävimmin tyytymättömyyttä ja heikensi professoreiden työhyvinvointia.
Professorit käsittivät kompetenssinsa lähes poikkeuksetta korkeaksi, ja heillä oli realistisia
arvioita omista kyvyistään ja pystyvyydestään. Tämä oli tärkeä tulos työhyvinvoinnin
kannalta, sillä vahva kompetenssi tuki työhyvinvointia, kun autonomiassa ilmeni puutteita.
Professorit tunnistivat useita työyksinäisyyden riskitekijöitä arjessaan, kuten liiallisen
työtaakan, kaksijakoisen ilmapiirin sekä etätyön vaikutuksen yhteenkuuluvuuteen, mutta
niiden ei koettu aiheuttavan työyksinäisyyttä, vaan pikemminkin heikentävän
työhyvinvointia.
Professorit havaitsivat etätyön haastavan erityisesti uusien työntekijöiden
yhteenkuuluvuutta, mutta pidempään työskennelleiden kohdalla ei havaittu samanlaista
uhkaa. Tätä perusteltiin sillä, että etäympäristö on vuorovaikutukseltaan rajoittunut eikä se
mahdollista yhteisöllisiä tilanteita lähityön tavoin. Työyksinäisyyden kokemattomuutta
perusteltiin yksilöllisillä ja yhteisöllisillä tekijöillä, muun muassa itsenäisen työn sopivuudella
omalle persoonalle, yhteisöllisillä työskentelytavoilla sekä mahdollisuudella olla kontaktissa
yhteisöön omaehtoisesti. Tästä huolimatta osa professoreista koki kollegoilta saatavan tuen
riittämättömäksi ja tunnisti kaipuun yhteisöllisyydestä.
Tutkimustulokset osoittivat työhyvinvoinnin kehittämistarpeet professoreiden kohdalla.
Työyksinäisyyden tuntemuksia olisi tärkeää seurata myös jatkossa, sillä tämän tutkimuksen
tuloksista huolimatta professoreiden työssä on huomattava määrä työyksinäisyyden
riskitekijöitä.


De Neve, J-E., & Layard, R. (2023). Wellbeing science and policy. Cambridge University Press.
1–354.
Deci, E. L., & Ryan, R. M. (2017). Self-Determination Theory: Basic Psychological Needs in
Motivation, Development, and Wellness. Self-Determination Theory An Introduction and
Overview. Guilford Publications, 3–25.
Wright, S. (2005). Loneliness in the Workplace [väitöskirja, University of Canterbury].