Varhaiskasvatuksessa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat keskeisiä ohjaavia arvoja. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lähtökohtina ovat inklusiiviset periaatteet, joissa jokainen lapsi kohdataan saman arvoisesti huolimatta sukupuolesta, iästä, kielestä, kulttuurista sekä yksilöllisistä tarpeista tai ominaisuuksista. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus osallistua, tulla kuulluksi ja olla osana yhteisöä.

 Tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset ovat läsnä varhaiskasvatuksen arjessa päivittäin. Ne näyttäytyvät muun muassa pedagogisina valintoina, joita henkilökunta tekee jatkuvasti. Näitä ovat esimerkiksi leikkivalinnat, oppimisympäristöjen rakentaminen sekä henkilöstön käyttämät tiedostetut kielelliset valinnat. Henkilöstön tulee kiinnittää huomioita, kuinka lasten leikkialoitteisiin vastataan; ohjataanko heitä mielenkiinnonkohteiden mukaan vai jonkun tietyn ominaisuuden tai piirteen mukaan. Henkilöstön tulee rakentaa myös moninainen oppimisympäristö, jossa on nähtävillä eri kielet ja kulttuurit sekä muita yksilöllisiä ominaisuuksia.

Vuodesta 2023 on varhaiskasvatuksessa kirjattu toiminnalliset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. Yhdenvertaisuussuunnitelman osalta vuonna 2025 astui voimaan muutos, jonka myötä velvoite toimipaikkakohtaisten suunnitelmien kirjaamisesta päättyi. Tämä muutos ei kuitenkaan kumoa yhdenvertaisuuden edistämistä varhaiskasvatuksessa. Toiminnallisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman tarkoituksena on edistää varhaiskasvatuksen käytänteitä. Jokaisen varhaiskasvatuksessa työskentelevän henkilön tulee toimia lakia velvoittavalla tavalla varhaiskasvatustyössä omia arvoja, asenteita ja omia eriarvoistavia käytänteitä tarkkaillen, niin etteivät ne ole tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen esteenä. Opetushallituksen ohjein toiminnalliset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat toteutetaan yhdessä henkilöstön, lasten sekä huoltajien kanssa.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin diskurssianalyysin keinoin Helsingin kaupungin vuoden 2023–2024 yhdeksää varhaiskasvatusyksikön toiminnallista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä ja tulkintoja tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liitetään, millaisiksi toimijoiksi lapset kuvataan sekä tarkastella sitä, löytyykö suunnitelmista sukupuoleen liittyviä piilossa olevia oletuksia. Aineistosta muodostui neljä keskeistä diskurssia: osallisuuden diskurssi, ohjaava diskurssi, moninaisuuden diskurssi ja tavoitetilan diskurssi.

Diskurssit korostivat, kuinka lapsi nähdään aktiivisena yhteisön jäsenenä, jonka ääni, toiveet sekä kiinnostuksen kohteet huomioidaan. Samalla lasten toimijuuteen liittyi jännite, jossa lapsen osallisuutta korostettiin. Osallisuus näyttäytyi usein aikuisen mahdollistamana. Moninaisuuden näkökulma korosti kielten, kulttuurien, katsomusten ja yksilöllisten ominaisuuksien arvostamista. Moninaisuus nähtiin suurena rikkautena. Sukupuoleen liittyvät oletukset taas rakentuivat implisiittisesti eivätkä tulleet esiin avoimen stereotyyppisinä. Sukupuolisensitiivinen kohtaaminen korostui, eikä lapsia jaoteltu sukupuolen olettamuksien mukaan. Puhe kohdistui ”jokaiseen lapseen” ja lapsen kohtaamiseen yksilönä.

Tutkimukseni perusteella tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat vahvoja ihanteita varhaiskasvatuksessa, mutta niiden toteuttamisen konkreettiset keinot jäävät paikoin yleiselle tasolle. Toiminnallisten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien kehittämisessä olisikin tärkeää pohtia entistä tarkemmin, mitä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarkoittavat juuri varhaiskasvatuksen arjen tekoina. Lisäksi on kehitettävä toimenpiteitä, joita on myöhemmin helppo arvioida sekä kehittää.

Mia Rouhiainen

Lapin yliopisto

Kasvatustieteiden tiedekunta, kasvatustieteen maisteriohjelma

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani: Tasa-arvoista ja yhdenvertaista varhaiskasvatusta. Diskurssianalyysi Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista.