Lukioikäiset eli 15–19-vuotiaat ovat eläneet käytännössä koko ikänsä älypuhelinten kanssa. 2010-luvun taitteessa syntyneet nuoret ovat saaneet oman älypuhelimen koulun alkaessa ja oppineet käyttämään erilaisia sosiaalisen median (myöh. some) alustoja jo alakouluikäisinä. Somea ja etenkin sen erilaisia haittoja on tutkittu runsaasti ja haitat ovat herättäneet voimakastakin julkista keskustelua. Vähemmällä huomiolla on ollut somen yhteisöllisyyttä lisäävä ja osallistava rooli, sekä se, että etenkin pandemian jälkeen somen rooli opiskelualustana kasvoi.

Some on alkuajoistaan saakka tarjonnut samanmielisille harrastajille kanavan yhteisöllisyyteen ja tiedon jakamiseen. Somesta opiskellessa tulee luonnollisesti pohtia myös sitä, miten voidaan erottaa validi opetusmateriaali materiaalista, joka pahimmassa tapauksessa saattaa olla tahallisen virheellistä. Some onkin rajusti muuttanut tapaa, jolla lukiolaiset hakevat, jakavat ja prosessoivat tietoa. Somealustat tarjoavat sosiaalisen ympäristön ja viihteen lisäksi nopeasti saavutettavia oppimisresursseja, jotka tukevat perinteisen opiskelun rinnalla tapahtuvaa omaehtoista opiskelua ja oppimista. Kyselytutkimuksessani tarkastelen nuorten omia kokemuksia siitä, miten he käyttävät somea omaehtoisessa opiskelussa.

Tutkimukseni mukaan lukiolaisten suosituimmat some-alustat omaehtoiseen opiskeluun olivat YouTube, Instagram ja TikTok, mikä korreloi kansainvälisen ja muun kotimaisen tutkimuksen kanssa. Eniten some-alustoja hyödyntäen opiskeltiin matematiikkaa, ja omaehtoisessa opiskelussa korostuivat kouluaineita tukeva opiskelu ja koulussa opitun täydentäminen. Lukiolaisten vastauksissa kritisoitiin sitä, että opiskelu somen avulla on osin pakollista, jos koulussa haluaa pärjätä tai poissaoloja paikata. Somen tarjoamat opiskelumateriaalit myös koettiin usein selkeämmiksi, tiiviimmiksi ja houkuttelevammiksi kuin perinteiset koulun tarjoamat materiaalit.

Koulussa opitun täydentämisen ja vahvistamisen lisäksi esiin nousi vahvasti myös puhtaasti omiin harrastuksiin tai muihin omiin kiinnostuksen kohteisiin liittyvä opiskelu. Nykyinen digitaalinen maailma antaakin käytännössä rajattomat mahdollisuudet löytää omaa mielenkiinnon kohdetta tukevaa opiskelumateriaalia ja myös samanmielisiä yhteisöjä, joihin on mahdollista kiinnittyä.

Tutkimukseni mukaan lukiolaiset ovat hyvin tietoisia siitä, että somen opiskelumateriaalin valinnassa on riskinä päätyä epäluotettavan materiaalin äärelle. Lukiolaiset käyttävätkin materiaalia valitessaan esimerkiksi kavereiden suositusten lisäksi myös tarkempaa analyysia, jossa vertaillaan somen

materiaalia oman opettajan tuottamaan materiaaliin. Lukiolaiset myös tunnistavat kyselyni mukaan somen kautta opiskelun haitat, kuten eksymisen epärelevantin materiaalin äärelle ja ajantajun katoamisen. Tämänkin tutkimuksen vastauksista on havaittavissa, että erilaisen omaehtoisen opiskelun rooli on jatkuvasti kasvava – eikä tilanne varmasti tule muuttumaan, kun kilpailu jatko-opiskelupaikoista on tiukkaa.

Jasmine Patrakka

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta / Mediakasvatus

Kirjoitus perustuu Pro gradu -tutkielmaan

”Ei se some ole vain scrollausta varten” -Lukiolaisten kokemuksia omaehtoisesta opiskelusta sosiaalisen median alustoilla