Ammatillisessa koulutuksessa eletään vahvasti työelämälähtöistä aikaa. Yhä suurempi osa oppimisesta tapahtuu työpaikoilla, ja opiskelijoiden opintopolut ovat entistä yksilöllisempiä. Samalla myös tuen tarve on moninaistunut. Tähän tilanteeseen on parin viime vuoden aikana asettunut uusi, vielä muotoaan hakeva oppimisen tuen muoto – työvalmennus.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin, miten työvalmennus määrittyy ja toteutuu ammatillisessa koulutuksessa työvalmentajien kokemusten kautta. Haastattelin viittä työvalmentajaa ja analysoin aineiston laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset piirtävät kuvan tukimuodosta, joka on samaan aikaan merkityksellinen – ja rakenteellisesti edelleen varsin jäsentymätön.

Tutkimukseni keskeinen havainto oli, että työvalmennuksen rooli ammatillisessa koulutuksessa ei ole vielä vakiintunut. Sen käytännöt vaihtelevat oppilaitoksittain ja jopa toimipisteittäin. Työvalmentajien työnkuva on rakentunut pitkälti tekemisen kautta: he ovat vastanneet niihin tarpeisiin, joita arjessa kulloinkin ilmenee. Tämä joustavuus on työvalmennuksen vahvuus, mutta samalla se tekee toiminnasta osittain hahmottumatonta. Monin paikoin työvalmennus on myös ollut riippuvaista hankerahoituksesta, mikä on heikentänyt sen jatkuvuutta.

Rakenteellisista haasteista huolimatta työvalmennuksen merkitys näyttäytyy vahvana. Se on ennen kaikkea yksilöllistä ja opiskelijalähtöistä tukea, joka mukautuu opiskelijan elämäntilanteeseen, valmiuksiin ja opintojen vaiheeseen. Työvalmentajat kuvaavat työtään rinnalla kulkemiseksi: luottamusta rakennetaan, aikaa annetaan ja opiskelijan tilannetta tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Tuki voi olla lyhytaikaista ja konkreettista – esimerkiksi apua työssäoppimispaikan etsimiseen – tai se voi jatkua läpi koko opintopolun.

On syytä huomata, että työvalmennuksen jäsentymättömyys ei ole irrallinen ilmiö. Myös laajemmin ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyössä on edelleen vaihtelua ja tilannekohtaisuutta. Vaikka työssäoppiminen on ollut osa ammatillisia tutkintoja jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan, sen toteutus vaihtelee edelleen eri aloilla ja työpaikoilla (Goman & Hievanen, 2021; Rintala, 2020). Työpaikkojen kulttuurit, ohjauksen resurssit ja alakohtaiset erot vaikuttavat siihen, millaiseksi opiskelijoiden oppimiskokemus muodostuu. Kansainväliset tutkimukset osoittavat saman: työpaikalla tapahtuva oppiminen on vahvasti kontekstisidonnaista ja altista vaihtelulle, eikä työssäoppimisen käytäntöjen tasalaatuisuus tai vaikuttavuus synny itsestään (ks. esim. Billett, 2015).

Ammatillisen koulutuksen uudistus ja koko sen nykyinen perustehtävä nojaavat vahvasti työelämälähtöisyyteen, työssäoppimiseen ja opiskelijoiden yksilöllisiin opintopolkuihin. Tavoitteena on paitsi mahdollistaa joustavat oppimisen reitit, myös kouluttaa yhteiskuntaan osaavia ammattilaisia erilaisista lähtökohdista. Tällaisessa kokonaisuudessa keskeisiä tukimuotoja ei voida jättää sattuman varaan tai hankkeiden varaan rakentuviksi irrallisiksi ratkaisuiksi. Siksi on tärkeää pohtia, miten uudet tukimuodot – kuten työvalmennus – saadaan kiinteäksi, toimivaksi ja vaikuttavaksi osaksi ammatillisen koulutuksen rakenteita ja arkea. Lomakkeen alareuna

Vakiintuessaan työvalmennus voi toimia entistä vahvempana sillanrakentajana koulutuksen ja työpaikkojen välillä. Se voi tukea opiskelijaa kokonaisvaltaisesti, vahvistaa työelämävalmiuksia ja lisätä ammatillisen koulutuksen vaikuttavuutta nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa.

Anna Suopohja

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Työvalmennus ammatillisessa koulutuksessa:

Määritelmät ja käytännöt työvalmentajien kokemana.

Lähteet:

Billett, S. (2015). Critiquing workplace learning discourses: Participation and continuity at work. Studies in the Education of Adults, 34 (1), 56–67. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/02660830.2002.11661461

Goman, J., & Hievanen, R. (2021). Erityinen tuki voimavaraksi – Arviointi ammatillisen koulutuksen erityisestä tuesta (Tiivistelmät 6:2021). Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi). https://www.karvi.fi/sites/default/files/documents/KARVI_T0621.pdf

Rintala, H. (2020). Work-based learning in vocational education and training: Varied communities, fields and learning pathways [Doctoral dissertation, Tampereen yliopisto]. URN:ISBN:978-952-03-1404-0. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1404-0