Opettajan työn ydintä on halu auttaa ja kohdata oppilaitaan sekä mahdollistaa heidän oppimisensa. Nämä toiminnot vaativat otolliset olosuhteet, jotta oppilas on mahdollista kohdata yksilöllisesti jokaisen omat tarpeet huomioon ottaen. Opettajan työ on kuitenkin murroksessa. Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n vuoden 2024 Työolobarometrin (ks. OAJ 2024, 33) mukaan tähän vaikuttavat esimerkiksi niukkenevat resurssit, lisääntyvä työmäärä ja opetushenkilöstön voimavarojen vähentyminen. Opettajien työn ydin pysyy, mutta muuttuvat olosuhteet luovat siihen omat haasteensa.

Oppilaiden kohtaaminen ja opettaja-oppilas -suhteen vuorovaikutus vaatii opettajalta aitoa kiinnostusta ja välittämistä oppilaitaan kohtaan. Empatia on tässä kohtaamisessa oleellinen työväline. Tarkastelin tutkimuksessani perusopetuksen opettajien käsityksiä empatian ilmenemisestä luokkahuoneen vuorovaikutuksessa. Vaikka empatia on tutkimuksissa havaittu keskeiseksi opettajan osaamisen osa-alueeksi, on sitä harvakseltaan vielä tutkittu koulun arjessa (Goroshit & Hen 2016, 807).

Toteutin tutkimukseni fenomenografista tutkimussuuntausta mukaillen. Keräsin aineiston puolistrukturoiduksi luokiteltavilla teemahaastatteluilla, joissa käsiteltävät teemat valitsin aiempaa tutkimusta soveltaen. Tutkimukseen osallistui viisi peruskouluissa työskentelevää luokan-, aineen- tai erityisopettajaa, joilla kaikilla oli verrattain pitkä työkokemus opettajana. Rajasin tutkimuksen koskemaan nimenomaan perusopetusta, jossa oppivelvollisuus tuo yhteen erilaisista taustoista tulevia oppilaita. Oletin tämän mahdollistavan empatian käsitysten tarkastelun moninaisten, yksilöllisten kokemusten kautta.

Tutkimustulosten kolme pääteemaa olivat empatian ilmeneminen opettaja-oppilas -suhteessa, opettajan kokema empatia sekä opettajan työhyvinvoinnin ja empatian yhteys. Empatialle annettiin niin myönteisiä kuin kielteisiäkin merkityksiä luokkahuoneessa. Empatian ilmeneminen koulun arjessa on moninaista.

Yksi merkittävimmistä tutkimuksen tuloksista oli empatian kaksoismerkitys, jossa empatia käsitettiin ennen kaikkea opettajan työn lähtökohtana, mutta myös yhtenä opettajan työhyvinvointia kuormittavimmista tekijöistä. Tärkeä havainto oli myös, että kokeneemmilla opettajilla voi työkokemuksen myötä olla taito ikään kuin emotionaalisesti etäännyttää itseään ammatillisen empatian kuormittavista tilanteista. Koska tutkimukseen osallistuneilla opettajilla oli kaikilla pitkä työkokemus, tulkitsin tuloksen merkitykselliseksi. Tutkimukseni tulokset pitkälti vahvistivat aiempaa tutkimusta aiheesta.

Vastoin ennakko-oletustani siitä, että perusopetuksen ja oppivelvollisuuden mahdollistama laaja oppilasotanta vaikuttaisi empatian yksilöllisiin kokemuksiin, kävi ilmi, että luokkahuoneen empatia on pitkälti olosuhteista riippumatonta. Haastateltujen opettajien käsityksissä ei ollut juurikaan eroavaisuuksia oppilaiden moninaisista taustoista huolimatta. Käsitykset empatiasta pysyivät pitkälti samansuuntaisena tutkimushenkilöiden kesken.

Laura Vanhatalo,
Lapin yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatusalan kandidaatti- ja maisteriohjelma, Yleinen kasvatustiede

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Kyllä minun on vaikea nähä, että koska empatiaa ois liikaa” Perusopetuksen opetuksen opettajien käsityksiä empatiasta luokkahuoneessa

Lähteet

Goroshit, M. & Hen, M. 2016. Teachers’ empathy: can it be predicted by self-efficacy? Teachers and Teaching: Theory and Practice, 22(7), s. 805–818. Saatavilla: https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/13540602.2016.1185818 (20.5.2025)

Opetusalan ammattijärjestö OAJ. 2024. Opetusalan työolobarometri 2024. Saatavilla:

https://www.oaj.fi/ajankohtaista/julkaisut/2024/opetusalan-tyoolobarometri/  (20.5.2025)