Suomalainen katsomusopetusmalli on murroskohdassa, jossa yhteiskunnan moninaistuminen haastaa perinteiset rakenteet ja samalla avaa mahdollisuuden pohtia uusia, yhdenvertaisempia tapoja järjestää opetusta. Viime vuosina keskustelu on siirtynyt myös yhä enemmän kohti ratkaisuja ja kehittämisvaihtoehtoja. Opetushallituksen loppuraportissa (2025) esitetään useita vaihtoehtoisia malleja katsomusopetuksen järjestämiseksi. Näistä keskeisimpiä ovat täysin tai osittain kaikille yhteinen katsomusopetus. Tällaiset mallit pyrkivät vastaamaan nykyjärjestelmän haasteisiin ja vahvistamaan oppilaiden välistä yhdenvertaisuutta.

Pro gradu -tutkimuksessamme tarkastelimme rehtoreiden näkemyksiä siitä, millaisia ratkaisuja katsomusopetuksen kehittämiseksi on mahdollista löytää. Tutkimus toteutettiin fenomenografisella lähestymistavalla, joka tarkastelee eri toimijoiden käsitysten vaihtelua ja jäsentymistä (Huusko & Paloniemi, 2006). Fenomenografinen analyysi toi esiin, että ratkaisukäsitykset jakautuvat useisiin erilaisiin lähestymistapoihin, mutta niitä yhdistää tavoite yhdenvertaisemmasta koulusta.

Yksi keskeinen ratkaisu liittyy opetuksen yhdistämiseen. Yhteinen katsomusopetus voisi vähentää eriytymistä ja tukea oppilaiden keskinäistä ymmärrystä. Samalla se voisi helpottaa opetuksen järjestämistä erityisesti alueilla, joissa oppilasryhmät ovat pieniä tai hajanaisia. Toinen tärkeä kehityssuunta liittyy opetuksen laadun varmistamiseen. Resurssien kohdentaminen, opettajien osaamisen kehittäminen ja joustavammat järjestelyt voivat parantaa opetuksen yhdenvertaisuutta riippumatta oppilaiden taustasta. Tämä korostaa sitä, että uudistaminen ei ole pelkästään rakenteellinen, vaan myös pedagoginen kysymys. Lisäksi tutkimuksemme nostaa esiin tarpeen huomioida alueelliset erot kehittämistyössä. Yksi yhtenäinen ratkaisu ei välttämättä toimi kaikissa konteksteissa, vaan tarvitaan malleja, jotka mahdollistavat paikallisen joustavuuden ilman, että yhdenvertaisuus vaarantuu.

Keskeinen johtopäätös on, että katsomusopetuksen uudistaminen edellyttää kokonaisvaltaista tarkastelua. Rakenteiden, pedagogiikan ja resurssien tulee muodostaa yhdessä toimiva kokonaisuus. Erityisen tärkeää on kuunnella kentältä tulevaa ääntä, rehtoreiden ja opettajien kokemuksia, sillä juuri he kohtaavat nykyjärjestelmän vaikutukset päivittäin. Katsomusopetuksen kehittäminen ei ole vain vastaus nykyisiin haasteisiin, vaan mahdollisuus rakentaa tulevaisuuden koulua, jossa yhdenvertaisuus toteutuu entistä paremmin kaikkien oppilaiden kohdalla.

Lotta Viitala
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma
Blogikirjoitus perustuu Lotta Viitalan ja Henna Uusitalon pro gradu -tutkielmaan ”Suomalaisen katsomusopetusmallin yhdenvertaisuuden haasteet – Rehtoreiden käsityksiä katsomusopetuksen yhdenvertaisuudesta ja kehittämisestä”

Lähteet
Opetushallitus (2025) Katsomusaineiden uudistamista koskevan kehittämisryhmän loppuraportti 2025. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Katsomusaineiden_kehittamisryhman_ loppuraportti.pdf

Salmenkivi, E. & Åhs, V. (2022) Selvitys katsomusaineiden opetuksen nykytilasta ja uudistamistarpeista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:13. Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/b071d7d1-65e4-4f1e-843c2fcea9c67c1b/content